Anne Liinamaa

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa

Vihreiden veromalli parantaa pienituloisten asemaa

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 12. maaliskuuta 2015

Suomi tarvitsee uutta työtä ja kestävää hyvinvointia. Jotta julkisen talouden rahoitus ja hyvinvointivaltion edellytykset voidaan turvata, on verojärjestelmäämme kehitettävä talouden kasvuedellytyksiä tukevaksi. Korkea verotus ei ole itseisarvo. Jo verotuksen uudelleen kohdentamisella saadaan parannuksia aikaan. Verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta ympäristöhaittojen, varallisuuden ja kulutuksen verotukseen. Kulutusverot osuvat usein eniten pienituloisiin, joten on tärkeää huolehtia niiden kompensoimisesta ja verotuksen progressiivisuudesta.

 

Vihreiden tuoreiden verolinjausten mukaan ansiotulot, sosiaalietuudet ja eläkkeet on säädettävä verovapaiksi 560 euron kuukausituloihin saakka. Näin pienituloisille jäisi vuodessa käteen jopa 700 euroa enemmän kuin nyt. Tämä olisi askel kohti perustuloa, joka vähentää köyhyyttä, syrjäytymistä ja epätasa-arvoa sekä tekee työnteosta aina kannattavaa. Seuraavan hallituksen tulee olla perustulohallitus, joka toteuttaa sosiaaliturvan suuren päivityksen 2000-luvulle. Perustulo parantaisi työn tekemisen, itsensä työllistämisen ja sosiaalietuuksien yhteensovittamista ja näin vähentäisi verotuksen korotuspaineita.

 

Ympäristölle haitallista toimintaa tuetaan suurilla summilla erilaisten verotukien kautta. Tätä haluamme lähteä purkamaan. Tarvitsemme kestäviä ratkaisuja pian, jotta voimme hillitä ilmastonmuutosta, edistää kiertotaloutta ja hidastaa biodiversiteetin vähenemistä.

 

Anne Liinamaa

kaupunginvaltuutettu, Porin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

eduskuntavaaliehdokas

 

Kaarina Saramäki

MMM, Vihreiden taloustyöryhmän jäsen

Ei kommentteja »

Nainen, äänestä naista!

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 22. lokakuuta 2012

Satakunnan Kansan etusivulla (SK 22.10.2012) on lainaus kolumnista, jossa neuvotaan ”Nainen, älä äänestä naista kuntavaaleissa”. Naisnäkökulmasta väite on suorastaan karmaiseva.

Nyt käynnissä olevissa kuntavaaleissa naisehdokkaiden osuus on vähentynyt ensimmäisen kerran neljään vuosikymmeneen. Naisehdokkaiden osuus on laskenut niin, että ehdokkaista vain 37,2 % on naisia.

On merkittävä seikka, että kunnalliseen päätöksentekoon osallistuu sekä miehiä että naisia, sillä kuntapalvelut ovat perusta kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnille ja tasa-arvolle. On seikkoja, jotka kunnallisessa palvelutuotannossa vaikuttavat erityisesti naisiin. Esimerkiksi toimiva päivähoito ja vanhuspalvelut mahdollistavat sen, että naiset voivat käydä kodin ulkopuolella töissä. Näin ei ole aina ollut. Kunta on useammin myös naisen työnantaja kuin miehen, kunnan työntekijöistä peräti 80 prosenttia on naisia.

Me naiset emme voi luottaa siihen, että miehet pitävät huolen siitä, että naisia saadaan tarpeeksi kuntapäättäjiin. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että naiset äänestävät naisia.

Ei kommentteja »

Riittävä oppilashuolto on satsaus tulevaisuuteen (kirjoitus yhdessä Kaarina Rannen kanssa)

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 19. lokakuuta 2012

Arjen koulutyössä yhdistyvät sekä oppiminen että kasvatus, oppiminen koulussa ei onnistu, jos lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyvinvoivaksi. Koulujen oppilashuoltotyöryhmien tehtävänä on varmistaa lapsen hyvinvointi koulussa ja puuttua sitä uhkaaviin tekijöihin. Oppilashuoltotyöryhmään osallistuminen tavalla tai toisella on jokaisen koulun aikuisen oikeus ja velvollisuus. Koulun opettajien lisäksi oppilashuollosta koulussa vastaavat koulukuraattorit, koulupsykologit, kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit. Jokainen tuo oman osuutensa yhteiseen moniammatilliseen yhteistyöhön, yhdessä autetaan oppilasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Perusopetuslaissa (2003) on maininta oppilaan oikeudesta koulukuraattoripalveluihin. Tämän mukaan oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Oppilashuoltoon kuuluvat kuraattoripalveluiden ohella terveydenhuolto, psykologipalvelut ja – se, mikä usein tässä yhteydessä unohdetaan mainita ja myös tänä päivänä porilaisissa kouluissa tunnutaan minimoitavan: ravintoarvoiltaan riittävä ja laadukas ateria koulupäivän aikana.
Koulussa opettajat tuntevat oppilaansa parhaiten, mutta pystyvät ainoastaan rajallisesti puuttumaan oppilaan ongelmiin. Tällöin on tärkeää, että voi pyytää apua muilta koulun ammattilaisilta. Koulussa huoli oppilaasta lähtee yleensä opettajalta, joka konsultoi asiassa erityisopettajaa, koulukuraattoria, psykologia tai terveydenhuollon väkeä. Esimerkiksi oppimisvaikeudet saattavat näyttäytyä häiriökäyttäytymisenä, kun oppilas turhautuu liian vaikeiden tehtävien kanssa. Vastaavasti koulukiusaaminen tai vaikea perhetilanne häiritsee ratkaisevasti oppimiseen keskittymistä. Juuri tämän tyyppisiin ongelmiin oppilashuoltotyöryhmät etsivät ratkaisuja.
Oppilashuoltotyöryhmän tärkeänä tehtävänä on yhteistyö paitsi koulun henkilöstön ja oppilaan huoltajien myös eri sidosryhmien kanssa. Oppilashuoltotyöryhmän työ on vaikeutunut yhteiskunnan ja perheiden muutosten myötä. Tänä päivänä koulua työllistävät oppilaiden perhetaustasta nousevat kysymykset, oppilaiden löyhä sitoutuminen koulutyöhön, oppilaiden kasautuneet ongelmat, päihdeongelmat ja ryhmien työrauhaongelmat. Oleellista näihin kysymyksiin tarttumiseksi on se, mikä on kuraattori- ja koulupsykologipalvelujen sekä kouluterveydenhoidon saatavuus ja laatu.
Oppilashuolto on esimerkki palvelusta, joka ennaltaehkäisee ongelmia ja siten säästää rahaa, mutta myös parantaa elämänlaatua ja takaa hyvät eväät aikuiselämään. Nuoren syrjäytyminen tulee meille kaikille paljon kalliimmaksi kuin hyvälaatuinen varhainen tuki. On laskettu, että yksi syrjäytynyt ihminen tulee maksamaan yhteiskunnalle yhden miljoonan 60 ikävuoteensa mennessä. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvuus on tasavertaisissa kaikille yhteisissä palveluissa. Ne ovat meille kunnian asia, josta on pidettävä kiinni, niin kouluissa kuin terveydenhuollossakin.
Nuorten ongelmissa ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Terveyteen panostaminen tulee paljon halvemmaksi kuin sairauden hoitaminen. Kouluterveydenhoitajat, lääkärit, kuraattorit ja psykologit tekevät tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, jolla pystytään puuttumaan ongelmiin ennakoivasti. Suosituksia kouluterveydenhoitajien ja lääkärien määrästä on kyllä olemassa, mutta monissa kunnissa ne jäävät pelkiksi suosituksiksi, jotka eivät käytännössä toteudu.
Porin kaupungin peruskouluissa on koulukuraattoreja yhdeksän ja koulupsykologeja neljä. Yhtä kuraattoria kohti on 3-5 koulua ja yhtä psykologia kohti 7-10 koulua. Suhteessa oppilasmääriin Porissa on noin 850 oppilasta/kuraattori ja noin 2000 oppilasta/psykologi.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö esittää, että 800 oppilasta kohti pitäisi olla yksi kuraattori ja 1500 oppilasta kohti yksi koulupsykologi. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden osalta nykyiset suositukset pitää muuttaa normeiksi. Tällaiselle uudistukselle olisi tarvetta myös Porissa osana pitkäkestoisia säästötavoitteita. Oppilashuollon panostukset, jotka nyt vaikuttavat menoeriltä ovat säästöä tulevaisuuteen.

Ei kommentteja »

Onko suomalainen koulutus tasa-arvoista?

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

Suomi menestyy Pisa-tutkimuksissa vuosi vuoden jälkeen loistavasti ja syyksi on veikattu Suomen tasa-arvoista peruskoulua. Onko Suomen koululaitos tasa-arvon mallioppilas?

Millaista sitten on onnistunut koulutus? Onnistunut koulutus lisää oppilaiden itsetuntemusta ja itsevarmuutta siinä mitä he itse haluavat. Ihanteellinen koulutusura ei ole aina se kaiken pisin vaan sellainen, jossa oppilas saa toteuttaa niitä arvoja ja asioita, jotka hän kokee tärkeäksi.

Koulussa ei opita ainoastaan opetettavia aineita vaan koulussa opetellaan olemaan muiden ihmisten kanssa. Koulutaipaleen aikana opitaan ratkomaan riitoja, hillitsemään tai näyttämään tunteita tilanteen mukaan, keskustelemaan ja kuuntelemaan.

Suomen koululaiset pärjäävät hienosti vertailussa muiden maiden oppilaisiin. Joskus tuntuu, että paineet saattavat nousta liiankin koviksi ja keskitason pärjääminen ei tunnu riittävän. Oppimistulokset eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa, ainakin yhtä tärkeää on saada ystäviä ja tulla toimeen muiden kanssa. Niille kaikkein lahjakkaimmillekin oppilaille professori Kari Uusikylä ehdottaa opetuksesta eriyttämisen sijaan sitä, että oppii sietämään iloisesti typeryyttä. Sillä tavalla, kun pärjää mainiosti muiden joukossa.

Ei kommentteja »

Korkeakoulut ovat alueen voimavara

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

1980- luvulla asuin Nakkilassa ja kaveripiirissäni oli itsestään selvyys, että lukion jälkeen muutetaan pois lapsuudenkodista ja lähdetään opiskelemaan muualle. Porin tarjoamat vaihtoehdot olivat lähinnä opiskelut insinööriksi ja sairaanhoitajaksi ja nämä vaihtoehdot eivät tuntuneet riittäviltä. Monet lähtivät ja harvat tulivat takaisin.

Nykyisin Satakunnan koulutusmahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa. On hyvätasoinen suurehko ammattikorkeakoulu ja sitten se kauan odotettu Yliopistokeskus, joka mahdollistaa yliopisto-opinnot Satakunnassa. Opiskelijoista kaksi kolmannesta tulee lähialueilta ja saman verran opiskelijoista myös jää Satakuntaan.

Niin yksiselitteistä asia ei kuitenkaan ole, että omalle synnyinseudulle opiskelemaan jääminen olisi aina paras vaihtoehto. Muutto toiselle paikkakunnalle saattaa hyvinkin auttaa itsenäistymään ja tuo elämään uutta näkökulmaa. Satakuntaan tarvitaan opiskelijoita muualtakin kuin Satakunnasta.  Pori on tehnyt muuttovoittoa juuri opiskelijoiden ansiosta. Opiskelijat, tervetuloa myös jatkossa, Pori on hieno opiskelukaupunki!

Ei kommentteja »

Työtä nuorille

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

Suomessa on 120 000 nuorta jolla ei ole toisen asteen koulutusta, 40 000 nuorta on kokonaan ilman työ- tai opiskelupaikka ja 25 000 on täysin ulkopuolella kaikesta tilastoinnista.

Useat nuoret voivat pahoin, syövät masennuslääkkeitä ja tuntevat itsenä ulkopuolisiksi yhteiskunnassa.

Mitä sitten voimme tehdä näiden nuorten hyväksi. Hallitusohjelmaan sisältyy nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen siten, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

On hyvä, että yhteiskunta yrittää jämerin keinon puuttua nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Nähtäväksi jää voidaanko poliittisella päätöksenteolla vaikuttaa siihen, mikä joissakin perheissä on mennyt auttamattomasti pieleen. Mallia työnteosta tai kannustusta opiskeluun ei ole annettu vaan nuori on jäänyt elämän suunnan etsimisessä yksin.

Ei kommentteja »

Jumala armahtaa – yhteiskunta ei!

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

Kirkon perusajatus armosta tarkoittaa sitä, että ihminen on arvokas omana itsenään, eikä ihmisen arvo johdu siitä millainen hän on tai mitä hän on tehnyt. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten moni uskoi, että esimerkiksi vammaisuus on seurausta ihmisen synneistä. Tämä vaikutti varmasti myös käsitykseen siitä miten ihmisiä pitää auttaa ja tukea.

Ajatus tuntuu ensi kuulemalta osalta menneisyyttä, jolla ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Toisaalta, tämän hetkisessä keskustelussa voimme nähdä merkkejä samasta. Ihmisen ihonväri, kansalaisuus, sukupuolinen suuntautuminen jopa köyhyys voi merkitä asioita, jotka antavat oikeuden paheksuntaan ja välinpitämättömyyteen. Itse toivoisin kirkon korostavan rooliaan heikompien puolustajana ja tekevän selkeän pesäeron syrjintään.

Ei kommentteja »

Haaveena helpot junamatkat

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 13. elokuuta 2012

Matkustan perheeni kanssa talvisin hiihtoloman viettoon Lappiin. Joka kerta haaveilen mielessäni, että voisimme vaihtaa täyteen ahdetulla henkilöautolla matkustamisen mukavaan junamatkailuun. Vaihtoehto on kuitenkin tuntunut kahden aikuisen ja kahden lapsen perheessä liian hankalalta suuren matkatavaramäärän takia. Miten ihmeessä selviäisimme junan vaihdosta tai bussiin siirtymisestä suksi- ja monokuorman kanssa?
Ongelmaan löytyi ratkaisu, kun kirjailija Sirpa Kähkönen ehdotti käytäntöä, jossa tavarat voisi lähettää kätevästi määränpäähän samalla, kun ostaa junalippua.
VR-yhtymän toimitusjohtaja Mikael Aro kertoi, että kokeilussa on juna- ja bussiaikataulujen yhdistäminen niin, että matkustaja voi reittiä valitessaan heti nähdä parhaan tavan miten suunnitella matkan niin, että voi yhdistää näitä kahta kulkuvälinettä.
Hyviä ideoita, jospa ensi talvena meidänkin perhe vaihtaa henkilöauton junaan.

Ei kommentteja »

Paperittomat

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 16. huhtikuuta 2011

Rakastajat- teatterin Paperittomat näytelmä on paitsi koskettava ja puhutteleva näytelmä myös varsinainen tietoisku siirtolaisista, joilta puuttuu oleskelulupa. Suomessa heitä on arvioiden mukaan muutamasta sadasta tuhansiin, tarkasta määrästä ei ole tietoa.
Osa heistä on paennut kotimaastaan henkensä uhalla, joku taas joutunut paperittomaksi kesken opintojen tai työuran. Tämä kaikki on tietoa, jota katselijat esityksessä saivat.
Ilman oleskelulupaa maassa olevia yhdistää jatkuva kiinnijäämisen pelko. Heiltä puuttuvat lain suomat oikeudet ja sosiaaliset palvelut. Paperittomille lääkäripalvelut ovat maksullisia ja niiden käyttöön ei välttämättä ole rahaa tai niitä ei uskalleta käyttää.
Hyvinvointivaltiossa kasvaneen on vaikea ymmärtää, että jokaisella ihmisellä ei ole ihmisarvoa. Paperittomia ei ole olemassakaan, he ovat kadonneet maailman kartalta. Mutta Mikko Kuustosen sanoin: ”Kun sinusta tulee totta, olet veljeni verta ja lihaa”. Onneksi on ihmisiä, jotka haluavat auttaa
Suomessa Vapaa liikkuvuus- verkosto ja evankelisluterilainen kirkko ovat tukeneet paperittomia jo vuosia ja Helsinkiin perustettiin keväällä 2011 vapaaehtoisvoimin paperittomien klinikka Global Clinic. Auttaminen ei ole koskaan rikos! Kiitos Rakastajat- teatterin väelle, kun välitätte tästä kaikesta tietoa!

Ei kommentteja »

Monenlaisia perheitä

Annen vaaliteemat eduskuntavaaleissa – 8. huhtikuuta 2011

Perheitä on erilaisia, lähes puolet avioliitoista päättyy eroon, ihmiset sairastuvat ja kuolevat, perheissä on alkoholismia ja väkivaltaa. Perinteistä ydinperhettä ei yksinkertaisesti ole tarjolla kaikille.

Kiintymyssuhdeteoriat kertovat, että lapsen tasapainoisen kasvun edellytys on, että hänellä on yksi ihminen, joka rakastaa ja huolehtii hänestä ja joka pysyy hänen elämässään. Useimmilla lapsilla tämä henkilö on heidän biologinen äitinsä, mutta ei suinkaan kaikissa tapauksissa. Henkilö voi myös olla lapsen isä, äidin tai isän puoliso, adoptioäiti tai – isä, isoäiti, isoisä tai joku muu lapsen hoitaja.

Monet haaveilevat ydinperheestä, mutta joutuvat pettymään odotustensa kanssa. Äiti, joka pelastaa lapsensa ja itsensä turvakotiin pois väkivaltaisen perheenisän vaikutuspiiristä, ei suinkaan tee lapsilleen pahaa rikkoessaan lapsilta mahdollisuuden ydinperheeseen.

Yhteiskunnassa tarvitaan hyväksyntää erilaisia perheitä kohtaan. Jokainen tekee elämässään omat ratkaisunsa ja kaikilla pitää olla oikeus valitsemaansa perhemalliin ilman, että hänen ratkaisujaan moralisoidaan. Elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan, mutta tämä ei silti merkitse sitä, ettei voisi viettää hyvää ja tasapainoista perhe-elämää.
Vihreät esittää lisäpanostuksia kuntien lapsi- ja perhepalveluihin. Tämä ehkäisee myöhempää raskaiden erityispalveluiden tarvetta. Neuvolakäyntien määrä on oltava riittävä ja sisällön laadukasta. Kouluterveydenhuollolla täytyy olla aikaa lapsen kuulemiseen. Päivähoidon on tapahduttava riittävän pienissä ryhmissä, lähellä kotia ja työntekijöiden on oltava ammattitaitoisia. Samaan aikaan lapsi- ja perhepalveluita on kehitettävä niin, että niissä huomioidaan erilaiset perhemallit ja perheiden vaihtuvat elämäntilanteet.

1 kommentti »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään