Anne Liinamaa

Arkisto

Reilua lähiruokaa 25.9.2008

Blogi – 25. syyskuuta 2008

Satu Tietari muistuttaa (SK 22.9.08) tärkeästä asiasta, lähiruuan käytöstä. On kuitenkin syytä muistaa, että lähiruuan ja Reilun kaupan tuotteiden ei tarvitse kilpailla keskenään.

 

Lähiruoka on ympäristöystävällistä ja valmistettu puhtaista lähellä tuotetuista raaka-aineista. Arvioitaessa ruuan ympäristövaikutuksia tulee kiinnittää huomiota viljelyyn, jalostukseen, pakkaukseen, kuljetukseen ja syntyneisiin jätteisiin.  Halutessa vähentää oman syömisen tuottamaa ympäristörasitusta on hyvä suosia kasvis-, lähi,- ja luomuruokaa. Ruoan hankkimisen määrään on myös syytä kiinnittää huomiota, koska ruoan roskiin heittäminen on turhaa luonnonvarojen tuhlausta.

 

Lähiruoka tarkoittaa omalla alueella tuotettua ja kulutettua ruokaa. Kun tuote tuodaan ruokakauppaan läheltä, säästetään polttoainetta. Lähiruokaa suosimalla tuetaan oman alueen työpaikkoja, kun maatalous tarvitsee enemmän työntekijöitä. Kaikkia elintarvikkeita ei ole kuitenkaan mahdollisuus tuottaa Suomessa, tästä yhtenä esimerkkinä on kahvi.

 

Suomessa torjunta-aineiden käyttörajoitukset ovat tiukemmin rajoitetut kuin monissa muissa maissa. Useissa maissa on myös vaikea saada puhdasta kasteluvettä. Työntekijät saattavat olla laittomia siirtolaisia ja halpatyövoimaa.  Kehitysmaiden viljelijöiden elämään voi vaikuttaa myönteisesti suosimalla Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan periaatteet edellyttävät viljelijöiltä ympäristön suojelua ja mahdollisemman luonnonmukaista viljelyä. Kehitysmaiden viljelijät ja suurtilojen työntekijät saavat työstään oikeudenmukaisen korvauksen ja osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään paikallisten elinolojen parantamiseen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty. Lisäksi Reilun kaupan tuotteiden alkuperä pystytään jäljittämään tarkalleen, toisin kuin monien ylikansallisten yritysten tuotteiden.

 

 

Anne Liinamaa

Ei kommentteja »

Sosiaaliturvassa on epäkohtia 10.9.2008

Blogi – 25. syyskuuta 2008

 

Jouko Kauppila (SK 30.0.08) on huolissaan sosiaalitukien vääränlaisesta käytöstä. Hän nostaa esille pimeän palkan maksamisen ja työttömyyskorvauksilla keplottelun. Näissä asioissa on epäilemättä väärinkäytöksiä ja hyvä, että niitä tuodaan esille ja niistä keskustellaan.

 

Suomen perustuslailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Heitä, jotka tähän ryhmään oikeasti kuuluvat, ei ole syytä syyllistää ja heidän motiivejaan kyseenalaistaan.

 

Suomen sosiaaliturvassa on kuitenkin kohtia, jotka suorastaan houkuttelevat väärinkäytöksiin. Vanhempainvapaan päätyttyä pienen lapsen vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotihoidon tuen varassa hoitamaan lastaan kotiin.  Kotihoidon tuki on pienempi kuin työmarkkinatuki,  ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta puhumattakaan. Moni onkin perustoimeentulon taatakseen ilmoittautunut työttömäksi, vaikka todellisuudessa on vapaaehtoisesti hoitamassa lastaan kotona. Nykyinen käytäntö viestii myös lasten kotihoidon arvostuksen puutteesta. Vanhemmille ei haluta tarjota todellisia vaihtoehtoja lastensa hoitomuotojen välillä vaan vanhempien annetaan ymmärtää, että lapsi on parempi viedä kunnalliseen päivähoitoon. Ratkaisu tulee veronmaksajille kalliiksi.

 

Kauppila nostaa esiin yhden Suomen sosiaaliturvan pahimmista epäkohdista, puolison tulojen vaikutukseen työmarkkinatukeen.  Sosiaalitukien yksikkö on perhe, kun taas verotuksessa perhettä ei huomioida juuri lainkaan. Perheverotus on poistunut aikoja sitten, ottamistaan lainoistaan mm. opintolainasta jokainen on vastuussa henkilökohtaisesti, mutta yllätys, yllätys, työttömyyden kohdatessa aletaan puhua perheen yhteisistä tuloista.

 

Kolumnissa ihmetellään yleisöosastokirjoitusta, jossa ’hyväpalkkaisen insinöörin napannut lähihoitaja vaatii tukiensa jatkamista, vaikka talouteen oli saatu varsinainen kultamuna.’ Lähihoitajan kerrotaan tunteneen olevansa suhteessa nöyryytetty joutuessaan olemaan puolisonsa elättinä. Perinteinen perhemalli korostaa miestä perheen elättäjänä ja siksi monen naisen saattaa olla helpompaa sopeutua rooliin, jossa perheen toimeentulo on miehen tulojen varassa. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole helppoa. Suoranainen katastrofi saattaa olla esimerkkiperheessäkin käsillä silloin, jos tilanne muuttuu ja lähihoitaja saa töitä ja insinöörimies jää työttömäksi ja näin täysin vaimonsa ansioiden varaan. Tämä näkymä saattaa hyvinkin toteutua tulevaisuudessa, kun insinöörejä valmistuu enemmän kuin työmarkkinoilla tarvitaan, mutta hoitoalaa uhkaa työvoimapula. Työmarkkinatuki lakkaa, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 1878 euroa kuukaudessa, joten varsinainen ’kultamuna ’ ei tarvitse olla, jotta tähän summaan päästään.

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään