”Tuulen puolella”
Keskustelua – 26. tammikuuta 2007 klo 19.46
”Tuulen puolella”
Ilmastonmuutoksesta kehkeytyi näiden vaalien kestopuheenaihe ja vaaliteema. Se on irvokasta, mutta toisaalta välttämätöntä.
Tuossa keskustelussa on jotakin hyvin surumielistä. Se lukee rivien välissä. Siinä edistykseen, kilpailuun ja luonnonvarojen sumeilemattomaan hyväksikäyttöön uskonut ihminen puolustaa viimeistä jäljellä olevaa linnoitustaan.
Tappion häämöttäessä kokoontuvat johtajat neuvonpitoon. Auringon hävitessä taivaanrantaan he aloittavat loputtoman väittelynsä. He tietävät, että aikaa on vain siihen asti kunnes aurinko jälleen nousee. Ja he väittelevät; taistellako viimeiseen mieheen vai nostaako valkean lipun. Siinä on ihmisenajan rajamaa.
Taistelun jatkaminen olisi kenties kunniakasta. On puolustettava niitä arvoja ja ihanteita, jotka mahdollistivat jatkuvan talouskasvun, kulutuksen ja vaurauden. Luovuttaminen olisi häpeällistä.
Valkean lipun kannattajat tietävät, että on kyse eloonjäämisestä. Se merkitsee tappion myöntämistä, sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä, omien virheiden tunnustamista, arvojen ja ihanteiden muuttamista. Valkean lipun noustessa tunnustamme: Me riistimme maata, merta ja ilmaa tyydyttääksemme loputtoman mukavuudenhalumme. Me varastimme tulevaisuuden vielä syntymättömiltä sukupolvilta.
Vaikka voittajan ehdot ovat ankarat, on voittaja armollinen. Se antaa kapinaan nousseen poikansa rikkomukset anteeksi. Se näyttää toisen tien. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden elää, niin kuin eli ennen. Maata viljellen, varjellen ja Maata kunnioittaen. Sillä maasta sinä olet tullut…
Kirjoittaessani näitä sanoja, mielessäni oli kaksi uutista. Bushin hallinto on systemaattisesti uhkaillut ja pyrkinyt vaientamaan Yhdysvaltalaisia ilmastotutkijoita. Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila perää tiukkoja toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Molemmat uutiset kertovat poliittisen ilmapiirin muutoksesta. Toivottavasti.