Sini Solala: Olemme kaikki samassa veneessä

 Sini Solala, Porin seudun Vihreät

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten empatiakyky on maailman heikoimpia.

Ei yllättävää, mutta huolestuttavaa. Vielä vähemmän yllätti tiedelehdessä ollut tutkimustulos, jonka mukaan maahanmuuttovastaisuus ja empatiakyvyttömyys liittyvät yhteen. Harmittaa, että ympärillämme on paljon välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta, joka ilmenee kyvyttömyytenä asettua esimerkiksi sotaa pakenevien ihmisten tai suomalaisen syrjäytyneen asemaan. Köyhyystutkija Maria Ohisalo on todennut, että sosiaalinen etäisyys eri väestöryhmien välillä on kasvanut ja hyvinvoiva ei enää tunnista pahoinvoivan todellisuutta. Mitä korkeammalle sosiaaliluokissa mennään, sitä vähemmän ihmisillä on tunne, että olemme kaikki samassa veneessä. On ehkä unohtunut jokaisen yhtäläinen oikeus hyvään elämään. Tunne joka velvoittaisi meidät kaikki auttamaan on kateissa.

Vaikka välillä tuntuu, että välinpitämättömyyden ilmapiiri on vallitseva, mahtuu maailmaan onneksi paljon lämpöä ja auttamishaluakin. En voi sanoa ketään tuntemaani ihmistä välinpitämättömäksi ja tuskin kukaan tunnustautuu empatiakyvyttömäksi. Aivan varmasti jokainen on huolissaan lukemattomista asioista. Silti vain harvoin se johtaa toimintaan hyvän asian edistämiseksi tai huonon asian poistamiseksi. Miksi näin? Ehkä kokonaisuus on laaja ja hankala hahmottaa. Ongelmat ovat niin isoja, etäällä ja vaikeasti ratkaistavissa, että niiden edessä saattaa tuntea voimattomuutta ja kyvyttömyyttä toimia. Omiin vaikuttamismahdollisuuksiin ei ehkä uskota. Omat pienet ongelmat saavat toisinaan liian suuret mittasuhteet. Osa asioista tuntuu vierailta, jos ne eivät kosketa lähipiiriä.  Suljemme helposti silmämme, vaikka ennemmin näkökulmaa pitäisi laajentaa.

Mitä empatiavajeelle voidaan tehdä? Tietysti kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa empatian lisäämiseen pitää kiinnittää huomiota, sillä kyky sen tuntemiseen syntyy pitkälti jo lapsuudessa. Aikuisten kesken ikävätkin asiat pitää ottaa rohkeasti puheeksi esimerkiksi työpaikkojen kahvihuoneissa. Mielestäni myös tiedotusvälineet voisivat ottaa roolin empatian lisääjinä. Olisi hyvä välillä ravistella ja havahduttaa totuudenmukaisilla tarinoilla heikompiosaisten arjesta. Miten esimerkiksi opintotuen, toimeentulotuen tai pienen eläkkeen saa riittämään, mihin työttömien vanhempien ja yksinhuoltajien on venyttävä, mihin yksilön ylivelkaantuminen voi johtaa tai millaista on maahanmuuttajaperheen elämä Suomessa. Mistä ihmiset löytävät onnen arkeen ja voimavarat jaksamiseen hankalissa tilanteissa ja mitä he toivovat elämältä. Tasapuolisuuden vuoksi palstatilaa pitäisi siis antaa menestyvien ihmisten, julkkisten ja johtajien lisäksi myös huono-osaisille ja väliinputoajille. Ei kai heikompiosaisuutta haluta vaieta pois näkyvistä?

Haastan tällä mielipidekirjoituksella jokaisen tekemään jotain konkreettista empatian lisäämiseksi. Muistakaa, että jokaisella teolla on merkitystä.

 

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansassa mielipidekirjoituksena 19.10.2016

Yksi kommentti artikkeliin "Sini Solala: Olemme kaikki samassa veneessä"

  1. ritva junkkari sanoo:

    OLET SINI ESIMERKKINÄ NUORESTA JOLLA EI HUKASSA EMPATIA.HYVÄ-!!-LAPSUUDESTA JOHTUEN MEILTÄ SAI ASUNNON JOKAINEN TARVITSEVA-KOTI VAATIMATON-TILAA LÖYTYI AINA TARPEEN TULLEN.-SAMA JATKUI OMASSAKIN ELÄMÄSSÄ JA SE OLI LUONNOLLISTA.—KIITOS SINI JA MUUT JOILLA SYDÄN KOHDILLAAN.!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *