Anne Liinamaa

Arkisto

REKRYTOINNIN SALAKAVALAT SUDENKUOPAT

Blogi – 21. toukokuuta 2007

Nimimerkki Kokemuksia aidan kummaltakin puolelta (SK 20.5.2007) kirjoitti ajatuksia rekrytoinnista. Luin kirjoituksen erityisen tarkkaan, koska akateemisena pätkätyöläisenä olen jälleen kerran työnhaussa ja pohtimassa työelämän asettamia vaatimuksia.

Jäin miettimään kirjoittajan mielikuvaa liittyen erääseen työnhakuilmoitukseen. Ilmoituksessa haettiin korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä sihteerin/assistentin tehtäviin. Kirjoittaja kritisoi hakukriteerejä, jotka herättivät hänelle mielikuvan arasta, kympin tytöstä, jolle hän ei antaisi edes bussilipun tilausta hoidettavaksi. Tässä lauseessa tiivistyi mielikuva, jonka usein kuulee liitettävän koulussa menestyviin tyttöihin.

Valtiotieteen tohtori Tarja Tolonen on väitöskirjatutkimuksessaan tutkinut nuorisokulttuureja koulussa. Työssään hän huomasi, että hiljainen tyttö on stereotyyppinen kuvaus passiivisesta ja kiltistä tytöstä, jonka oletetaan menestyvän koulussa pääosin, koska hän on ahkera, ei lahjakas. Vaikka tämä on tavallaan ihanteellinen toiset huomioiva ja työrauhan takaava virallisen oppilaan ideaali, silti tällainen oppilas ei ole erityisen arvostettu koulussa eikä ilmeisesti myöhemmin myöskään työelämässä kuten Kokemusta aidan kummaltakin puolelta nimimerkki antaa ymmärtää.

Äänekäs poika taas edustaa stereotypiaa pojasta, joka ei pärjää koulussa kovinkaan hyvin. Häntä pidetään kuitenkin potentiaalisesti lahjakkaan ja älykkäänä, mutta tämän ajatellaan peittyvän hänen rentoon suhtautumistapaansa koulunkäyntiä kohtaan. Hänen koulunkäyntistrategiaansa liitetään karismaa, hän on vaihtoehto virallisen koulun tylsyydelle ja häneen suhtaudutaan velikultana ja huumorityyppinä. Jokainen voi kohdallaan miettiä mahtavatko nämä sterotypiat vastata todellisuutta.

Työelämässä naiset joutuvat erilaisten ristiriitaisten odotusten kohteeksi. Monessa työyhteisössä kuten esim. seurakunnassa, jossa itse tällä hetkellä työskentelen, naisten ei useinkaan toivota olevan kovin aktiivisia ja äänekkäitä. Päinvastoin kirkko on yrittänyt vuosisatoja hiljentää naisia, tosin huonolla menestyksellä kuten viimeaikoina käydyistä naispappeuskeskustelusta voimme todeta. Edelleenkin naiset ovat kirkon piirissä vähemmän äänessä kuin miehet. Mitä tärkeämmästä tilaisuudesta on kysymys, sitä todennäköisempää on, että puhujiksi on valittu pelkästään miehiä.

Juuri äänenkäyttö on mielenkiintoinen mittari pohdittaessa miehen ja naisen paikkaa työelämässä. Kenen ääntä kuunnellaan ja kenen äänenkäyttö julkisuudessa on ongelma ja mitä tapahtuu, jos näitä odotuksia rikotaan? Ääni on yksi toimijuuden ja sosiaalisen tilan mittari ja on siksi tärkeää määritellä työyhteisössä kenen ääntä halutaan kuulla. Työhönottotilanteissa tulisi miettiä ollaanko vanhan jo aikansa eläneen stereotyyppisen ajattelun vankeja vai uskalletaanko ja halutaanko kyseenalaistaa vanhat usein virheelliset naisiin ja miehiin liittyvät mielikuvat.

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään