Sini Solala: Luonnonsuojelijan näkökulma kalankasvatukseen

 Sini Solala, varavaltuutettu, Pori

Kotimaisen kalan käytön lisääminen on monesta syystä suotavaa. Sille myös riittää kysyntää yli tarjonnan. Kirjolohen hiilijalanjälki on noin kolme kertaa pienempi kuin naudanlihan ja kotimaisen kirjolohen tuotanto on ekologisesti kestävämpää kuin tuontilohen. Kalankasvatuksella voidaan vähentää uhattuihin luonnonkaloihin kuten meritaimeneen ja loheen kohdistuvia käyttöpaineita. Lisäksi kalankasvatuksen haittoja on onnistuttu vähentämään ruokintatekniikoihin ja rehun koostumukseen vaikuttamalla.

Kuitenkin Eurajoen edustalle avomerelle suunnitteilla oleva Suomen suurin kalankasvattamo herättää luonnonystävässä paljon epäilyksiä ja kysymyksiä. Suunnitelmien mukaan toteutuessaan se tuottaisi jopa 2000 tonnia kalaa vuodessa. Julkisuudessa ei ole kerrottu montako kiloa typpi- ja fosforipäästöjä tämä tarkoittaisi vuodessa.

Voimmeko hyväksyä näin mittavan hankkeen ympäristölle aiheuttamat vaikutukset, kun aiempaa kokemusta näin suuren laitoksen toiminnasta Suomessa ei vielä ole. Ruotsissa vastaavia avomerikasvattamoita on jouduttu sulkemaan, sillä niiden on tulkittu heikentävän vesien tilaa ja näin ollen ovat EU:n vesipuitedirektiivin vastaisia.

Voimmeko tietoisesti lisätä Itämereen kohdistuvaa ravinnekuormitusta ja Selkämerelle mahdollisesti aiheutuvaa pistekuormitusta tilanteessa, jossa maatalouden alueelle aiheuttama hajakuormitus on edelleen kova ja on mahdollista, että ilmastonmuutos tulee kiihdyttämään meriveden rehevöitymistä.

Pitäisikö kuitenkin keskittyä ennemmin vesien tilaa parantaviin, kuin heikentäviin hankkeisiin.

Pyhäjärvi-instituutti on jo vuosikymmenet tehnyt sitkeää työtä vesien tilan parantamiseksi Satakunnassa ja tämän vuoden alussa perustettiin myös Eurajoen suojeluyhdistys. Herää kysymys, että valuuko näiden ja muiden tahojen vesiensuojelun eteen tekemä työ osin hukkaan, jos ravinnekuormitusta lisätään suuren kalankasvatuslaitoksen muodossa.

Lupa koetoiminnalle on jo myönnetty kahden kasvukauden ajaksi. Koelupa koskee 100 000 kilon tuottamista vuodessa. Tässä koeluontoisessa hankkeessa ei tarvita talvisäilytystä. Miten siis talvisäilytyksen ravinnekuormitus mitataan ja mitä se lopulta tulee olemaan Iso-Lampoorin niemen edustalla, silloin kun tuotetaan 2000 kiloa vuodessa. Kyseinen talvisäilytykselle suunniteltu paikka on lähellä Laitakaria. Saattaako hanke heikentää alueen elinvoimaisuutta?

On huomattava, että matkailu on lopulta huomattavasti työllistävämpi ala kuin kalankasvatus. Eikä alueen virkistyskäyttöarvojakaan sovi unohtaa, onhan Selkämeren kansallispuistokin lähellä.

Onko kuntalaisia ja muita asiassa huolensa ilmaisseita kuultu riittävästi?

Jos voisin, löisin jarrut hankkeelle ja jäisin odottavalle linjalle.

Uskon, että uusin innovaatioin ja tekniikoin voidaan jo lähitulevaisuudessa luoda ympäristön kannalta kestävämpiä vaihtoehtoja kuin avomerelle sijoittuvat laitokset. Esimerkiksi maalle sijoittuvien kiertovesilaitosten toimivuutta ja kilpailukykyä tulee parantaa.

Näissä vesi puhdistetaan ja ravinteiden kierrätys on mahdollista.

Luonnonystävä toivoo, että ympäristövaikutuksiltaan merkittävien hankkeiden kohdalla käytetään entistä suurempaa harkintaa ja kiristetään lupaehtoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *