Anne Liinamaa

Arkisto

Lausunto perusturvakeskuksen johtosääntöluonnoksesta 29.4.2008

Blogi – 2. toukokuuta 2008

Sosiaalilautakunnan kokouksessa lautakunnalta pyydettiin lausuntoa perusturvakeskuksen johtosääntöluonnoksesta.  Esitys oli seuraava:   ”Kaupunginvaltuusto valitsee perusturvakeskuksen perusturvajohtajan.  Kaupunginhallitus voi ottaa perusturvajohtajan avoimeen virkaan väliaikaisen viranhaltijan enintään kuuden kuukauden ajaksi.  Perusturvalautakunta valitsee tulosalueiden ja tulosyksiköiden päälliköt. Tulosyksiköiden päälliköt päättävät alaisensa henkilökunnan valinnasta.”

Esitys ei sopinut vasemmistolle. He eivät ole oppinneet erehdyksistä vaan halusivat edelleen, että lautakunta valitsee koko henkilöstön.

Henkilövalintoja pohdittaessa olisi kuitenkin syytä miettiä seuraavia asioita.

Nykyisen käytännön mukaan henkilövalinnat tapahtuvat niin, että kyseisen yksikön esimies, esim. päiväkodin tai vanhainkodin johtaja, on mukana haastattelemassa osan hakijoista. Haastattelun jälkeen päätetään henkilö, jota esitetään lautakunnalle.

Sosiaalilautakunnan jäsenet saavat yhteenvedot kaikkien hakijoiden koulutuksesta ja työkokemuksesta, mutta eivät osallistu hakijoiden haastatteluun. Tämä olisikin käytännössä mahdotonta, koska yhdessä kokouksessa saattaa parhaimmillaan olla toistakymmentä paikka täytettävänä ja hakemuksia voi olla jopa monta sataa.

Lautakunnan jäsenillä ei siis ole mitään mahdollisuutta ottaa selville kuka hakijoista milloinkin on soveltuvin tehtävään. On vahvasti syytä epäillä, että lautakunnan jäsenten jyrätessä virkamiesten ehdotukset, syyt ovat muualla kuin henkilöiden soveltuvuudessa. Etenkin, jos lautakunnan jäsenet eivät suostu kertomaan perusteluja sille miksi he muuttavat virkamiesten ehdotuksen.

Lautakunnan oikeutta valita henkilöstöä perustellaan usein sillä, että se lisää päätöksenteon avoimuutta. Väite on suorastaan huvittava. Vasemmiston kanta on päinvastoin ollut se, että äänestyksen voittaminen 5-4 on riittävä peruste vaihtaa virkamiesten esitys ja he eivät ole missään selitysvelvollisuudessa valinnoistaan.

2 kommenttia »

Työuupumus oletettua yleisempää (julkaistu SK 1.5.08)

Blogi – 1. toukokuuta 2008

Jouko Kauppilan kirjoitus Saikku – nykyajan ilmiö (SK 26.4.08) on herättänyt paljon keskustelua tärkeästä aiheesta; työntekijöiden sairauslomista. Haluan tuoda asiaan muutaman näkökulman lisää. Kauppila väittää, että suurin syy työpaikkapahoinvointiin löytyy vapaa-ajan puolelta viinasta ja parisuhdeongelmista.

En halua vähätellä näiden asioiden merkitystä työpaikan ongelmiin, mutta mielestäni on syytä tarkastella työpaikan sisäistä vuorovaikutusta ja erityisesti johtamista.  Joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet työikäisistä henkilöistä kärsii työuupumuksesta ja joka kymmenes vakavasta työuupumuksesta. Työuupumus on siis sangen yleistä.  Työuupumus kehittyy, kun työtehtävän vaatimukset ylittävät ihmisen voimavarat. Työtä voi olla määrällisesti liikaa tai vastuualueiden epäselvyys ja siihen liittyvät odotusten ristiriitaisuudet voivat lisätä kuormitusta ja sitä kautta uupumusta.

Tämän päivän työelämä luo loistavat mahdollisuudet uupumuksen kehittymiselle. Kaikki työikäiset voivat olla potentiaalisia uhreja sairastumaan työuupumukseen. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä tietoa työuupumuksesta ja rohkeasti puuttua asiaan. Kun työuupumus nähdään laajempana kokonaisuutena, voidaan siihen puuttua aiemmin ja tehokkaammin.

Työuupumus on yleistä työpaikoilla, joissa henkilökunnan vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen ovat rajoittuneet. Pätkätöiden luoma epävarmuus työn jatkumista ja johdon kykenemättömyys rakentavaan vuorovaikutukseen työntekijöiden kanssa ovat seikkoja, jotka edistävät uupumista. Johdon vastuulla ovat myös toiminnan kehittäminen niin, että työntekijät kokevat työnsä mielekkääksi ja tärkeäksi.

Maija Kääriäinen listaa kirjassaan Huomio työhyvinvointiin (2003) tyypillisiä piirteitä henkilöille, joilla on riski sairastua työuupumukseen. Huomioni kiinnittyi erityisesti kahteen seikkaan. Kääriäisen mukaan yksi riskitekijä on, että työntekijä pitää työtä tärkeimpänä ihmisenä olemisen tapana ja samalla ihmisarvon mittana. Toisena seikkana hän mainitsee, että työntekijä antaa työn vaatimusten jatkuvasti mennä ohi muun; läheisten suhteiden, harrastusten jopa terveyden.

Totuus ’saikkujen’ syistä voi monessa tapauksessa olla jopa  päinvastainen mitä Kauppila arveli. Kyseessä ei olekaan joukko lintsareita vaan joukko ylitunnollisia työntekijöitä, jotka yrittävät ristiriitaisten odotusten keskellä tehdä täydellistä työtulosta oman terveytensä kustannuksella.

Ja lopuksi mielenterveysseuran sivuilta löytynyt lause: ” Jokaisella meillä on joskus ongelmia. Oleellista on se, miten vaikeuksista pystyy selviytymään ja jatkamaan elämää eteenpäin.”

Anne Liinamaa

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään