Anne Liinamaa

Blogi

Mikä on Porin valtuustosopimus ja mihin sitä tarvitaan?

Blogi – 14. maaliskuuta 2017 – kirjoittanut Anne

Neljä vuotta sitten käytyjen kunnallisvaalien jälkeen Porin poliittiset ryhmät solmivat yhteistyön hengessä valtuustosopimuksen, joka määrittää tavoitteet kaupungin talouden tasapainottamiseksi ja kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Sopimuksessa olivat mukana kaikki puolueet Kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta. Vihreät ovat olleet valtuustosopimuksessa mukana alusta alkaen mukaan lukien sopimuksen suunnittelun ja päivityksen.
Sopimuksen määrällisiä tavoitteita tärkeämpää, on mielestäni sopimuksen henki. Valtuustosopimuksen ajatuksena on, että valtuustoryhmät yhdessä neuvottelevat tavoitteet, joilla Porin velkaantuminen saadaan kuriin ja Porin johtajuusjärjestelmä uudistetaan. Miten tässä sitten on onnistuttu?
Valtuustosopimusta on päivitetty kaksi kertaa valtuustokauden aikana. Ensimmäisellä kerralla saatiin joukkoon mukaan myös sieltä puuttunut KD. Toisella kerralla sopimuksen jättivät KD, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset. Itse arvioisin, että valtuustosopimuksen tavoitteissa on onnistuttu hyvin. Pettymyksiä on tuottanut se, että joiltakin osin se avoimuuden ja yhteistyön henki, jota tavoiteltiin, ei ole täysin toteutunut.
Kaupungin tilinpäätös vuodelta 2016 oli komeasti lähes 10 miljoonaa ylijäämäinen. Säästöjen synkkänä puolena oli kuitenkin henkilöstön lomautukset, jotka koettelivat henkilöstön jaksamista. Vihreät pitivät lomautuksia vääränä ratkaisuna ja vastustivat niitä prosessin alusta lähtien. Valtuustosopimuksen ajatus yhteistyöstä ja avoimuudesta on Vihreiden politiikan mukaisista. Tämän vuoksi pidän tavoiteltavana, että Vihreät on sopimuksessa mukana myös tulevalla valtuustokaudella.

Ei kommentteja »

Erilainen naistenpäivä, lukeminen omalla vastuulla

Blogi – 10. maaliskuuta 2011 – kirjoittanut Anne

Tarkoitukseni oli juhlistaa viime tiistain naistenpäivää Satakunnan Vihreiden naisten seurassa. Tilaisuuteen tuli tärkeä vieras Vihreiden Naisten puheenjohtaja, kansanedustaja Heli Järvinen, yhdessä nostetaan lasi kuohuvaa, kuunnellaan runoja ja musiikkia sekä keskustellaan naiseudesta.

Joskus elämä ei kulje suunnitelmien mukaan. Rutiinileikkaus Satakunnan keskussairaalassa ei ollutkaan kohdallani pelkkää rutiinia ja jäin sairaalan naistentautienosastolle yhden yön asemasta kolmeksi yöksi. Juhlin naistenpäivää samassa huoneessa kolmen muun naisen kanssa. Ja totisesti tunsimme olevamme naisia, tunnetta ei voinut unohtaa hetkeksikään, siitä kehomme piti huolen.

Keskussairaalan yöpuku-aamutakki-linjaan ei ole turhaan veronmaksajien rahoja tuhlailtu. Hyvin toimivat vielä, kuosista päätellen, neljäkymmentä vuotta vanhat vetimet. Toimivuus ohittaa estetiikan ja olkoon niin minun puolestani. Solahtaessani valtaavaan yöpaitaan mietin kuinka monta naista on vetänyt sen päälleen ja kuinka suuria naisen elämän käännekohtia he ovat silloin miettineet.

Verkkosukkahousut on totuttu mieltämään eroottiseksi vaatekappaleeksi, mutta niin suuria tunteita ne tuskin herättävät kenessäkään kuin verkkohousut. Tämä kyseinen vaatekappale on jokaiselle synnyttäneelle naiselle tuttu, symboloikoon ne sitten vaikka uuden elämän alkua. Ja toisin kuin epäilin aikoinaan synnytyslaitoksella, niistä pääsee eroon aika nopeasti.

Sairaalan naistentautienosasto on tasa-arvon tyyssija. Siellä ei ole merkitystä ammateilla, arvoilla tai ulkonäöllä. Siellä merkityksellisiä asioita ovat kivunlievitys ja… en nyt siirry tarkemmin pissa-, kakka- ja ilmavaivaosastoon, vaikka muistutankin otsikon varoituksesta.

Tapasin sairaalareissuni aikana upeita naisia! Mitä palvelua sainkaan henkilökunnan taholta. Yöllä minut peiteltiin, tuotiin tarvittaessa kivunlievitystä ja rohkaistiin ja keskusteltiin rauhallisesti. Mistä nämä naiset ammentavat voimansa raskaaseen vuorotyöhön ja jaksavat vielä hoitaa työnsä niin, että potilas ei tunne olevansa vaivana? Vertaistukea löytyi toisista potilaista, rohkaisimme toisiamme, jos sinäkin selviät tästä niin kyllä minäkin. Kiitos teille kaikille!

Mutta ihanaa olla taas kotona!

Ei kommentteja »

Hullu, hullumpi, kansanedustajaehdokas?

Blogi – 6. maaliskuuta 2011 – kirjoittanut Anne

Satakunnan Kansan uusimmassa Virta- liitteessä on mielenkiintoinen juttu fiksuista, menestyvistä ihmistä, joita on pyydetty kansanedustajaehdokkaiksi, mutta he ovat kieltäytyneet kunniasta. Puhekupliin on kirjoitettu perusteita kieltäytymiseen ja todellakin, syyt vaikuttavat järkeviltä. Yksi kertoo pelaavansa mieluummin lautapelejä lasten kanssa, toinen sanoo olleensa kerrankin itsekäs, yksi kertoo työnsä olevan niin innostava, että kiinnostusta ehdokkuuteen ei ole. Hyviä syitä on monia.

Luin juttua juuri ennen lähtöä vaalityöhön perjantai-illan tihkusateeseen. Mietin hetken aikaa miksi ihmeessä minä olen lähtenyt ehdokkaaksi. Luulen, että useimmilla politiikkaan mukaan lähtevillä on samat syyt lähteä mukaan. Ja uskallan muuten väittää, että useimmilla syyt ovat puhtaasti epäitsekkäät. Eiköhän useimmat politiikkaan lähtijät ajattele vilpittömästi edistävänsä arvoja, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin, parempaan suuntaan.  Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kuinka ollakaan politiikassa näkyvät samat kasvot, jotka on totuttu näkemään muissakin yhteisten asioiden hoidossa, vanhempainyhdistyksissä, taloyhtiön hallituksissa, pihatalkoissa…

Ajatusleikkinä voidaan miettiä millainen valtio meillä olisi, jos ei olisi eduskuntavaaliehdokkaita, ei olisi eduskuntaa eikä kansa saisi päättää. Sellaisistakin valtioista meillä on lukuisia esimerkkejä, diktatuuria ovat käyttäneet sellaiset historiaan jääneet henkilöt kuin Adolf Hitler Saksassa, Benito Mussolini Italiassa, Francisco Francon Espanjassa ja Josif Stalin Neuvostoliitossa. Tätäkö meilläkin halutaan? Jos kaikki toimisivat niin kuin uuden ajan sankarit Virta- liitteessä, niin Suomi olisi samassa tilanteessa kuin edellä mainitut valtiot.

Ei kommentteja »

Kyllä opettaja tietää!

Blogi – 27. helmikuuta 2011 – kirjoittanut Anne

Monet eduskuntavaaliehdokkaat ovat nostaneet kärkiteemoikseen tärkeät koulutukseen liittyvät kysymykset kuten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan tukemisen. Näiden tärkeiden teemojen lisäksi olen kaivannut keskustelua perusopetuksesta. Suomessa moni asia on hyvin ja olemme saaneet olla ylpeitä korkeatasoisesta perusopetuksesta, hyvistä oppimistuloksista ja opettajien korkeasta koulutustasosta.

Itseäni huolestuttaa lasten eriarvoistuminen, mikä näkyy myös koulumaailmassa. Suomeen on kovaa vauhtia tulemassa lasten luokkayhteiskunta, jos nykyistä kehitystä ei pysäytetä.

 Koulumaailmassa eriarvoisuudesta puhutaan, kun mietitään esimerkiksi erityisopetusta. Vallalla on kaksi erilaista näkemystä, toinen niistä on valtiollinen ja toinen koulun arkielämän taso. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin koulutuksen tasa-arvoisuudesta. Virallisesti Suomi on yhtynyt vaatimuksiin kouluintegraation toteuttamiseksi siten, että erityisluokat lakkautetaan ja erityisopetus sulautetaan yleisopetukseen. Nämä tavoitteet lisäävät paineita osoittaa poliittisella tasolla, että kouluintegraatio on meillä jo toteutunut tai että se ainakin edistyy koko ajan. Erityisopetuksella on kovat paineet osoittaa olemassaolonsa tarpeellisuus.

 Vastakkainasettelun toisena osapuolena ovat opettajat ja toisena osapuolena säästöihin pyrkivä kunta. Pyrkimys koulutuksen tasa-arvoisuuteen on ihanteellinen ja tavoiteltava arvo, mutta toteutuuko se sijoittamalla erityisopetuksen oppilaat yleisopetuksen ryhmiin. Koulun arjen tuntevat opettajat tietävät eteen tulevat haasteet. Integraation toteuttaminen ilman erityisjärjestelyjä merkitsee kaaosta ja tasa-arvon sijasta epäreilua kohtelua oppilaita kohtaan. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei ole mahdollista huomioida suurissa luokissa yksilöllisesti. Integraation toteuttaminen vaatii nykyistä huomattavasti pienemmät ryhmäkoot ja opettajien lisäkouluttamista työnantajan kustannuksella. Mutta ennen kaikkea se vaatii kohtuuttomia ponnistuksia oppilaalta, jonka pitää omiin kykyihinsä nähden pinnistellä kohtuuttomasti pärjätäkseen muiden tahdissa.

 Julkisiin menoihin kohdistuu kovia säästöpaineita. Säästöjä ei saa toteuttaa lasten tasapainoisen kasvun ja koulutuksen kustannuksella. Koulumaailman muutoksen parhaita asiantuntijoita ovat opettajat. Tämän sain itse huomata tehdessäni aloitetta oppituntien pituudesta. Porilaiset opettajat eivät innostuneet asiasta ja jälkeenpäin jäin harmittelemaan, että tein aloitteen pelkästään omien kokemusteni pohjalta. Työskennellessäni lähikunnassa laaja-alaisena erityisopettajana tämä uudistus toimi. Opettajat, nyt on paras aika vaikuttaa työhön, kun uusia päättäjiä valitaan. Vinkit koulumaailman kehittämiseksi ovat tervetulleita päättäjille, omaan työhön ja työympäristön kehittämiseen kannattaa antaa ideoita ja kannustaa päätöksenteossa mukana olevia toimimaan niiden mukaan.

Ei kommentteja »

Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa

Blogi – 9. helmikuuta 2011 – kirjoittanut Anne

Nimimerkki Lapsiköyhyys kuriin (SK 25.1.2011) kirjoitti tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä. Samalla hän haastoi kaikki puolueet kertomaan kantansa opintotuen lapsikorotukseen.

Vihreät on tehnyt lapsipoliittisia linjauksia viime vuoden lopulla. Lapsipoliittisissa linjauksissa todetaan, että opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittaminen on vaativaa, eikä opiskelevalla vanhemmalla ole samanlaisia mahdollisuuksia työntekoon opintojen ohessa kuin lapsettomilla opiskelijoilla. Opintojen ja lasten yhteensovittamiseksi vihreät pitää tärkeänä opintotukeen tehtävän lapsikorotuksen käyttöönottoa ja opintotuen sitomista indeksiin.

Vihreät on hallituksessa saanut läpi jo vähimmäispäivärahan, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen sitomiset kuluttajaindeksiin. Lapsiperheiden taloudellista tilannetta on helpotettu nostamalla monia lapsiperheiden tukia joista merkittävimpänä vanhemmille maksettavien pienempien päivärahojen nosto samalle tasolle työmarkkinatuen kanssa. Mahdollisuus maksuttomaan päivähoitoon säilytettiin ja samalla maksuttoman päivähoidon piiriin luettavien perheiden määrää laajennettiin.  Monia parannuksia on jo saatu aikaan, mutta työtä on edelleen jäljellä.

Yksinhuoltajaperheet ovat erityisessä riskissä joutua köyhyysloukkuun. Yksinhuoltajaperheiden työllisyysaste on laskenut 1990-luvun jälkeen kolmanneksella. Yksinhuoltajien taloudellisen tilanteen helpottamiseksi yksinhuoltajien toimeentulotukinormia pitäisi korottaa ja toimeentulotuen harrastelisää kasvattaa. Nykyisen käytännön mukaan toimeentulotuesta vähennetään automaattisesti lapsilisät ja näin kymmenesosa lapsiperheistä jää ilman kaikille tarkoitettuja lapsilisiä. Suomeen ei pidä luoda lasten luokkayhteiskuntaa. Vaikka Suomi on vauraampi kuin koskaan, maassa on köyhiä lapsiperheitä enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Perheen perustaminen merkitsee monille talouden romahtamista. Perheen perustamisesta ei kuitenkaan tule rangaista vaan siihen tulee kannustaa. Lapsiperheiden köyhyyden poistamisessa on kyse poliittisesta tahdosta

Ei kommentteja »

Kaveri, toveri vai kumminkaima?

Blogi – 4. joulukuuta 2008 – kirjoittanut Anne

Ari Lagerbom kiinnitti kirjoituksessaan (SK 18.11) aiheellisesti huomiota lautakuntien valintakriteereihin henkilövalinnoissa. Haluan kuitenkin oikaista erään kirjoituksessa esitetyn seikan.

 

Sosiaalilautakunnan viimeisessä kokouksessa 12.11 tehdyt kodinhoitajien valinnat ratkaistiin yksimielisesti esittelijän esityksen mukaan. Kodinhoitajavalinnat olivat esillä jo edellisessä sosiaalilautakunnan kokouksessa, jolloin eräät lautakunnan jäsenet kiinnittivät huomiota yhden esitetyn henkilön vähäiseen työkokemukseen. Tämän johdosta lautakunta päätti laittaa valinnat ’pöydälle’ ja pyytää esittelijää kertomaan seikoista, joiden vuoksi hän puoltaa esitettyjä henkilöitä kodinhoitajan virkaan.  Esittelijän perusteluiden jälkeen sosiaalilautakunta päätti hyväksyä esityksen eikä asiasta äänestetty.

 

Kodinhoitajan tehtävään valittiin kymmenen henkilöä, hakijoita oli 58. Lisäksi lautakunnan kokouksessa oli monta muuta tehtävää, joihin oli useita hakijoita. Lautakunnan jäsenet saavat yhteenvedot hakijoiden koulutuksesta ja työkokemuksesta, mutta pelkästään niiden perusteella on lähes mahdotonta laittaa hakijoita paremmuusjärjestykseen.  Paremmin asiasta osaavat päättää virkamiehet, jotka ovat kutsuneet osan hakijoista työpaikkahaastatteluun tai ovat mahdollisesti jopa työskennelleet samassa työpisteessä jonkun hakijan kanssa.

 

Mielestäni henkilövalinnat pitäisi poistaa lautakunnilta ja siirtää virkamiehille. Näin hakijoiden etu toteutuisi paremmin ja mahdollinen politiikan vaikuttaminen henkilövalintoihin jäisi pois.

 

 

Anne Liinamaa (vihr.)

sos.lautakunnan jäsen

Ei kommentteja »

Porin kaupungin Verkossa Nyt! keskustelun kysymyksiä ja vastauksia

Blogi – 8. lokakuuta 2008 – kirjoittanut Anne

Porin seudun Vihreät vastasivat kuntalaisten kysymyksiin Verkossa Nyt! keskustelussa 7.9. Tästä näet mitä vastasin tehtyihin kysymyksiin. Tutustu myös muiden ehdokkaiden vastauksiin sivulla www.pori.fi ja klikkaa kohtaa 2008 kuntavaalit 26.10.

 

 

Mitä mieltä olette perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja päivähoitotilanteen parantamiseksi ehdotetusta lasten kotihoidontuen maksamisen jatkamisesta kouluikään asti? Kannatatteko esim. 200 euroon suuruisen Pori-lisän maksamista niille, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan kunnes nuorin menee kouluun sen sijaan, että kuormittaisivat kunnallista päivähoitoa?
Lapsiperheiden puolesta

 

Anne Liinamaa: Jokaisella perheellä tulee olla oikeus valita miten haluaa lapsensa päivähoidon järjestettävän. Erilaisia päivähoitomuotoja tulisi tukea tasapuolisesti ja lasten kotihoidon tulisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto. Yksi hyvä keino tähän on kotihoidontuen kuntalisä, jota voitaisiin hyvin maksaa esim. juuri tämä ehdotettu 200 euroa siihen asti kunnes lapsi menee kouluun tai esikouluun.

 

Millaisia tavoitteita teillä on Porin talouden suhteen? Mitkä ovat painopistealueita? Mistä rahat saadaan näihin? Miten rahat riittävät, mistä vähennetään? Miten veroäyrin käy?
Kaupungin asukki

 

Anne Liinamaa: Kunnan peruspalveluista kuten sosiaali-, terveys ja koulutuspalveluista ei ole varaa tinkiä. Tulevaisuudessa vanhusten määrä tulee vielä lisääntymään. Tästä johtuen pidän mahdollisena, että veroprosenttia joudutaan tulevaisuudessa korottamaan.

 

15-18 -vuotiaat kokevat, ettei heillä ole mitään paikkaa missä kokoontua ja viettää aikaa iltaisin. Nuorisotalot ovat auki vain osan viikosta ja sulkeutuvat yhdeksältä, jonka jälkeen poliisi häätää nuoret yleisiltä paikoilta. Perjantain limudiskotkin on suunnattu nuoremmille. Tekemisen puute ajaa nuoret keksimään arveluttaviakin tapoja viihdyttää itseään. Mitä asialle tulisi tehdä?
Nuorten asialla

 

Anne Liinamaa: Vihreiden mielestä jokaisen, myös lasten ja nuorten, on saatava vaikuttaa kotikatunsa, kaupunginosansa tai kylänsä asioihin. Päätöksenteossa on kuunneltava nuorisovaltuustoja. Nuorten omia mielipiteitä tulee kunnioittaa, kun heidän asioistaan päätetään. Tällöin voidaan nuorisotyötä kehittää oikeaan suuntaan. Nuorisotiloja tulisi lisätä ja kolmannen sektorin työtä tukea nuorten hyväksi. Valitettavaa on, että Porissa on vielä monia alueita, joissa ei ole ollenkaan omaa nuorisotilaa.

 

Määräaikasten työsuhteiden määrä on kovassa kasvussa. Mitä tilanteelle on tehtävissä?
Pätkätyöläinen

 

Anne Liinamaa: Kunnat ovat merkittäviä työnantajia, joiden tulee kantaa vastuu työntekijöistään. Kuntien on luovuttava esimerkiksi monien naisvaltaisten alojen kuten opettajien, kouluavustajien ja hoitajien pätkätöistä. Vihreiden mielestä työnantaja, joka antaa kesäksi kenkää, ei menesty kilpailussa vähenevästä työvoimasta.

 

 

Kysymys: Vastuuta sysätään aina muitten hartioille. Kuitenkin ilmastonmuutos on asia, mikä pitää ottaa vakavasti – niin yksityisten kuin yhteisöjen. Mitkä ovat kaupungin toimet tämän asian suhteen? Ja miten innostaa (vai pakottaa?) kaupunkilaisia mukaan talkoisiin?
Yhteisestä asiasta on kyse

 

Anne Liinamaa: Väite siitä, että vastuu sysätään aina muille, on aivan totta. Jokaisen kuntalaisen tulisikin miettiä mitä voisi tehdä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Yksi helposti toteutettava keino on pyöräilyn lisääminen. Monet lyhyet matkat kuljetaan autolla, vaikka yhtä hyvin voisi pyöräillä tai kävellä. Myös päättäjät ovat tärkeässä roolissa puhuttaessa ilmastonmuutoksesta. Auto- ja ajoneuvoveroa pitäisi porrastaa päästöjen mukaan. Kunnille tulisi olla lakisääteinen velvoite osoittaa tonteille kävely- ja pyöräily-yhteys.

 

 

Mitä ajatuksia Porin yliopistokeskus teissä herättää? Missä määrin Porissa on mielestänne oivallettu keskuksen merkitys kaupungille?

 

Anne Liinamaa: Hienoa, että Poriin on saatu yliopistokeskus. Toimintaa tulee ehdottomasti tukea ja kehittää. Aikaisemmin yliopistokoulutukseen hakeutuvat nuoret ovat joutuneet muuttamaan pois Porista ja useimmat eivät ole palanneet takaisin. Nyt taas yliopistokeskus houkuttelee uutta väkeä Poriin, toivottavasti monet heistä jäävät Poriin pysyvästi.

 

 

Miten suhtaudutte SDP:n ehdottamiin ilmaisiin päivähoitopaikkoihin, ja miten yleensäkin suhtaudutte päivähoidon ylläpitämiseen? Onko teistä lapselle parempi, että lapsen hoitaa oma vanhempi kotona 7 -vuotiaaksi asti (kotihoidontuella)? Millä keinoin saataisiin isät myös hoitovastuuseen ja vanhemmat vuorottelemaan lapsen kotona hoitamisessa?
Anna-Leena Nieminen

 

Anne Liinamaa: Vihreät ovat puolustaneet nykyistä käytäntöä, jossa päivähoito on maksutonta niille, joiden tulot ovat pienimmät. Päivähoitomaksujen poistamisesta hyötyisivät eniten keski- ja hyvätuloiset perheet, koska he maksavat päivähoidosta eniten.
Mielestäni perheet itse ovat parhaita asiantuntijoita päättämään lastensa hoidosta. En halua asettaa kotihoitoa ja päivähoitoa vastakkain, molemmissa on omat hyvät puolensa. Pidän tärkeänä, että molemmat vanhemmat osallistuvat lapsensa hoitoon. Neuvolajärjestelmässä tulisi enemmän ottaa isät huomioon ja korostaa heidän rooliaan lasten hoidossa.

 

 

Mitä mieltä olette siitä, että tiedotusvälineiden mukaan Porin sos.dem. kaupunginhallitusryhmä näkee huonona sen ,että 1.kaupunginjohtaja toteaa olevansa kaikkien kaupunkilaisten ei vain demarien parasta ajatteleva ja sen mukaan toimiva ?
porilainen veronmaksaja

 

Anne Liinamaa: Olen iloinen siitä, että näistä asioista keskustellaan julkisesti. Kaupunginjohtaja on kaikkia kaupunkilaisia varten.

 

 

Huolestuttaako nukkuvien puolueen kasvaminen teitä? Mistä äänestysaktiivisuuden lasku mielestänne kertoo?
Zzz

 

Anne Liinamaa: Kyllä huolestuttaa! Äänestysaktiivisuuden lasku on todella harmillista. Jokaisella täysi-ikäisellä henkilöllä on äänestysoikeus ja on valitettavaa, jos sitä ei haluta käyttää. Monet ovat pettyneet politiikkaan. Päätöksenteon pitäisi olla avointa ja kuntalaisten pitäisi saada tietää millä perusteella heidän asioistaan päätetään.

 

 

Maamme tappavinta tautia, alkoholismia, hoidetaan Porissa yhä lisääntyvällä medikalisaatiolla. Päihdehuollon määrärahat silti junnaavat paikallaan ja päihdestrategia on vitsi. Kunnon hoitojaksoja ei tehdä ja huumesodasta on tullut viivytystaistelua, pelkkää poliisin työtä. Irti huumeista ry ja muut ompeluseurat vastailevat joskus puhelimeen. Onko ’tuprutteleupuolueella’ tähän kantaa?
Johnny-Kai Forssell

 

Anne Liinamaa: Päihdehuoltoon satsaaminen on taatusti kannattava sijoitus. Mitä pidemmälle ongelmat etenevät sitä kalliimmaksi niiden hoito tulee.

 

 

Onko Porissa havaittavissa jokin selkeä epäkohta, johon vaalionnen niin salliessa puuttuisitte? Jos on, mikä?

Anne Liinamaa: Poliittiset virkanimitykset ovat jälleen nousseet otsikoihin. Kaupungin työntekijät tulee valita pätevyyden ei poliittisen kannan mukaan. Tähän epäkohtaan haluan vastaisuudessakin puuttua.

Ei kommentteja »

Reilua lähiruokaa 25.9.2008

Blogi – 25. syyskuuta 2008 – kirjoittanut Anne

Satu Tietari muistuttaa (SK 22.9.08) tärkeästä asiasta, lähiruuan käytöstä. On kuitenkin syytä muistaa, että lähiruuan ja Reilun kaupan tuotteiden ei tarvitse kilpailla keskenään.

 

Lähiruoka on ympäristöystävällistä ja valmistettu puhtaista lähellä tuotetuista raaka-aineista. Arvioitaessa ruuan ympäristövaikutuksia tulee kiinnittää huomiota viljelyyn, jalostukseen, pakkaukseen, kuljetukseen ja syntyneisiin jätteisiin.  Halutessa vähentää oman syömisen tuottamaa ympäristörasitusta on hyvä suosia kasvis-, lähi,- ja luomuruokaa. Ruoan hankkimisen määrään on myös syytä kiinnittää huomiota, koska ruoan roskiin heittäminen on turhaa luonnonvarojen tuhlausta.

 

Lähiruoka tarkoittaa omalla alueella tuotettua ja kulutettua ruokaa. Kun tuote tuodaan ruokakauppaan läheltä, säästetään polttoainetta. Lähiruokaa suosimalla tuetaan oman alueen työpaikkoja, kun maatalous tarvitsee enemmän työntekijöitä. Kaikkia elintarvikkeita ei ole kuitenkaan mahdollisuus tuottaa Suomessa, tästä yhtenä esimerkkinä on kahvi.

 

Suomessa torjunta-aineiden käyttörajoitukset ovat tiukemmin rajoitetut kuin monissa muissa maissa. Useissa maissa on myös vaikea saada puhdasta kasteluvettä. Työntekijät saattavat olla laittomia siirtolaisia ja halpatyövoimaa.  Kehitysmaiden viljelijöiden elämään voi vaikuttaa myönteisesti suosimalla Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan periaatteet edellyttävät viljelijöiltä ympäristön suojelua ja mahdollisemman luonnonmukaista viljelyä. Kehitysmaiden viljelijät ja suurtilojen työntekijät saavat työstään oikeudenmukaisen korvauksen ja osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään paikallisten elinolojen parantamiseen. Lapsityövoiman käyttö on kielletty. Lisäksi Reilun kaupan tuotteiden alkuperä pystytään jäljittämään tarkalleen, toisin kuin monien ylikansallisten yritysten tuotteiden.

 

 

Anne Liinamaa

Ei kommentteja »

Sosiaaliturvassa on epäkohtia 10.9.2008

Blogi – 25. syyskuuta 2008 – kirjoittanut Anne

 

Jouko Kauppila (SK 30.0.08) on huolissaan sosiaalitukien vääränlaisesta käytöstä. Hän nostaa esille pimeän palkan maksamisen ja työttömyyskorvauksilla keplottelun. Näissä asioissa on epäilemättä väärinkäytöksiä ja hyvä, että niitä tuodaan esille ja niistä keskustellaan.

 

Suomen perustuslailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Heitä, jotka tähän ryhmään oikeasti kuuluvat, ei ole syytä syyllistää ja heidän motiivejaan kyseenalaistaan.

 

Suomen sosiaaliturvassa on kuitenkin kohtia, jotka suorastaan houkuttelevat väärinkäytöksiin. Vanhempainvapaan päätyttyä pienen lapsen vanhemmalla on mahdollisuus jäädä kotihoidon tuen varassa hoitamaan lastaan kotiin.  Kotihoidon tuki on pienempi kuin työmarkkinatuki,  ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta puhumattakaan. Moni onkin perustoimeentulon taatakseen ilmoittautunut työttömäksi, vaikka todellisuudessa on vapaaehtoisesti hoitamassa lastaan kotona. Nykyinen käytäntö viestii myös lasten kotihoidon arvostuksen puutteesta. Vanhemmille ei haluta tarjota todellisia vaihtoehtoja lastensa hoitomuotojen välillä vaan vanhempien annetaan ymmärtää, että lapsi on parempi viedä kunnalliseen päivähoitoon. Ratkaisu tulee veronmaksajille kalliiksi.

 

Kauppila nostaa esiin yhden Suomen sosiaaliturvan pahimmista epäkohdista, puolison tulojen vaikutukseen työmarkkinatukeen.  Sosiaalitukien yksikkö on perhe, kun taas verotuksessa perhettä ei huomioida juuri lainkaan. Perheverotus on poistunut aikoja sitten, ottamistaan lainoistaan mm. opintolainasta jokainen on vastuussa henkilökohtaisesti, mutta yllätys, yllätys, työttömyyden kohdatessa aletaan puhua perheen yhteisistä tuloista.

 

Kolumnissa ihmetellään yleisöosastokirjoitusta, jossa ’hyväpalkkaisen insinöörin napannut lähihoitaja vaatii tukiensa jatkamista, vaikka talouteen oli saatu varsinainen kultamuna.’ Lähihoitajan kerrotaan tunteneen olevansa suhteessa nöyryytetty joutuessaan olemaan puolisonsa elättinä. Perinteinen perhemalli korostaa miestä perheen elättäjänä ja siksi monen naisen saattaa olla helpompaa sopeutua rooliin, jossa perheen toimeentulo on miehen tulojen varassa. Kaikille tämä ei kuitenkaan ole helppoa. Suoranainen katastrofi saattaa olla esimerkkiperheessäkin käsillä silloin, jos tilanne muuttuu ja lähihoitaja saa töitä ja insinöörimies jää työttömäksi ja näin täysin vaimonsa ansioiden varaan. Tämä näkymä saattaa hyvinkin toteutua tulevaisuudessa, kun insinöörejä valmistuu enemmän kuin työmarkkinoilla tarvitaan, mutta hoitoalaa uhkaa työvoimapula. Työmarkkinatuki lakkaa, jos pariskunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 1878 euroa kuukaudessa, joten varsinainen ’kultamuna ’ ei tarvitse olla, jotta tähän summaan päästään.

Ei kommentteja »

Päivähoitomaksujen perusteista (julkaistu Satakunnan Kansassa 4.6.08)

Blogi – 4. kesäkuuta 2008 – kirjoittanut Anne

Porin sosiaalilautakunnan jäsenet Juha Sandberg ja Helena Vuontio (SK 2.6.08) esittävät, että päivähoitomaksut on pidettävä ennallaan Porissa.

Kirjoituksesta saa väärän käsityksen siitä mitä päivähoitomaksujen muutokset käytännössä merkitsevät. Todellisuudessa on kyse sekä päivähoitomaksujen korotuksista että maksujen pienenemisestä, riippuen perheen tuloista.

Maksut laskevat, jos yksinhuoltaja ansaitsee alle 2800 ja kaksilapsinen kaksivanhempinen perhe alle 3800 kuukaudessa. Muutokset alentavasti ovat kymmeniä euroja kuukaudessa. Uudistuksesta hyötyvät eniten pienituloiset. Keski- ja suurituloiset maksavat päivähoidosta enemmän kuin aiemmin. Juuri köyhimmät perheet tarvitsevat eniten tukea, ja tämä uudistus on heidän kannaltaan askel parempaan suuntaan.

Päivähoidon asiakasmaksuja on korotettu viimeksi vuonna 2001. Korotus kohdistuu perheisiin, joissa vanhemmat käyvät töissä ja työssäkäyvien palkat ovat nousseet reilusti viimeisen seitsemän vuoden aikana. Päivähoidosta maksetaan siis suhteessa merkittävästi vähemmän kuin seitsemän vuotta sitten. Jatkossa asiakasmaksut ovat sidottu indeksiin, jolloin ne muuttuvat samaa tahtia yleisen tulokehityksen myötä eikä isoja kertakorotuksia enää tarvita.

Porin sosiaalikeskuksen budjetti on ylittymässä tänä vuonna roimasti. Myös lapsiperheille suunnattu osuus on rajallinen. Tämä on ikävä tosiasia, kunpa asia voisikin olla toisin. Uskallan väittää, että käytännössä päätös pitää päivähoitomaksut nykyisellään Porissa merkitsee, enemmin tai myöhemmin, sitä että rahat säästetään poistamalla kotihoidontuen kuntalisä. Vihreät haluavat korostaa lapsiperheiden valinnan vapautta lastensa päivähoidon suhteen. Kotihoidon kuntalisä on yksi merkittävä tukitoimi lasten kotona hoitamisen puolesta.

Politiikassa joudutaan tekemään myös ikäviä päätöksiä, mutta kuntalaisilla on oikeus tietää päätöksen teon perusteet. Vastuullinen politiikan tekeminen edellyttää tosiasioiden tunnustamista ja vastuunottoa kokonaisuudesta.

Anne Liinamaa

Porin sosiaalilautakunnan jäsen (vihr.)

Ei kommentteja »

Sivusto on toteutettu WordPress -julkaisujärjestelmällä
Tilaa tästä sivuston artikkelit RSS-syötteenä tai kommentit RSS-syötteenä
Kirjaudu sisään