Hei! Koska olet viimeksi lukenut myönteisiä asioita vihreistä? Etkö muista? En minäkään. Sen sijaan olen törmännyt politiikan toimittajiin ja heidän asenteisiinsa. Ei vihreistä kehtaa sanoa mitään myönteistä. Sitä leimautuu itsekin piipertäjäksi.

Vihreät pääsevät lööppeihin vain seuraavissa tapauksissa. VIHREÄT OVAT SUSIPUOLUE. VIHREÄT OVAT LIITO-ORAVAPUOLUE. VIHREÄT KÄYTTÄVÄT KANNABISTA. VIHREÄT OVAT KETTUTYTTÖJÄ. VIHREÄT OVAT TERRORISTEJA. VIHREÄT KIELTÄVÄT AUTOILUN. VIHREÄ KAHLITSI ITSENSÄ PUUHUN.

Hiukan pienemmälle huomiolle on jätetty muun muassa se, että Vihreät ovat jo parikymmentä vuotta varoitelleet ilmastonmuutoksen seuraamuksista, köyhyyden ja eriarvoisuuden yhteydestä terrorismiin ja vakaviin kansainvälisiin selkkauksiin sekä innovoineet vihreän teknologian mahdollisuuksista Suomen työllisyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Uusin keskustelunavaus on Vihreiden esittämä PERUSTULO. Siinä pienipalkkaisten, työttömien, opiskelijoiden ja pätkätyöläisten elämä ja arki helpottuisi huomattavasti nykyiseen järjestelmään verrattuna. Käteen jäävä osuus tuloista jopa kasvaisi suuremmalla osalla palkansaajia. Todella varakkaiden verotus kiristyisi vain hieman, mutta hekin pärjäisivät palkallaan edelleen mainiosti.

Mikä tässä ehdotuksessa mättää? Mallinnusten mukaan perustulo on valtiolle ja kunnille kustannusneutraali. Ei mene demarin jakeluun! Kansalaisia ei voisi enää valvoa, luokitella ja tilastoida. Ettäkö olisi vähemmän BYROKRATIAA? Vallankumouksellista!

Mitään noin luovaa ei Vihreät yksinkertaisesti saa keksiä. Tätä mieltä on myös maakuntamme isoin lehti. Ursula Lehtovuori kommentoi kolumnissaan 9.2 perustuloa täysin väärin asiatiedoin. Yksikään toimittaja ei vaivautunut paikalle kuulemaan Vihreiden Ville Niinistön esitelmää aiheesta.

Sen sijaan Oivan kisakatsomo sai puoli sivua palstatilaa, samoin Päivi Räsäsen vierailu. Vihreiden aika koittaa jälleen, kun yksinäinen susi erehtyy jolkuttelemaan pellon pientareella…

Ilmastonmuutoksesta kehkeytyi näiden vaalien kestopuheenaihe ja vaaliteema. Se on irvokasta, mutta toisaalta välttämätöntä.

Tuossa keskustelussa on jotakin hyvin surumielistä. Se lukee rivien välissä. Siinä edistykseen, kilpailuun ja luonnonvarojen sumeilemattomaan hyväksikäyttöön uskonut ihminen puolustaa viimeistä jäljellä olevaa linnoitustaan.

Tappion häämöttäessä kokoontuvat johtajat neuvonpitoon. Auringon hävitessä taivaanrantaan he aloittavat loputtoman väittelynsä. He tietävät, että aikaa on vain siihen asti kunnes aurinko jälleen nousee. Ja he väittelevät; taistellako viimeiseen mieheen vai nostaako valkean lipun. Siinä on ihmisenajan rajamaa.

Taistelun jatkaminen olisi kenties kunniakasta. On puolustettava niitä arvoja ja ihanteita, jotka mahdollistivat jatkuvan talouskasvun, kulutuksen ja vaurauden. Luovuttaminen olisi häpeällistä.

Valkean lipun kannattajat tietävät, että on kyse eloonjäämisestä. Se merkitsee tappion myöntämistä, sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä, omien virheiden tunnustamista, arvojen ja ihanteiden muuttamista. Valkean lipun noustessa tunnustamme: Me riistimme maata, merta ja ilmaa tyydyttääksemme loputtoman mukavuudenhalumme. Me varastimme tulevaisuuden vielä syntymättömiltä sukupolvilta.

Vaikka voittajan ehdot ovat ankarat, on voittaja armollinen. Se antaa kapinaan nousseen poikansa rikkomukset anteeksi. Se näyttää toisen tien. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden elää, niin kuin eli ennen. Maata viljellen, varjellen ja Maata kunnioittaen. Sillä maasta sinä olet tullut…

Kirjoittaessani näitä sanoja, mielessäni oli kaksi uutista. Bushin hallinto on systemaattisesti uhkaillut ja pyrkinyt vaientamaan Yhdysvaltalaisia ilmastotutkijoita. Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila perää tiukkoja toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Molemmat uutiset kertovat poliittisen ilmapiirin muutoksesta. Toivottavasti.

Ne sanoo, että liikaa susia on. Pitää niitä enemmän ampua. Vaaraksi ne ihmisille on.

Ja hirviä vasta liikaa on. Niitä ainakin pitää ampua! Ne hyppää auton eteen. Menee auto rikki. Ovat hirvet vaaraksi ihmiselle liikenteessä.

Ihmisiä sopiva määrä on. Niistä ei harmia ole susille eikä hirville, metsälle, Itämerelle, ilmakehälle…

Suomi ei ole edelleenkään korottanut kehitysapua YK:n esittämälle 0.7% tasolle. Näin vauraalle valtiolle sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

Reilulla politiikalla luodaan turvallisuutta ja inhimillisyyttä koko maailmaan. Tämä koskettaa myös maahanmuuttoa, jota tällä hetkellä pyritään rajoittamaan erilaisin toimin. Meidän on varauduttava siihen, että tulevaisuudessa ympäristöpakolaisten määrä on moninkertainen. Siksi vaurauden ja hyvinvoinnin entistä oikeudenmukaisempi jakaminen on välttämätöntä.

Meidän elämämme täällä Satakunnassa on yhtä tärkeää kuin muualla maassa. Samalla kuitenkin katson elämää vielä laajemmin. Ihmiskunta ja elämä itsessään on kokonaisuus, joka on otettava huomioon kaikilla päätöksenteon tasoilla. Siksi juuri nämä ovat niitä teemoja ja asioita, joita yritän pitää keskustelussa.

Ilmastonmuutos, energian riittäminen ja tulevaisuuden ratkaisut, kolmas maailmamme, suomen sosiaalipolitiikka, peruskoulutus, pätkätyöt ja työelämän tarpeet

Tulevaisuus ei lupaa yhtä hyvää. Kunnat joutuvat säästämään ja kiristämään myös sieltä, mistä ei pitäisi. Perusopetukssa ryhmäkoot ovat edelleen suurentuneet. Sijaisia ei kyetä palkkaamaan. Pätevän opettajan löytäminen pienimpiin kouluihin on vaikeaa. Räikeintä välinpitämättömyyttä oppilaiden kustannuksella harjoitetaan siellä, missä toteutetaan opettajien lomautuksia. Tai jätetään oppilaat viereisen luokan opettajan vastuulle.

Resurssipula ei ole oikea syy. Rahaa perusopetukseen täytyy löytyä. Vaikka sitten veroäyriä korottamalla.

Henkilökuntaa kouluissa tulee olla riittävästi. Näin kaikille pystytään tarjoamaan tasavertainen mahdollisuus oppimiseen sekä takaamaan turvallinen oppimisympäristö.

Ydinvoima ei ole mahdollisuus. Vaikka sitä markkinoidaan ”ilmaston suojelun” näkökulman kautta. Uraani loppuu ja jäteongelma jää tuleville sukupolville. Vesivoiman mahdollisuudet ovat rajalliset. Koskia ei voida valjastaa loputtomiin, eikä tekoallas mahdu joka maakuntaan.

On etsittävä muita vaihtoehtoja. Tämä tarkoittaa merkittävää panostusta tutkimukseen ja kehitystyöhon tuuli-ja aurinkoenergian saralla. Myös kaikki ne mahdollisuudet, joita erilaisten energiakasvien hyödyntäminen tuo mukanaan, tulisi ottaa huomioon.

Nämä toimet eivät välttämättä riitä. On kyseenalaistettava koko kuluttamiseen ja jatkuvan talouskasvun ajatteluun perustuva elämänmuoto. On kysyttävä, mikä on tarpeeksi? Riittääkö yksi tietokone perheessä, vai pitääkö kaikilla olla omansa? Entä plasmatelvisio joka huoneessa? Tai auto kaikilla täysi-ikäisillä perheenjäsenillä? Lopulta mikään ei riitä, siksi tarpeita luodaan jatkuvasti lisää. Kulutus lisää talouskasvua. Talouskasvu vaatii halpaa energiaa ja niin edelleen.

Siksi energiakysymys on myös elämäntapakysymys.

Ilmastonmuutos on esimerkki siitä, miten tämän kaltaiset ilmiöt vaikuttavat olemiseemme maailmanlaajuisesti. Kyse on elämän reunaehtojen säilymisestä. Nykyinen tietämys niistä vaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella saattaa olla, asettaa ihmiskunnan hyvin vaikeiden kysymysten ja päätöksenteon äärelle.

Ympäristönsuojelussa ei ole enää kyse pipertämisestä. Ilmakehästä on muodostunut suojelun tärkein kohde. Tässä keskustelussa ei pitäisi kaivaa juoksuhautoja, eikä puolustaa poliittisia rintamalinjoja. On kuitenkin todettava, että Vihre?t ovat ainoa kansainvälisesti vaikuttava yhteiskunnallinen ja poliittinen järjestö, jonka edustajat ovat sitoutuneet työskentelemään ympäristön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ilmastonmuutokseen varautuminen on yhteinen projekti.

http://www.wwf.fi/ymparisto/ilmastonmuutos/

Sen sijaan sinun (kaltaistesi) asennoitumisesi kasvihuoneilmiöön ja ilmastomuutoksen seuraamuksiin on vähintäänkin hämmentävää. Toisin kuin annat kirjoituksessasi (XX 7.10.06) ymmärtää, juuri valtaosa ilmaston tutkijoista ovat erittäin huolissaan siitä, pystytäänkö alkanutta ilmastomuutosta pysäyttämään tai edes hidastamaan. Itse asiassa, heidän murheensa ei ole hiljaista huokailua vaan enneminkin kyse on paniikista.

Sillä jos ??asiantuntijoiden laatimien matemaattisten mallien mukainen” mahdollinen maailma toteutuu, seuraukset ovat katastrofaalisia ihmisen ja koko nykyisen kaltaisen elämänmuodon kannalta. Useiden asiantuntijoiden mukaan ilmastomuutoksen vaikutukset todellakin voivat karata käsistä!

Kirjoituksestasi saa käsityksen, jonka mukaan ilmastotutkijat liioittelevat skenaarioissaan. Miksi he tekisivät niin? Sen sijaan ymmärrän hyvin niitä tutkijoita, jotka vähättelevät ilmastomuutoksen vaikutuksia. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. On merkittävää, että julkisuuteen saatiin tieto siitä, miten mm. Yhdysvaltojen nykyinen hallitus on pyrkinyt systemaattisesti vaientamaan ja jopa väärentämään kiusallisiksi kokemiensa ilmastotutkimusten johtopäätöksiä. Yhdysvallathan ei liittynyt Kioton ilmastosopimukseen, jonka tarkoituksena on pyrkiä leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä maailmanlaajuisesti. Johtuisikohan se siitä, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuva talous ottaisi reilun harppauksen takapakkia!?

Puolueetonta tietoa ilmastomuutoksesta on tuottanut mm. WWF. Luulisin sen olevan kansainvälisenä toimijana suhteellisen luotettava. WWF:n tilaamat tutkimukset eivät tue näkemystäsi liioittelusta, hyvä Eemeli Epäilevä.

Ihminen on lajina mielenkiintoinen. Näyttää siltä, että lajinsa suojelun kannalta välttämätön altruismi puutuisi ihmiseltä kokonaan. Miten on muuten mahdollista se, että vaikka näytöt ihmisen tuhoavasta vaikutuksesta ympäristöönsä ovat kiistattomat, kykenee tämä laji silti sulkemaan silmänsä tulevaisuudelta. Omien lasten, lastenlastenlapsien lasten tulevaisuudelta. Toisaalta, ihmisen kulttuurin ja aikakauden mahdollistanut älykkyys on myös ainut mahdollisuus. Altruismi voi olla järkeilyä, tai sen tuloksena syntyvää. Silloin siinä on kyse tietoisesta muuttumisesta.

Aikaa ei ole liikaa ja muutoksen on alettava nyt. Asennemuutos ensimmäiseksi, hyvä Eemeli Epäilevä! Tietenkin on valitettavaa, että keskusteltaessa ilmastomuutoksesta, leimautuu herkästi viherpipertäjäksi. Valitettavaa elämän kannalta. Valitettavaa sekin tosiasia, että vihreä ajattelu saa tuulta siipiensä alle vain, jos sillä tekee rahaa tai saa ääniä ja sympatiaa. Tämä lienee maailmamme lainalaisuuksia. Siksi ei ole samantekevää, että mahtivaikuttajat kuten Al Gore ovat mukana edistämässä vihreää ajattelua.

Sillä entä jos vihreässä teknologiassa olisikin tulevaisuus? Jopa taloutta vakauttava merkitys. Kuka ehtii apajalle ensin? Aurinko- ja tuulienergiaa kotitalouksille – riippumattomuutta suurista energiayhtiöistä ja alati kasvavista sähkölaskuista! Erikoistarjous! Ratkaisut ilmastokysymyksessä ovat melko yksinkertaisia. Jopa niin yksinkertaisia, että niitä ei kehdata ottaa vakavasti.

Ai niin. Maailmanloppua odotellessa ei kannata miettiä uuden lumikolan hankintaa. Enneminkin kannattaisi skenaariosta riippuen pohtia soutuveneen (puisen) hankkimista tai lomaosaketta eteläisimmillä leveyksillä.

Työmarkkinoilla vallitsee käsittämätön tila. Samaan aikaan kärsitään työttömyydestä ja työvoimapulasta. Koulutustarpeet ja opiskelemaan aikovien mielenkiinto eivät kohtaa.

Työn teettäjän mielestä koulutus suuntautuu aivan väärille aloille. Nuoret kun unelmoivat lääkärin ja juristin urasta tai humanistisesta sivistyksestä. Ammattikorkeakoulujen erikoiset tittelit kiinnostavat enemmän kuin työpaikka metalliteollisuudessa tai rakennusalalla.

Harva työtä tarjoava tulee marinaltaan maininneeksi, että varma työpaikka on erittäin suhdanneherkällä alalla. Tänään on huutava pula osaajista. Huomenna pitää vähentää parilla sadalla, jotta sijoittajat pysyvät tyynenä.

Toisin kuin luullaan, nuoret ovat fiksuja valitessaan koulutuspolkuja elämälleen. He pohtivat haluavatko ryhtyä alalle, jossa ei ole ennenkuulumatonta pysäyttää tehdas ja siirtää tuotanto toisaalle. On parempi tavoitella sitä unelmaa, joka näyttäytyy juristin tilinauhassa. Vaikka se ei toteutuisikaan. Ammattiin kouluttautuja ottaa riskin. Varma työpaikka ei ole välttämättä varma ylihuomenna. Epävarmuus hivuttaa.

Työkin on muuttunut. Ollakseen työmarkkinoiden käytettävissä, olisi suostuttava moniammatillisuuteen. Uran aikana pitäisi kouluttautua usemman alan taitajaksi. Työmarkkinatilanteen mukaan. Miten loistava idea!

Humanisti on saavuttanut maisterin tutkintonsa viidessä vuodessa. On vähän opintovelkaa. Työtä pitäisi löytää, mieluimmin alalta, johon tutkinto liittyy. Ei löydy. Uudelleen kouluun. Se kestää 2-5 vuotta. Tällä kertaa tutkinto on ammatillinen. On vähän enemmän opintovelkaa. Nyt tosin löytyy työtä. Harjoittelun jälkeen siitä maksetaan palkkaakin. Ei niin hyvää kuin ennen. Sopimukset näet joustavat. Työtä on vuodeksi, ehkä kahdeksi tai kolmeksi. Kymmeneksi jos suhdanteet säilyvät. Eivät säily. Perhekin tuli perustettua.

Puolison ammattitaito ja tiedot vanhenevat. Hänenkin pitää kouluttautua uudelleen. Opintoraha ei riitä päivähoitomaksuihin. Pitää ottaa lainaa, vaikka entinenkin on vielä vaiheessa. Perhe ei vaurastu. Se ei voi kuluttaa. Tulee lama. Ja hankittu koulutus ei työllistä. Työtön vanhenee, eikä kelpaa työtä tekemään. Se on laiska. Ehdottavat uudelleen kouluttautumista. Ei ole varaa…!

Tai olisi, jos hyvinvointivaltio huolehtisi edelleen kansalaisistaan. Vihreät ovat esittäneet kansalaispalkkaan liittyvän perustulomallin. Se mahdollistaisi mahdottoman. Työuran mittaisen kouluttautumisen.

Perustulon my?tä moni ennen kannattamaton työkin tulee kannattavaksi. Työtä voidaan työmarkkinoiden tarpeen mukaan teettää ja tehdä vain vähän, osa-aikaisesti tai pätkissä silloin kun tekijää tarvitaan. Tällainen työ lisää myös ostovoimaa ja vaurautta, koska se ei ulosmittaa perustuloa. Työstä hyötyvät kaikki.

Työllä on monta uutta nimeä. Hoivatyö, kodinhoito, järjestö-ja vaikuttamistoiminta, harrastuksiin pohjautuva ty?, taide, kulttuuri, pienyrittäjyys, vuorottelu, opiskelu, koulutus, itsensä sivistäminen. Ja perinteiset ammatit.

Perustulon myötä työtön ei voi olla laiska. Sillä työtöntä ei enää ole.