Hannu Tomperi

Köyhyys ja eriarvoisuus ovat ympäristökysymysten rinnalla tulevaisuuden suurimpia uhkia. Eettinen ulkopolitiikka ajaa pitkällä aikavälillä parhaiten myös kansallisia etuja. Ihmiskunta on tänään vauraampi kuin koskaan. Siksi meillä on varaa turvata ruoka ja koulutus myös niille, joilta se nyt puuttuu.

Suomi ei ole edelleenkään korottanut kehitysapua YK:n esittämälle 0.7% tasolle. Näin vauraalle valtiolle sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Reilulla politiikalla luodaan turvallisuutta ja inhimillisyyttä koko maailmaan. Tämä koskettaa myös maahanmuuttoa, jota tällä hetkellä pyritään rajoittamaan erilaisin toimin. Meidän on varauduttava siihen, että tulevaisuudessa ympäristöpakolaisten määrä on moninkertainen. Siksi vaurauden ja hyvinvoinnin entistä oikeudenmukaisempi jakaminen on välttämätöntä.

En lupaa yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista.

Meidän elämämme täällä Satakunnassa on yhtä tärkeää kuin muualla maassa. Samalla kuitenkin katson elämää vielä laajemmin. Ihmiskunta ja elämä itsessään on kokonaisuus, joka on otettava huomioon kaikilla päätöksenteon tasoilla. Siksi juuri nämä ovat niitä teemoja ja asioita, joita yritän pitää keskustelussa.

Ilmastonmuutos, energian riittäminen ja tulevaisuuden ratkaisut, kolmas maailmamme, suomen sosiaalipolitiikka, peruskoulutus, pätkätyöt ja työelämän tarpeet

Me suomalaiset olemme saaneet olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme. Kansainvälisissä vertailuissa oppimistulokset ovat olleet tilastojen kärkisijoilla.

Tulevaisuus ei lupaa yhtä hyvää. Kunnat joutuvat säästämään ja kiristämään myös sieltä, mistä ei pitäisi. Perusopetukssa ryhmäkoot ovat edelleen suurentuneet. Sijaisia ei kyetä palkkaamaan. Pätevän opettajan löytäminen pienimpiin kouluihin on vaikeaa. Räikeintä välinpitämättömyyttä oppilaiden kustannuksella harjoitetaan siellä, missä toteutetaan opettajien lomautuksia. Tai jätetään oppilaat viereisen luokan opettajan vastuulle.

Resurssipula ei ole oikea syy. Rahaa perusopetukseen täytyy löytyä. Vaikka sitten veroäyriä korottamalla.

Henkilökuntaa kouluissa tulee olla riittävästi. Näin kaikille pystytään tarjoamaan tasavertainen mahdollisuus oppimiseen sekä takaamaan turvallinen oppimisympäristö.

Kysymys energian riittämisestä nyt ja tulevaisuudessa liittyy oleelliseti myös ilmastomuutoksen torjumiseen. Siksi vaalien alla käydään keskustelua lisäydinvoiman rakentamisesta. Jossain vaiheessa avataan myös Vuotos-niminen hauta ja elvytetään henkiin vesivoiman rakentaminen. Ikään kuin Vuotoksen alue olisi siihen ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Ydinvoima ei ole mahdollisuus. Vaikka sitä markkinoidaan ”ilmaston suojelun” näkökulman kautta. Uraani loppuu ja jäteongelma jää tuleville sukupolville. Vesivoiman mahdollisuudet ovat rajalliset. Koskia ei voida valjastaa loputtomiin, eikä tekoallas mahdu joka maakuntaan.

On etsittävä muita vaihtoehtoja. Tämä tarkoittaa merkittävää panostusta tutkimukseen ja kehitystyöhon tuuli-ja aurinkoenergian saralla. Myös kaikki ne mahdollisuudet, joita erilaisten energiakasvien hyödyntäminen tuo mukanaan, tulisi ottaa huomioon.

Nämä toimet eivät välttämättä riitä. On kyseenalaistettava koko kuluttamiseen ja jatkuvan talouskasvun ajatteluun perustuva elämänmuoto. On kysyttävä, mikä on tarpeeksi? Riittääkö yksi tietokone perheessä, vai pitääkö kaikilla olla omansa? Entä plasmatelvisio joka huoneessa? Tai auto kaikilla täysi-ikäisillä perheenjäsenillä? Lopulta mikään ei riitä, siksi tarpeita luodaan jatkuvasti lisää. Kulutus lisää talouskasvua. Talouskasvu vaatii halpaa energiaa ja niin edelleen.

Siksi energiakysymys on myös elämäntapakysymys.

Ilmastonmuutos on irvokas vaaliteema. Oikeastaan sen ei pitäisi olla sitä lainkaan. Globaaliteemat ovat kuitenkin tulleet osaksi myös paikallista poliittista keskustelua.

Ilmastonmuutos on esimerkki siitä, miten tämän kaltaiset ilmiöt vaikuttavat olemiseemme maailmanlaajuisesti. Kyse on elämän reunaehtojen säilymisestä. Nykyinen tietämys niistä vaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella saattaa olla, asettaa ihmiskunnan hyvin vaikeiden kysymysten ja päätöksenteon äärelle.

Ympäristönsuojelussa ei ole enää kyse pipertämisestä. Ilmakehästä on muodostunut suojelun tärkein kohde. Tässä keskustelussa ei pitäisi kaivaa juoksuhautoja, eikä puolustaa poliittisia rintamalinjoja. On kuitenkin todettava, että Vihre?t ovat ainoa kansainvälisesti vaikuttava yhteiskunnallinen ja poliittinen järjestö, jonka edustajat ovat sitoutuneet työskentelemään ympäristön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ilmastonmuutokseen varautuminen on yhteinen projekti.

http://www.wwf.fi/ymparisto/ilmastonmuutos/