Anne Liinamaa

Arkisto

Paperittomat

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 16. huhtikuuta 2011

Rakastajat- teatterin Paperittomat näytelmä on paitsi koskettava ja puhutteleva näytelmä myös varsinainen tietoisku siirtolaisista, joilta puuttuu oleskelulupa. Suomessa heitä on arvioiden mukaan muutamasta sadasta tuhansiin, tarkasta määrästä ei ole tietoa.
Osa heistä on paennut kotimaastaan henkensä uhalla, joku taas joutunut paperittomaksi kesken opintojen tai työuran. Tämä kaikki on tietoa, jota katselijat esityksessä saivat.
Ilman oleskelulupaa maassa olevia yhdistää jatkuva kiinnijäämisen pelko. Heiltä puuttuvat lain suomat oikeudet ja sosiaaliset palvelut. Paperittomille lääkäripalvelut ovat maksullisia ja niiden käyttöön ei välttämättä ole rahaa tai niitä ei uskalleta käyttää.
Hyvinvointivaltiossa kasvaneen on vaikea ymmärtää, että jokaisella ihmisellä ei ole ihmisarvoa. Paperittomia ei ole olemassakaan, he ovat kadonneet maailman kartalta. Mutta Mikko Kuustosen sanoin: ”Kun sinusta tulee totta, olet veljeni verta ja lihaa”. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat auttaa
Suomessa Vapaa liikkuvuus- verkosto ja evankelisluterilainen kirkko ovat tukeneet paperittomia jo vuosia ja Helsinkiin perustettiin keväällä 2011 vapaaehtoisvoimin paperittomien klinikka Global Clinic. Auttaminen ei ole koskaan rikos! Kiitos Rakastajat- teatterin väelle, kun välitätte tästä kaikesta tietoa!

Ei kommentteja »

Monenlaisia perheitä

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 8. huhtikuuta 2011

Perheitä on erilaisia, lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, ihmiset sairastuvat ja kuolevat, perheissä on alkoholismia ja väkivaltaa. Perinteistä ydinperhettä ei yksinkertaisesti ole tarjolla kaikille.

Kiintymyssuhdeteoriat kertovat, että lapsen tasapainoisen kasvun edellytys on, että hänellä on yksi ihminen, joka rakastaa ja huolehtii hänestä ja joka pysyy hänen elämässään. Useimmilla lapsilla tämä henkilö on heidän biologinen äitinsä, mutta ei suinkaan kaikissa tapauksissa. Henkilö voi myös olla lapsen isä, äidin tai isän puoliso, adoptioäiti tai – isä, isoäiti, isoisä tai joku muu lapsen hoitaja.

Monet haaveilevat ydinperheestä, mutta joutuvat pettymään odotustensa kanssa. Äiti, joka pelastaa lapsensa ja itsensä turvakotiin pois väkivaltaisen perheenisän vaikutuspiiristä, ei suinkaan tee lapsilleen pahaa rikkoessaan lapsilta mahdollisuuden ydinperheeseen.

Yhteiskunnassa tarvitaan hyväksyntää erilaisia perheitä kohtaan. Jokainen tekee elämässään omat ratkaisunsa ja kaikilla pitää olla oikeus valitsemaansa perhemalliin ilman, että hänen ratkaisujaan moralisoidaan. Elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan, mutta tämä ei silti merkitse sitä, ettei voisi viettää hyvää ja tasapainoista perhe-elämää.
Vihreät esittää lisäpanostuksia kuntien lapsi- ja perhepalveluihin. Tämä ehkäisee myöhempää raskaiden erityispalveluiden tarvetta. Neuvolakäyntien määrä on oltava riittävä ja sisällön laadukasta. Kouluterveydenhuollolla täytyy olla aikaa lapsen kuulemiseen. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia. Samaan aikaan lapsi- ja perhepalveluita on kehitettävä niin, että niissä huomioidaan erilaiset perhemallit ja perheiden vaihtuvat elämäntilanteet.

1 kommentti »

Meikit, ketjut ja vyöt

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 3. huhtikuuta 2011

Eduskuntavaaliehdokkaista on olemassa kaksi eri totuutta. Toinen on tiedotusvälineiden ja ehdokkaan oman markkinointimateriaalin yhdessä rakentama kuva poliittisesta henkilöstä. Tämä mielikuva välittyy suurelle yleisölle eli mahdollisille äänestäjille. Omat mainokset ja esitteet tehdään tietysti mahdollisimman edustaviksi, otetaan kaunis kuva ja kirjoitetaan hyvistä asioista. Ongelmallisempi puoli onkin sitten ne pahuksen tiedotusvälineet, joita ei voi ohjailla. Toimittaja voi nostaa esiin minkä tahansa haluamansa asian. Ja se asia ei ole aina suinkaan se, mistä ehdokas itse haluaisi keskustella.

Tavoitteeni vaalikampanjassani on herättää keskustelua perusopetuksesta, uusiutuvista energiamuodoista vaihtoehtona ydinvoimalle, tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta. Niistä aiheista olen kirjoittanut ja keskustellut tapaamieni ihmisten kanssa. Valitettavasti näistä aiheista puuttuu ns. mediaseksikkyys. Kuka näistä tylsistä asioista jaksaisi jauhaa?

Olen onnistunut ylittämään kampanjani aikana uutiskynnyksen jo useamman kerran. Kahdella viimeisellä kerralla olen saanut näkyvyyttä(kivalla)meikkaustyylilläni. Naiset, onko teille joskus väitetty, että miehet eivät kiinnitä tällaisiin asioihin huomiota? Se näyttää kyllä olevan täyttä puppua! Sitä ennen sain huomiota vertaamalla verkkosukkahousuja ja verkkohousuja sekä allekirjoittamalla Vihreiden Naimalakko adressin. (symbolinen vastaisku Älä alistu – kampanjalle). No, nyt ei parane nirsoilla, vaalit ovat tulossa ja lähes kaikki huomio on hyväksi!

Mikä sitten on se toinen totuus ehdokkaasta? Sen tietävät ehdokkaan eli tavallisen ihmisen, äidin, isän, siskon tai ystävän läheiset. Se ei muutu vaalien myötä vaan se on ja pysyy ja se on se totuus jolla on todellista merkitystä.  Tämä tsemppauksena ja muistutuksena kaikille ehdokkaille!! Hyvää vaalityötä viimeiselle kahdelle viikolle, pian tämä on ohi. Tältä kerralta.

Ei kommentteja »

Girl Power

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 28. maaliskuuta 2011

Tyttäreni syntyi vuonna 2000, samana vuonna Suomeen valittiin ensimmäinen naispresidentti. Maailma oli muuttunut hyvin erilaiseksi, mitä se oli silloin, kun mummoni 99 vuotta aikaisemmin syntyi.

Myös mummoni syntymävuonna tavoitettiin yksi tasa-arvon merkkipaalu. Naisten ei enää tarvinnut anoa keisarilta erivapautta yliopisto-opintoihinsa sukupuolen takia. Mummoni tullessa täysi-ikäiseksi otettiin jälleen yksi askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, kun naimisissa olevat naiset saivat solmia työsopimuksen ilman aviomiehen lupaa.

Vähän alle parikymppisenä muutin Helsinkiin ja sain kämppäkaverikseni teologiaa opiskelevan nuoren naisen. Hänen haaveenaan oli ryhtyä papiksi, mutta 1980- luvun puolivälin jälkeenkään se ei vielä ollut mahdollista. Naispappeus saatiin Suomeen vasta hävettävän myöhään vuonna 1988 ja kämppäkaverini saavutti unelmansa, kun hänet vihittiin opintojensa päätyttyä papiksi. Ensimmäinen naispiispa Suomeen saatiin, kun meidän perheen kuopus oli kymmenenvuotias, viime vuoden tapahtumat ovat monella tuoreessa muistissa.

Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Vielä on tehtävää tasa-arvon saralla. Toivottavasti omat lapseni voivat työelämässä todeta, että vanhemmuuden vaikutukset työssäkäyntiin jakautuvat tasan. Toivottavasti he eivät joudu enää kokemaan epätasa-arvoista palkkakehitystä miesten ja naisten välillä. Tällä hetkellä naiset ansaitsevat 20 -30 prosenttia miehiä vähemmän. Samasta työstäkin naiset saavat edelleen 5 prosenttia vähemmän palkkaa.

Edelleen tyttöjä ja poikia kasvatetaan perinteisiin naisen ja miehen rooleihin. On tärkeää, että kasvatamme ennakkoasenteista vapaita tyttöjä ja poikia, jotka uskaltautuvat hakeutua haluamaansa ammattiin. Myös sellaisiin, jotka ovat perinteisesti mielletty vastakkaiselle sukupuolelle kuuluviksi.

Ei kommentteja »

Uudet energiatuulet puhaltavat

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 28. maaliskuuta 2011

Sunnuntain Satakunnan Kansassa Pertti Rönkkö kirjoittaa kuinka paljon Saksassa on hämmästely sitä, miten vähän suomalaiset vastustavat uusia atomivoimaloita ja ydinjätteiden loppusijoitusta. Eduskunta antoi vuosi sitten periaateluvan kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Vihreät olivat ainoa puolue, joka äänesti päätöksiä vastaan yksimielisesti niin hallituksessa kuin eduskunnassa.

Japanissa sattuneet luonnonmullistukset ja niitä seurannut ydinvoimalaonnettomuus on saanut monet arvioimaan tilannetta uudelleen. Vihreiden lisäksi monet ovat alkaneet kysyä onko ydinvoima varmasti turvallista.

Moni kysyy myös mitä vaihtoehtoja olisi tarjota. Hajautettuun energiantuotantoon kuuluvat aurinko-, tuuli- ja vesivoima sekä bioenergia. Toisin kuin luullaan aurinkoenergia on Suomessa tehokasta ja myös tuulivoiman talviajan tuotantoluvut ovat hyvät. Vihreiden esittämän vihreän kasvun mallin mukaan ydinvoiman lisärakentamista ei tarvita, sillä riittävästi sähköä voidaan tuottaa uusituvilla energiamuodoilla.

Ei kommentteja »

Erilainen naistenpäivä, lukeminen omalla vastuulla

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 10. maaliskuuta 2011

Tarkoitukseni oli juhlistaa viime tiistain naistenpäivää Satakunnan Vihreiden naisten seurassa. Tilaisuuteen tuli tärkeä vieras Vihreiden Naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Heli Järvinen, yhdessä nostetaan lasi kuohuvaa, kuunnellaan runoja ja musiikkia sekä keskustellaan naiseudesta.

Joskus elämä ei kulje suunnitelmien mukaan. Rutiinileikkaus Satakunnan keskussairaalassa ei ollutkaan kohdallani pelkkää rutiinia ja jäin sairaalan naistentautienosastolle yhden yön asemasta kolmeksi yöksi. Juhlin naistenpäivää samassa huoneessa kolmen muun naisen kanssa. Ja totisesti tunsimme olevamme naisia, tunnetta ei voinut unohtaa hetkeksikään, siitä kehomme piti huolen.

Keskussairaalan yöpuku-aamutakki-linjaan ei ole turhaan veronmaksajien rahoja tuhlailtu. Hyvin toimivat vielä, kuosista päätellen, neljäkymmentä vuotta vanhat vetimet. Toimivuus ohittaa estetiikan ja olkoon niin minun puolestani. Solahtaessani valtaavaan yöpaitaan mietin kuinka monta naista on vetänyt sen päälleen ja kuinka suuria naisen elämän käännekohtia he ovat silloin miettineet.

Verkkosukkahousut on totuttu mieltämään eroottiseksi vaatekappaleeksi, mutta niin suuria tunteita ne tuskin herättävät kenessäkään kuin verkkohousut. Tämä kyseinen vaatekappale on jokaiselle synnyttäneelle naiselle tuttu, symboloikoon ne sitten vaikka uuden elämän alkua. Ja toisin kuin epäilin aikoinaan synnytyslaitoksella, niistä pääsee eroon aika nopeasti.

Sairaalan naistentautienosasto on tasa-arvon tyyssija. Siellä ei ole merkitystä ammateilla, arvoilla tai ulkonäöllä. Siellä merkityksellisiä asioita ovat kivunlievitys ja… en nyt siirry tarkemmin pissa-, kakka- ja ilmavaivaosastoon, vaikka muistutankin otsikon varoituksesta.

Tapasin sairaalareissuni aikana upeita naisia! Mitä palvelua sainkaan henkilökunnan taholta. Yöllä minut peiteltiin, tuotiin tarvittaessa kivunlievitystä ja rohkaistiin ja keskusteltiin rauhallisesti. Mistä nämä naiset ammentavat voimansa raskaaseen vuorotyöhön ja jaksavat vielä hoitaa työnsä niin, että potilas ei tunne olevansa vaivana? Vertaistukea löytyi toisista potilaista, rohkaisimme toisiamme, jos sinäkin selviät tästä niin kyllä minäkin. Kiitos teille kaikille!

Mutta ihanaa olla taas kotona!

Ei kommentteja »

Hullu, hullumpi, kansanedustajaehdokas?

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 6. maaliskuuta 2011

Satakunnan Kansan uusimmassa Virta- liitteessä on mielenkiintoinen juttu fiksuista, menestyvistä ihmistä, joita on pyydetty kansanedustajaehdokkaiksi, mutta he ovat kieltäytyneet kunniasta. Puhekupliin on kirjoitettu perusteita kieltäytymiseen ja todellakin, syyt vaikuttavat järkeviltä. Yksi kertoo pelaavansa mieluummin lautapelejä lasten kanssa, toinen sanoo olleensa kerrankin itsekäs, yksi kertoo työnsä olevan niin innostava, että kiinnostusta ehdokkuuteen ei ole. Hyviä syitä on monia.

Luin juttua juuri ennen lähtöä vaalityöhön perjantai-illan tihkusateeseen. Mietin hetken aikaa miksi ihmeessä minä olen lähtenyt ehdokkaaksi. Luulen, että useimmilla politiikkaan mukaan lähtevillä on samat syyt lähteä mukaan. Ja uskallan muuten väittää, että useimmilla syyt ovat puhtaasti epäitsekkäät. Eiköhän useimmat politiikkaan lähtijät ajattele vilpittömästi edistävänsä arvoja, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin, parempaan suuntaan.  Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kuinka ollakaan politiikassa näkyvät samat kasvot, jotka on totuttu näkemään muissakin yhteisten asioiden hoidossa, vanhempainyhdistyksissä, taloyhtiön hallituksissa, pihatalkoissa…

Ajatusleikkinä voidaan miettiä millainen valtio meillä olisi, jos ei olisi eduskuntavaaliehdokkaita, ei olisi eduskuntaa eikä kansa saisi päättää. Sellaisistakin valtioista meillä on lukuisia esimerkkejä, diktatuuria ovat käyttäneet sellaiset historiaan jääneet henkilöt kuin Adolf Hitler Saksassa, Benito Mussolini Italiassa, Francisco Francon Espanjassa ja Josif Stalin Neuvostoliitossa. Tätäkö meilläkin halutaan? Jos kaikki toimisivat niin kuin uuden ajan sankarit Virta- liitteessä, niin Suomi olisi samassa tilanteessa kuin edellä mainitut valtiot.

Ei kommentteja »

Kyllä opettaja tietää!

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 27. helmikuuta 2011

Monet eduskuntavaaliehdokkaat ovat nostaneet kärkiteemoikseen tärkeät koulutukseen liittyvät kysymykset kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan tukemisen. Näiden tärkeiden teemojen lisäksi olen kaivannut keskustelua perusopetuksesta. Suomessa moni asia on hyvin ja olemme saaneet olla ylpeitä korkeatasoisesta perusopetuksesta, hyvistä oppimistuloksista ja opettajien korkeasta koulutustasosta.

Itseäni huolestuttaa lasten eriarvoistuminen, mikä näkyy myös koulumaailmassa. Suomeen on kovaa vauhtia tulemassa lasten luokkayhteiskunta, jos nykyistä kehitystä ei pysäytetä.

 Koulumaailmassa eriarvoisuudesta puhutaan, kun mietitään esimerkiksi erityisopetusta. Vallalla on kaksi erilaista näkemystä, toinen niistä on valtiollinen ja toinen koulun arkielämän taso. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin koulutuksen tasa-arvoisuudesta. Virallisesti Suomi on yhtynyt vaatimuksiin kouluintegraation toteuttamiseksi siten, että erityisluokat lakkautetaan ja erityisopetus sulautetaan yleisopetukseen. Nämä tavoitteet lisäävät paineita osoittaa poliittisella tasolla, että kouluintegraatio on meillä jo toteutunut tai että se ainakin edistyy koko ajan. Erityisopetuksella on kovat paineet osoittaa olemassaolonsa tarpeellisuus.

 Vastakkainasettelun toisena osapuolena ovat opettajat ja toisena osapuolena säästöihin pyrkivä kunta. Pyrkimys koulutuksen tasa-arvoisuuteen on ihanteellinen ja tavoiteltava arvo, mutta toteutuuko se sijoittamalla erityisopetuksen oppilaat yleisopetuksen ryhmiin. Koulun arjen tuntevat opettajat tietävät eteen tulevat haasteet. Integraation toteuttaminen ilman erityisjärjestelyjä merkitsee kaaosta ja tasa-arvon sijasta epäreilua kohtelua oppilaita kohtaan. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei ole mahdollista huomioida suurissa luokissa yksilöllisesti. Integraation toteuttaminen vaatii nykyistä huomattavasti pienemmät ryhmäkoot ja opettajien lisäkouluttamista työnantajan kustannuksella. Mutta ennen kaikkea se vaatii kohtuuttomia ponnistuksia oppilaalta, jonka pitää omiin kykyihinsä nähden pinnistellä kohtuuttomasti pärjätäkseen muiden tahdissa.

 Julkisiin menoihin kohdistuu kovia säästöpaineita. Säästöjä ei saa toteuttaa lasten tasapainoisen kasvun ja koulutuksen kustannuksella. Koulumaailman muutoksen parhaita asiantuntijoita ovat opettajat. Tämän sain itse huomata tehdessäni aloitetta oppituntien pituudesta. Porilaiset opettajat eivät innostuneet asiasta ja jälkeenpäin jäin harmittelemaan, että tein aloitteen pelkästään omien kokemusteni pohjalta. Työskennellessäni lähikunnassa laaja-alaisena erityisopettajana tämä uudistus toimi. Opettajat, nyt on paras aika vaikuttaa työhön, kun uusia päättäjiä valitaan. Vinkit koulumaailman kehittämiseksi ovat tervetulleita päättäjille, omaan työhön ja työympäristön kehittämiseen kannattaa antaa ideoita ja kannustaa päätöksenteossa mukana olevia toimimaan niiden mukaan.

Ei kommentteja »

Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 9. helmikuuta 2011

Nimimerkki Lapsiköyhyys kuriin (SK 25.1.2011) kirjoitti tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä. Samalla hän haastoi kaikki puolueet kertomaan kantansa opintotuen lapsikorotukseen.

Vihreät on tehnyt lapsipoliittisia linjauksia viime vuoden lopulla. Lapsipoliittisissa linjauksissa todetaan, että opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittaminen on vaativaa, eikä opiskelevalla vanhemmalla ole samanlaisia mahdollisuuksia työntekoon opintojen ohessa kuin lapsettomilla opiskelijoilla. Opintojen ja lasten yhteensovittamiseksi vihreät pitää tärkeänä opintotukeen tehtävän lapsikorotuksen käyttöönottoa ja opintotuen sitomista indeksiin.

Vihreät on hallituksessa saanut läpi jo vähimmäispäivärahan, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomiset kuluttajaindeksiin. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta on helpotettu nostamalla monia lapsiperheiden tukia joista merkittävimpänä vanhemmille maksettavien pienempien päivärahojen nosto samalle tasolle työmarkkinatuen kanssa. Mahdollisuus maksuttomaan päivähoitoon säilytettiin ja samalla maksuttoman päivähoidon piiriin luettavien perheiden määrää laajennettiin.  Monia parannuksia on jo saatu aikaan, mutta työtä on edelleen jäljellä.

Yksinhuoltajaperheet ovat erityisessä riskissä joutua köyhyysloukkuun. Yksinhuoltajaperheiden työllisyysaste on laskenut 1990-luvun jälkeen kolmanneksella. Yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi yksinhuoltajien toimeentulotukinormia pitäisi korottaa ja toimeentulotuen harrastelisää kasvattaa. Nykyisen käytännön mukaan toimeentulotuesta vähennetään automaattisesti lapsilisät ja näin kymmenesosa lapsiperheistä jää ilman kaikille tarkoitettuja lapsilisiä. Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa. Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Perheen perustaminen merkitsee monille talouden romahtamista. Perheen perustamisesta ei kuitenkaan tule rangaista vaan siihen tulee kannustaa. Lapsiperheiden köyhyyden poistamisessa on kyse poliittisesta tahdosta

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään