Työvoimapulasta ja muusta
Keskustelua – 16. tammikuuta 2007 klo 14.22
TYÖVOIMAPULASTA JA VÄHÄN MUUSTA
Työmarkkinoilla vallitsee käsittämätön tila. Samaan aikaan kärsitään työttömyydestä ja työvoimapulasta. Koulutustarpeet ja opiskelemaan aikovien mielenkiinto eivät kohtaa.
Työn teettäjän mielestä koulutus suuntautuu aivan väärille aloille. Nuoret kun unelmoivat lääkärin ja juristin urasta tai humanistisesta sivistyksestä. Ammattikorkeakoulujen erikoiset tittelit kiinnostavat enemmän kuin työpaikka metalliteollisuudessa tai rakennusalalla.
Harva työtä tarjoava tulee marinaltaan maininneeksi, että varma työpaikka on erittäin suhdanneherkällä alalla. Tänään on huutava pula osaajista. Huomenna pitää vähentää parilla sadalla, jotta sijoittajat pysyvät tyynenä.
Toisin kuin luullaan, nuoret ovat fiksuja valitessaan koulutuspolkuja elämälleen. He pohtivat haluavatko ryhtyä alalle, jossa ei ole ennenkuulumatonta pysäyttää tehdas ja siirtää tuotanto toisaalle. On parempi tavoitella sitä unelmaa, joka näyttäytyy juristin tilinauhassa. Vaikka se ei toteutuisikaan. Ammattiin kouluttautuja ottaa riskin. Varma työpaikka ei ole välttämättä varma ylihuomenna. Epävarmuus hivuttaa.
Työkin on muuttunut. Ollakseen työmarkkinoiden käytettävissä, olisi suostuttava moniammatillisuuteen. Uran aikana pitäisi kouluttautua usemman alan taitajaksi. Työmarkkinatilanteen mukaan. Miten loistava idea!
Humanisti on saavuttanut maisterin tutkintonsa viidessä vuodessa. On vähän opintovelkaa. Työtä pitäisi löytää, mieluimmin alalta, johon tutkinto liittyy. Ei löydy. Uudelleen kouluun. Se kestää 2-5 vuotta. Tällä kertaa tutkinto on ammatillinen. On vähän enemmän opintovelkaa. Nyt tosin löytyy työtä. Harjoittelun jälkeen siitä maksetaan palkkaakin. Ei niin hyvää kuin ennen. Sopimukset näet joustavat. Työtä on vuodeksi, ehkä kahdeksi tai kolmeksi. Kymmeneksi jos suhdanteet säilyvät. Eivät säily. Perhekin tuli perustettua.
Puolison ammattitaito ja tiedot vanhenevat. Hänenkin pitää kouluttautua uudelleen. Opintoraha ei riitä päivähoitomaksuihin. Pitää ottaa lainaa, vaikka entinenkin on vielä vaiheessa. Perhe ei vaurastu. Se ei voi kuluttaa. Tulee lama. Ja hankittu koulutus ei työllistä. Työtön vanhenee, eikä kelpaa työtä tekemään. Se on laiska. Ehdottavat uudelleen kouluttautumista. Ei ole varaa…!
Tai olisi, jos hyvinvointivaltio huolehtisi edelleen kansalaisistaan. Vihreät ovat esittäneet kansalaispalkkaan liittyvän perustulomallin. Se mahdollistaisi mahdottoman. Työuran mittaisen kouluttautumisen.
Perustulon my?tä moni ennen kannattamaton työkin tulee kannattavaksi. Työtä voidaan työmarkkinoiden tarpeen mukaan teettää ja tehdä vain vähän, osa-aikaisesti tai pätkissä silloin kun tekijää tarvitaan. Tällainen työ lisää myös ostovoimaa ja vaurautta, koska se ei ulosmittaa perustuloa. Työstä hyötyvät kaikki.
Työllä on monta uutta nimeä. Hoivatyö, kodinhoito, järjestö-ja vaikuttamistoiminta, harrastuksiin pohjautuva ty?, taide, kulttuuri, pienyrittäjyys, vuorottelu, opiskelu, koulutus, itsensä sivistäminen. Ja perinteiset ammatit.
Perustulon myötä työtön ei voi olla laiska. Sillä työtöntä ei enää ole.