Anne Liinamaa

Arkisto

Kyllä opettaja tietää!

Blogi – 27. helmikuuta 2011

Monet eduskuntavaaliehdokkaat ovat nostaneet kärkiteemoikseen tärkeät koulutukseen liittyvät kysymykset kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan tukemisen. Näiden tärkeiden teemojen lisäksi olen kaivannut keskustelua perusopetuksesta. Suomessa moni asia on hyvin ja olemme saaneet olla ylpeitä korkeatasoisesta perusopetuksesta, hyvistä oppimistuloksista ja opettajien korkeasta koulutustasosta.

Itseäni huolestuttaa lasten eriarvoistuminen, mikä näkyy myös koulumaailmassa. Suomeen on kovaa vauhtia tulemassa lasten luokkayhteiskunta, jos nykyistä kehitystä ei pysäytetä.

 Koulumaailmassa eriarvoisuudesta puhutaan, kun mietitään esimerkiksi erityisopetusta. Vallalla on kaksi erilaista näkemystä, toinen niistä on valtiollinen ja toinen koulun arkielämän taso. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin koulutuksen tasa-arvoisuudesta. Virallisesti Suomi on yhtynyt vaatimuksiin kouluintegraation toteuttamiseksi siten, että erityisluokat lakkautetaan ja erityisopetus sulautetaan yleisopetukseen. Nämä tavoitteet lisäävät paineita osoittaa poliittisella tasolla, että kouluintegraatio on meillä jo toteutunut tai että se ainakin edistyy koko ajan. Erityisopetuksella on kovat paineet osoittaa olemassaolonsa tarpeellisuus.

 Vastakkainasettelun toisena osapuolena ovat opettajat ja toisena osapuolena säästöihin pyrkivä kunta. Pyrkimys koulutuksen tasa-arvoisuuteen on ihanteellinen ja tavoiteltava arvo, mutta toteutuuko se sijoittamalla erityisopetuksen oppilaat yleisopetuksen ryhmiin. Koulun arjen tuntevat opettajat tietävät eteen tulevat haasteet. Integraation toteuttaminen ilman erityisjärjestelyjä merkitsee kaaosta ja tasa-arvon sijasta epäreilua kohtelua oppilaita kohtaan. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei ole mahdollista huomioida suurissa luokissa yksilöllisesti. Integraation toteuttaminen vaatii nykyistä huomattavasti pienemmät ryhmäkoot ja opettajien lisäkouluttamista työnantajan kustannuksella. Mutta ennen kaikkea se vaatii kohtuuttomia ponnistuksia oppilaalta, jonka pitää omiin kykyihinsä nähden pinnistellä kohtuuttomasti pärjätäkseen muiden tahdissa.

 Julkisiin menoihin kohdistuu kovia säästöpaineita. Säästöjä ei saa toteuttaa lasten tasapainoisen kasvun ja koulutuksen kustannuksella. Koulumaailman muutoksen parhaita asiantuntijoita ovat opettajat. Tämän sain itse huomata tehdessäni aloitetta oppituntien pituudesta. Porilaiset opettajat eivät innostuneet asiasta ja jälkeenpäin jäin harmittelemaan, että tein aloitteen pelkästään omien kokemusteni pohjalta. Työskennellessäni lähikunnassa laaja-alaisena erityisopettajana tämä uudistus toimi. Opettajat, nyt on paras aika vaikuttaa työhön, kun uusia päättäjiä valitaan. Vinkit koulumaailman kehittämiseksi ovat tervetulleita päättäjille, omaan työhön ja työympäristön kehittämiseen kannattaa antaa ideoita ja kannustaa päätöksenteossa mukana olevia toimimaan niiden mukaan.

Ei kommentteja »

Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa

Blogi – 9. helmikuuta 2011

Nimimerkki Lapsiköyhyys kuriin (SK 25.1.2011) kirjoitti tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä. Samalla hän haastoi kaikki puolueet kertomaan kantansa opintotuen lapsikorotukseen.

Vihreät on tehnyt lapsipoliittisia linjauksia viime vuoden lopulla. Lapsipoliittisissa linjauksissa todetaan, että opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittaminen on vaativaa, eikä opiskelevalla vanhemmalla ole samanlaisia mahdollisuuksia työntekoon opintojen ohessa kuin lapsettomilla opiskelijoilla. Opintojen ja lasten yhteensovittamiseksi vihreät pitää tärkeänä opintotukeen tehtävän lapsikorotuksen käyttöönottoa ja opintotuen sitomista indeksiin.

Vihreät on hallituksessa saanut läpi jo vähimmäispäivärahan, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomiset kuluttajaindeksiin. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta on helpotettu nostamalla monia lapsiperheiden tukia joista merkittävimpänä vanhemmille maksettavien pienempien päivärahojen nosto samalle tasolle työmarkkinatuen kanssa. Mahdollisuus maksuttomaan päivähoitoon säilytettiin ja samalla maksuttoman päivähoidon piiriin luettavien perheiden määrää laajennettiin.  Monia parannuksia on jo saatu aikaan, mutta työtä on edelleen jäljellä.

Yksinhuoltajaperheet ovat erityisessä riskissä joutua köyhyysloukkuun. Yksinhuoltajaperheiden työllisyysaste on laskenut 1990-luvun jälkeen kolmanneksella. Yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi yksinhuoltajien toimeentulotukinormia pitäisi korottaa ja toimeentulotuen harrastelisää kasvattaa. Nykyisen käytännön mukaan toimeentulotuesta vähennetään automaattisesti lapsilisät ja näin kymmenesosa lapsiperheistä jää ilman kaikille tarkoitettuja lapsilisiä. Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa. Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Perheen perustaminen merkitsee monille talouden romahtamista. Perheen perustamisesta ei kuitenkaan tule rangaista vaan siihen tulee kannustaa. Lapsiperheiden köyhyyden poistamisessa on kyse poliittisesta tahdosta

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään