Anne Liinamaa

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa

Kouluratkaisussa voidaan oppia onnistumisista

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 9. lokakuuta 2018

Vähärauman koulun oppilaiden vanhemmat ovat huolissaan lastensa koulunkäynnin turvallisuudesta. Koulun tiedetään olevan niin huonossa kunnossa, että lapset sairastuvat. On siis syytäkin olla huolissaan.

Muutama vuosi sitten Porissa tehtiin kouluverkkouudistus ja osa kouluista lopetettiin. Kiersin tämän uudistuksen yhteydessä kouluja ja kauhistuin niiden huonosta kunnosta. Tiesin, että rahat eivät riitä kaikkien koulujen remontointiin, siksi olin sitä mieltä, että on parempi vaihtoehto keskittää kouluja kuin antaa oppilaiden käydä koulua rakennuksissa, jotka eivät enää sovellu koulukäyttöön. Olin hämmästynyt, että monen oppilaan vanhemmat vakuuttamalla vakuuttivat rakennusten olevan hyvässä kunnossa. Samaan johtopäätökset päätyivät myös useat poliitikot.

Koulurakennusten koko ja sijoittuminen ovat päättäjille isoja kysymyksiä. Niitä pohdittaessa joudutaan tekemään monia arvovalintoja, jotka eivät aina ole helppoja. Isommat koulut tuovat monia etuja kuten mahdollisuuden monipuolisempaan opetustarjontaan ja parempiin liikuntatiloihin. Joidenkin oppilaiden koulumatkat pitenevät, kun kouluun tulee enemmän oppilaita koulupiirin laajentumisen vuoksi. Moni pelkää, että pieniä oppilaita ei huomata suuressa koulussa ja turvallisuus kärsii ja häiriökäyttäytyminen lisääntyy.

Pienempi lähikoulu olisi monelle mieleinen. Monien pienten koulujen rakentaminen ei ole taloudellisesti mahdollista ja niiden yhteyteen ei saada samoja palveluita kuin suurempiin kouluihin. Pienempi koulu voi joillekin oppilaille lisätä turvallisuuden tunnetta, kun kaikki tuntevat toisensa.

Pienessä koulussa ajatellaan olevan vähemmän kiusaamista. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Pienemmissä piireissä erilaisuuden sietokyky voi olla vähäisempi ja kiusatuksi tulemisen mahdollisuus suurempi.

Koulun koko ei välttämättä vaikuta lasten kouluviihtyvyyteen. Tärkeämpää on luokkakoot ja luokan henki sekä opetustarjonta. Myös oppilaiden ikä vaikuttaa siihen millainen kouluratkaisu on paras. Pienemmät oppilaat olisi hyvä saada lähikouluihin, mutta iän karttuessa kouluun voi mennä hieman pidemmänkin matkan päähän.

Julkisuudessa on epäilty, että päättäjiltä puuttuu tahtoa löytää toimivia kouluratkaisuja. Ei puutu, mutta uudet koulut eivät nouse hetkessä. Vaaditaan myös rohkeutta ajatella uudella tavalla. Se mikä on toiminut joskus ei välttämättä ole enää paras ratkaisu. Sen lisäksi, että tehdyistä virheistä opitaan, voidaan ottaa oppia myös muiden paikkakuntien onnistuneista ratkaisuista.

 

Anne Liinamaa, Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.)

Ei kommentteja »

Oikeudenmukaisuus on paras rauhan tae

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 9. lokakuuta 2018

Minusta isänmaallisuus on sitä, että pystyy näkemään ihmisen aatteen takaa. Ajattelin tätä seisoessani punaisten muistomerkin julkistuksessa Keski-Porin kirkkopuistossa. Mietin niitä äitejä ja isiä, jotka hautasivat taistelussa menehtyneet lapsensa. Monet heistä olivat aikuisuuden kynnyksellä tai juuri aikuiseksi tulleita. Minun lapseni ovat nyt heidän ikäisiään.

Omat sukulaiseni olivat valkoisten puolella. En häpeä kertoa tätä, mutta en ole asiasta ylpeäkään. Suomen sisällissodan ajattelu tekee minut ainoastaan surulliseksi. Menneisyys pitää tuntea, että siitä voi oppia. Sukupolvi toistensa jälkeen tekee samoja virheitä. –Sotaa ei olisi koskaan syttynyt, jos kaikilla olisi ollut ruokaa. Virke on lainattu peruskoululaisen historian kirjasta. Luvussa kerrotaan Suomen historiasta vuonna 1918.

Rauhantyö voi olla aivan erilaista, mitä ensin tulee ajatelleeksi. Eriarvoisuuden kasvu synnyttää oikeutettua kapinaa. Riittävän hyvän sosiaaliturva on yksi rauhantyön muoto. Turvallisuuden tunnetta lisää tieto siitä, että ketään ei jätetä yksin.

Politiikkojen tulee kantaa vastuunsa siitä, että mielipiteitten kärjistyessä yritetään ymmärtää toista. Maahanmuuttopolitiikassa tunteet ovat ajoittain kuohuneet yli äyräiden. Kun tilanteet johtavat fyysisiin selkkauksiin, on syytä pelästyä. Päättäjien vastuulla on rauhan rakentaminen.

Todellinen taistelu rauhan puolesta käydään asenteissa. Siinä, että nähdään ihminen ihmisenä riippumatta siitä, mitä aatetta hän edustaa. Riippumatta siitä, mikä on hänen ihonvärinsä, kansallisuutensa tai uskontonsa. Rauhanneuvotteluja käydään myös sote-keskusteluissa. Silloin ollaan askel lähempänä pysyvää rauhaa, kun jokainen pääsee sairastuttuaan lääkäriin. Ja askel lähempänä rauhaa ollaan, kun jokainen nälkäinen vatsa on täytetty.

 

Anne Liinamaa

Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.)

Ei kommentteja »

Todellinen sananvapaus syntyy vastuun kantamisesta

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 9. lokakuuta 2018

Sananvapaus on yksi demokraattisen valtion mittari, jokaisella ihmisellä tulee olla vapaa oikeus ilmaista julkisesti mielipiteensä ilman pelkoa seuraamuksista. Sananvapautta ei kuitenkaan saa käyttää väärin, rikoslainsäädäntö tuntee termin oikeushyvä, jonka avulla arvioidaan, onko sananvapautta käytetty oikein. Journalistiliitto määrittelee sananvapauteen kuuluvaksi kärjekkäiden, provosoivien ja jopa loukkaavien ilmaisujen esittämisen, kunhan ei ylitetä sitä, mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä. Tämä ei kuulosta kovin rajaavalta.

Viime aikoina olen yhä useammin miettinyt tiedotusvälineiden luotettavuutta. On tärkeää tuoda esiin poliittisen päätöksenteon taustat ja mahdolliset virheelliset motiivit. Toimittajan työhön kuuluu kuitenkin äärimmäinen vastuu, sananvapauden rikkomista ei ole loukkaavien vaan väärien ja valheellisten tietojen esittäminen.

Sananvapauden ja sovittujen toimintatapojen välillä voi tuntua olevan ristiriitaa. Vanha sanonta: Sen lauluja laulat kenen leipää syöt, näkyy työpaikoilla. Yksityishenkilönä voin ilmaista vapaasti poliittisia mielipiteitä, mutta työssäni lasten ja nuorten parissa se on ehdottoman kiellettyä. Kyse ei ole sananvapauden rajoittamisesta vaan työpaikan säännöistä. Poliittisten mielipiteitten esiin tuominen kuuluu vain harvaan työkuvaan.

Tasa-arvon rintamalla kuuluu hyvää. Saudi-Arabia on maailman viimeisenä maana antanut naisille oikeuden ajaa autoa. Asian edistäminen ei ole ollut paikallisille naisasianaisille helppoa ja ajokieltoa uhmanneita naisia on joutunut pidätetyiksi. Vaikka yksi askel kohti tasa-arvoisempaa valtiota on otettu, paikallisilta naisilta on sananvapaus edelleen valovuosien päässä. Äänioikeuden he ovat saaneet vasta muutama vuosi sitten, kun paikalliset naiset saivat vuonna 2015 äänestää kuntavaaleissa. Jokaisella naisella on kuitenkin edelleen nimetty mies holhoojaksi ja päättämään siitä, mitä he voivat sanoa.

Olen iloinen, että olen syntynyt Suomessa enkä Saudi-Arabiassa. Voikohan Saudi-Arabiassa naiset ajaa polkupyörää? Kysyn asiasta vierelläni kulkevalta Saudi-Arabian kokemusasiantuntijalta, joka epäilee asiaa vahvasti. Hän ei muista nähneensä Saudi-Arabiassa olleenkaan polkupyöriä. Harmin paikka, olisi ollut niin hienoa kuulla ensimmäisistä saudi-arabialaisista naisista, jotka päättävät aivan omasta halustaan hylätä autolla ajon vedoten oikeuteen saada elää puhtaassa ympäristössä. Entä ensimmäinen saudiarabialainen naisasia-aktiivi, joka ajaa tasa-arvoista ja kattavaa joukkoliikennettä kaikille sukupuoleen katsomatta.

Maailmanlaajuisesti ajatellen tuntuu huikealta, että voin kirjoittaa sananvapaudesta julkisesti tahtomallani tavalla ilman ennakkosensuuria tai pelkoa ja vapaasti esittää oman mielipiteeni. Sitä oikeutta ei ole syytä jättää käyttämättä.

Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.)

Ei kommentteja »

Eilen oli eilen, tänään on toisin

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 9. lokakuuta 2018

Eilen oli eilen, tänään on toisin

Kaupunginhallituksen kokous on ohi, katson kännykkääni. Mieheni on soittanut neljä kertaa, tiedän heti, että jotain pahaa on tapahtunut. Soitan hänelle ja hän pyytää minua tulemaan nopeasti kotiin, talomme palaa. Tärkein jäi kertomatta, tyttärellä ei ole hätää.

Lähden ajamaan kotiin, matka on lyhyt. Autossa huudan jumalaa lapseni suojaksi, näinä hetkinä epäuskolle ei ole tilaa. Kun saavun paikalle, saan kuulla, että tytär on ambulanssissa ystävänsä kanssa, hän on fyysisesti kunnossa, mutta syvästi järkyttynyt. Talomme näyttää palaneen käyttökelvottomaksi ja perheemme koira on kuollut palossa.

Miten tällaisessa tilanteessa edetään? Onneksi sitä ei tarvitse miettiä yksin. Siskoni saapuu nopeasti paikalle, meidät kaikki ohjataan sairaalan kriisipäivystykseen. Perheen lisäksi mukana ovat siskoni ja tyttäreni ystävä. Tätä menetystä me emme sure yksin. On helpottavaa purkaa tapahtunutta ammattilaisten kanssa, SPR hälytetään apuun ja tapaaminen sovitaan Prisman aulaan, pääsemme kotimaan katastrofiavun piiriin.

Muutamaa päivää aikaisemmin olemme mieheni kanssa Espoossa suurissa juhlissa. Meistä otetaan paljon valokuvia, mieheni on pukeutunut frakkiin, minulla on iltapuku. Kuvissa kohotamme maljoja, nauramme ja hymyilemme. Kun Prisman kassa on ohitettu, glamour on kaukana. Uuden alku on pakattu Prisman muovipusseihin, tanssijan jalat ovat lyijynraskaat. Hetken kuluttua kerron 85-vuotiaalle isälleni, mitä on tapahtunut ja että muutamme nyt hänen luokseen asumaan.

Asiat etenevät nopeasti. Jo seuraavana päivänä muutamme uuteen asuntoon, ydinkeskustan kerrostalo- asunto vaikuttaa hulppealta, kaikki on valmiina meitä varten, kalusteet, astiat ja vuodevaatteet. Muuttokuorma on aikaisempia kevyempi, jokainen kantaa omat Prisman kassinsa. Muualla opiskeleva tyttäremme on saapunut luoksemme. Päivitän Facebookiin tiedon, jossa kerron tapahtumasta. –Tätä asuntoa me opettelemme nyt kutsumaan kodiksi. Armoton elämä ei anna vaihtoehtoja. Samalla kertaa poistan itseni Facebookin villakoirat-ryhmästä, sehän on tarkoitettu niille, joilla on koira.

Ihmisten myötätunto on valtavaa. Monet kertovat ajatelleensa meitä koko ajan, kaikki eivät ole saaneet illalla unta miettiessään meidän tilannettamme. Monet soittavat tai lähettävät viestejä, yhdessä itketään. Kukaan ei haluaisi kenellekään tällaista, se tuntuu valtavan hyvältä.

Istumme perheen kanssa uuden asuntomme pöydän vieressä. Eikö se ole sama, missä me asumme ja mitä me omistamme, tärkein on jäljellä. Me rakastamme toisiamme ja me olemme yhdessä. Muistelemme yhdessä, kuinka paljon iloa Laku-koiramme toi elämäämme. Kirjailija Sirpa Kähkönen lohduttaa minua viestillään: ”Onnen hetkiä ei oteta pois.” Niinhän se on, tanssikengät ovat palaneet, mutta jalat toimivat edelleen. On vain uskottava, että edessä on vielä päiviä, jolloin askel on jälleen kevyt.

 

Anne Liinamaa

Kirjoittaja on Porin kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja (vihr.)

Ei kommentteja »

Mikä on Porin valtuustosopimus ja mihin sitä tarvitaan?

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 14. maaliskuuta 2017

Neljä vuotta sitten käytyjen kunnallisvaalien jälkeen Porin poliittiset ryhmät solmivat yhteistyön hengessä valtuustosopimuksen, joka määrittää tavoitteet kaupungin talouden tasapainottamiseksi ja kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sopimuksessa olivat mukana kaikki puolueet Kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta. Vihreät ovat olleet valtuustosopimuksessa mukana alusta alkaen mukaan lukien sopimuksen suunnittelun ja päivityksen.
Sopimuksen määrällisiä tavoitteita tärkeämpää, on mielestäni sopimuksen henki. Valtuustosopimuksen ajatuksena on, että valtuustoryhmät yhdessä neuvottelevat tavoitteet, joilla Porin velkaantuminen saadaan kuriin ja Porin johtajuusjärjestelmä uudistetaan. Miten tässä sitten on onnistuttu?
Valtuustosopimusta on päivitetty kaksi kertaa valtuustokauden aikana. Ensimmäisellä kerralla saatiin joukkoon mukaan myös sieltä puuttunut KD. Toisella kerralla sopimuksen jättivät KD, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset. Itse arvioisin, että valtuustosopimuksen tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Pettymyksiä on tuottanut se, että joiltakin osin se avoimuuden ja yhteistyön henki, jota tavoiteltiin, ei ole täysin toteutunut.
Kaupungin tilinpäätös vuodelta 2016 oli komeasti lähes 10 miljoonaa ylijäämäinen. Säästöjen synkkänä puolena oli kuitenkin henkilöstön lomautukset, jotka koettelivat henkilöstön jaksamista. Vihreät pitivät lomautuksia vääränä ratkaisuna ja vastustivat niitä prosessin alusta lähtien. Valtuustosopimuksen ajatus yhteistyöstä ja avoimuudesta on Vihreiden politiikan mukaisista. Tämän vuoksi pidän tavoiteltavana, että Vihreät on sopimuksessa mukana myös tulevalla valtuustokaudella.

Ei kommentteja »

Vihreiden veromalli parantaa pienituloisten asemaa

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 12. maaliskuuta 2015

Suomi tarvitsee uutta työtä ja kestävää hyvinvointia. Jotta julkisen talouden rahoitus ja hyvinvointivaltion edellytykset voidaan turvata, on verojärjestelmäämme kehitettävä talouden kasvuedellytyksiä tukevaksi. Korkea verotus ei ole itseisarvo. Jo verotuksen uudelleen kohdentamisella saadaan parannuksia aikaan. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta ympäristöhaittojen, varallisuuden ja kulutuksen verotukseen. Kulutusverot osuvat usein eniten pienituloisiin, joten on tärkeää huolehtia niiden kompensoimisesta ja verotuksen progressiivisuudesta.

 

Vihreiden tuoreiden verolinjausten mukaan ansiotulot, sosiaalietuudet ja eläkkeet on säädettävä verovapaiksi 560 euron kuukausituloihin saakka. Näin pienituloisille jäisi vuodessa käteen jopa 700 euroa enemmän kuin nyt. Tämä olisi askel kohti perustuloa, joka vähentää köyhyyttä, syrjäytymistä ja epätasa-arvoa sekä tekee työnteosta aina kannattavaa. Seuraavan hallituksen tulee olla perustulohallitus, joka toteuttaa sosiaaliturvan suuren päivityksen 2000-luvulle. Perustulo parantaisi työn tekemisen, itsensä työllistämisen ja sosiaalietuuksien yhteensovittamista ja näin vähentäisi verotuksen korotuspaineita.

 

Ympäristölle haitallista toimintaa tuetaan suurilla summilla erilaisten verotukien kautta. Tätä haluamme lähteä purkamaan. Tarvitsemme kestäviä ratkaisuja pian, jotta voimme hillitä ilmastonmuutosta, edistää kiertotaloutta ja hidastaa biodiversiteetin vähenemistä.

 

Anne Liinamaa

kaupunginvaltuutettu, Porin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

eduskuntavaaliehdokas

 

Kaarina Saramäki

MMM, Vihreiden taloustyöryhmän jäsen

Ei kommentteja »

Nainen, äänestä naista!

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 22. lokakuuta 2012

Satakunnan Kansan etusivulla (SK 22.10.2012) on lainaus kolumnista, jossa neuvotaan ”Nainen, älä äänestä naista kuntavaaleissa”. Naisnäkökulmasta väite on suorastaan karmaiseva.

Nyt käynnissä olevissa kuntavaaleissa naisehdokkaiden osuus on vähentynyt ensimmäisen kerran neljään vuosikymmeneen. Naisehdokkaiden osuus on laskenut niin, että ehdokkaista vain 37,2 % on naisia.

On merkittävä seikka, että kunnalliseen päätöksentekoon osallistuu sekä miehiä että naisia, sillä kuntapalvelut ovat perusta kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnille ja tasa-arvolle. On seikkoja, jotka kunnallisessa palvelutuotannossa vaikuttavat erityisesti naisiin. Esimerkiksi toimiva päivähoito ja vanhuspalvelut mahdollistavat sen, että naiset voivat käydä kodin ulkopuolella töissä. Näin ei ole aina ollut. Kunta on useammin myös naisen työnantaja kuin miehen, kunnan työntekijöistä peräti 80 prosenttia on naisia.

Me naiset emme voi luottaa siihen, että miehet pitävät huolen siitä, että naisia saadaan tarpeeksi kuntapäättäjiin. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että naiset äänestävät naisia.

Ei kommentteja »

Riittävä oppilashuolto on satsaus tulevaisuuteen (kirjoitus yhdessä Kaarina Rannen kanssa)

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 19. lokakuuta 2012

Arjen koulutyössä yhdistyvät sekä oppiminen että kasvatus, oppiminen koulussa ei onnistu, jos lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyvinvoivaksi. Koulujen oppilashuoltotyöryhmien tehtävänä on varmistaa lapsen hyvinvointi koulussa ja puuttua sitä uhkaaviin tekijöihin. Oppilashuoltotyöryhmään osallistuminen tavalla tai toisella on jokaisen koulun aikuisen oikeus ja velvollisuus. Koulun opettajien lisäksi oppilashuollosta koulussa vastaavat koulukuraattorit, koulupsykologit, kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit. Jokainen tuo oman osuutensa yhteiseen moniammatilliseen yhteistyöhön, yhdessä autetaan oppilasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Perusopetuslaissa (2003) on maininta oppilaan oikeudesta koulukuraattoripalveluihin. Tämän mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuoltoon kuuluvat kuraattoripalveluiden ohella terveydenhuolto, psykologipalvelut ja – se, mikä usein tässä yhteydessä unohdetaan mainita ja myös tänä päivänä porilaisissa kouluissa tunnutaan minimoitavan: ravintoarvoiltaan riittävä ja laadukas ateria koulupäivän aikana.
Koulussa opettajat tuntevat oppilaansa parhaiten, mutta pystyvät ainoastaan rajallisesti puuttumaan oppilaan ongelmiin. Tällöin on tärkeää, että voi pyytää apua muilta koulun ammattilaisilta. Koulussa huoli oppilaasta lähtee yleensä opettajalta, joka konsultoi asiassa erityisopettajaa, koulukuraattoria, psykologia tai terveydenhuollon väkeä. Esimerkiksi oppimisvaikeudet saattavat näyttäytyä häiriökäyttäytymisenä, kun oppilas turhautuu liian vaikeiden tehtävien kanssa. Vastaavasti koulukiusaaminen tai vaikea perhetilanne häiritsee ratkaisevasti oppimiseen keskittymistä. Juuri tämän tyyppisiin ongelmiin oppilashuoltotyöryhmät etsivät ratkaisuja.
Oppilashuoltotyöryhmän tärkeänä tehtävänä on yhteistyö paitsi koulun henkilöstön ja oppilaan huoltajien myös eri sidosryhmien kanssa. Oppilashuoltotyöryhmän työ on vaikeutunut yhteiskunnan ja perheiden muutosten myötä. Tänä päivänä koulua työllistävät oppilaiden perhetaustasta nousevat kysymykset, oppilaiden löyhä sitoutuminen koulutyöhön, oppilaiden kasautuneet ongelmat, päihdeongelmat ja ryhmien työrauhaongelmat. Oleellista näihin kysymyksiin tarttumiseksi on se, mikä on kuraattori- ja koulupsykologipalvelujen sekä kouluterveydenhoidon saatavuus ja laatu.
Oppilashuolto on esimerkki palvelusta, joka ennaltaehkäisee ongelmia ja siten säästää rahaa, mutta myös parantaa elämänlaatua ja takaa hyvät eväät aikuiselämään. Nuoren syrjäytyminen tulee meille kaikille paljon kalliimmaksi kuin hyvälaatuinen varhainen tuki. On laskettu, että yksi syrjäytynyt ihminen tulee maksamaan yhteiskunnalle yhden miljoonan 60 ikävuoteensa mennessä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuus on tasavertaisissa kaikille yhteisissä palveluissa. Ne ovat meille kunnian asia, josta on pidettävä kiinni, niin kouluissa kuin terveydenhuollossakin.
Nuorten ongelmissa ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Terveyteen panostaminen tulee paljon halvemmaksi kuin sairauden hoitaminen. Kouluterveydenhoitajat, lääkärit, kuraattorit ja psykologit tekevät tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, jolla pystytään puuttumaan ongelmiin ennakoivasti. Suosituksia kouluterveydenhoitajien ja lääkärien määrästä on kyllä olemassa, mutta monissa kunnissa ne jäävät pelkiksi suosituksiksi, jotka eivät käytännössä toteudu.
Porin kaupungin peruskouluissa on koulukuraattoreja yhdeksän ja koulupsykologeja neljä. Yhtä kuraattoria kohti on 3-5 koulua ja yhtä psykologia kohti 7-10 koulua. Suhteessa oppilasmääriin Porissa on noin 850 oppilasta/kuraattori ja noin 2000 oppilasta/psykologi.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö esittää, että 800 oppilasta kohti pitäisi olla yksi kuraattori ja 1500 oppilasta kohti yksi koulupsykologi. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden osalta nykyiset suositukset pitää muuttaa normeiksi. Tällaiselle uudistukselle olisi tarvetta myös Porissa osana pitkäkestoisia säästötavoitteita. Oppilashuollon panostukset, jotka nyt vaikuttavat menoeriltä ovat säästöä tulevaisuuteen.

Ei kommentteja »

Onko suomalainen koulutus tasa-arvoista?

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

Suomi menestyy Pisa-tutkimuksissa vuosi vuoden jälkeen loistavasti ja syyksi on veikattu Suomen tasa-arvoista peruskoulua. Onko Suomen koululaitos tasa-arvon mallioppilas?

Millaista sitten on onnistunut koulutus? Onnistunut koulutus lisää oppilaiden itsetuntemusta ja itsevarmuutta siinä mitä he itse haluavat. Ihanteellinen koulutusura ei ole aina se kaiken pisin vaan sellainen, jossa oppilas saa toteuttaa niitä arvoja ja asioita, jotka hän kokee tärkeäksi.

Koulussa ei opita ainoastaan opetettavia aineita vaan koulussa opetellaan olemaan muiden ihmisten kanssa. Koulutaipaleen aikana opitaan ratkomaan riitoja, hillitsemään tai näyttämään tunteita tilanteen mukaan, keskustelemaan ja kuuntelemaan.

Suomen koululaiset pärjäävät hienosti vertailussa muiden maiden oppilaisiin. Joskus tuntuu, että paineet saattavat nousta liiankin koviksi ja keskitason pärjääminen ei tunnu riittävän. Oppimistulokset eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa, ainakin yhtä tärkeää on saada ystäviä ja tulla toimeen muiden kanssa. Niille kaikkein lahjakkaimmillekin oppilaille professori Kari Uusikylä ehdottaa opetuksesta eriyttämisen sijaan sitä, että oppii sietämään iloisesti typeryyttä. Sillä tavalla, kun pärjää mainiosti muiden joukossa.

Ei kommentteja »

Korkeakoulut ovat alueen voimavara

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

1980- luvulla asuin Nakkilassa ja kaveripiirissäni oli itsestään selvyys, että lukion jälkeen muutetaan pois lapsuudenkodista ja lähdetään opiskelemaan muualle. Porin tarjoamat vaihtoehdot olivat lähinnä opiskelut insinööriksi ja sairaanhoitajaksi ja nämä vaihtoehdot eivät tuntuneet riittäviltä. Monet lähtivät ja harvat tulivat takaisin.

Nykyisin Satakunnan koulutusmahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa. On hyvätasoinen suurehko ammattikorkeakoulu ja sitten se kauan odotettu Yliopistokeskus, joka mahdollistaa yliopisto-opinnot Satakunnassa. Opiskelijoista kaksi kolmannesta tulee lähialueilta ja saman verran opiskelijoista myös jää Satakuntaan.

Niin yksiselitteistä asia ei kuitenkaan ole, että omalle synnyinseudulle opiskelemaan jääminen olisi aina paras vaihtoehto. Muutto toiselle paikkakunnalle saattaa hyvinkin auttaa itsenäistymään ja tuo elämään uutta näkökulmaa. Satakuntaan tarvitaan opiskelijoita muualtakin kuin Satakunnasta.  Pori on tehnyt muuttovoittoa juuri opiskelijoiden ansiosta. Opiskelijat, tervetuloa myös jatkossa, Pori on hieno opiskelukaupunki!

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään