Heli Puputti

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat ovat pysäyttäneet koko kansakunnan yhden kysymyksen ääreen: miksi? Mikä ajaa nuoren 22 – vuotiaan miehen niin epätoivoiseen tilaan, että ratkaisuksi hän päättää ampua kymmenen koulutoveriaan sekä itsensä?

Jokelassa ammuskellut Pekka Eric Auvinen oli selkeästi syrjäytynyt. Internetin kautta hän löysi samanhenkisiä ihmisiä, jotka luultavasti vain vahvistivat hänen ihmiskuntaa kohtaan tuntemaansa vihaa. Kauhanjoen surmaajan taustoja sen enempää tuntematta, voin vain arvella, että taustalla oleva tarina on jokseenkin samantyyppinen.

Koululaitoksella on tärkeä tehtävä nuorten kasvatuksessa. Vaikka koulussa sekä opettajat, terveydenhoitajat sekä kuraattorit yrittävät pitää yllä nuorten motivaatiota ja ehkäistä osaltaan myös syrjäytymistä, ovat he valitettavan usein myös voimattomia näkemään ennalta tämän tyyppisiä tapauksia. Määrärahojen lisäämisellä kouluterveydenhuoltoon saadaan varmasti aikaiseksi paljon hyvää, mutta ennaltaehkäiseekö se seuraavan jokelan tai kauhajoen, siitä emme voi olla varmoja.

Itse haluan peräänkuuluttaa nuorten harrastustoiminnan ylläpitämistä ja siihen panostamista. Se, että nuori löytää toisia, samanhenkisiä nuoria IRL (in real life) eikä internetistä, on mielestäni ensisijaisen tärkeää syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Uskon ja toivon, että suomalaiset nuoret edelleen pitävät kaverista huolta. Kunhan niitä kavereita vain on.

Koulut voisivat myös toimia aktiivisemmin eri harrastustoimintojen esittelemiseksi, erilaiset kouluissa järjestettävät harrastustoripäivät ym. olisivat hyvä tapa tutustuttaa nuoret kunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Nämä ampujat tuskin olivat aktiivisia jääkiekon tai pesäpallon harrastajia, joten muutakin harrastustoimintaa on oltava tarjolla. Erilaiset yhdistykset ja kerhot, kulttuuri ja kädentaidot ovat yhtä tärkeitä kuin urheilu.

Kunta voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kuitenkin vain rajallisen määrän. Vaikka kaikki mahdolliset palvelut olisivat saatavissa, ei se takaa ihmisten henkistä hyvinvointia. Nykyisin kiireisessä yhteiskunnassa ihmisille jää entistä vähemmän aikaa huomata, jos lähipiirissä joku voi pahoin. Joskus, kuten nyt, mietin itsekin koska olen viimeksi kysynyt lähimmäisiltäni: ”Onko kaikki hyvin?”, ja oikeasti myös kuunnellut vastauksen. Kuten ministeri Katainen totesi, pitäis kattoo vähän kaverinkin perään.

Ilmastonmuutoksesta puhutaan nykyään jo niin paljon kaikissa mahdollisissa medioissa, että uuden asian löytäminen aiheesta on hyvin haastavaa. Siksi lähdenkin liikkeelle haastemielessä.

Tiettyyn pisteeseen asti kansalainen voi itse vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen omilla teoilla. Jätteiden lajittelu, energiaa säästävien kodinkoneiden hankinta ja tavaroiden kierrätys ovat asioita joita jokainen voi tehdä. Mutta jos julkista liikennettä ei ole, biojätettä ei kerätä ja ekologisiin kulutusvaihtoehtoihin ei kukaan kannusta, into parantaa maailmaa loppuu aika lyhyeen.

Kysynpä vaan, kuinka moni Kankaanpään kuntapäättäjistä kierrättää jätteensä, suosii kotimaisia kasviksia, ajaa polkupyörällä ja ostaa Reilua kahvia? Uudelle valtuustolle heitän haasteen olla esimerkkinä kuntalaisille näissä asioissa. Vaikka kaikkea mahdollista ei Kankaanpäässä koskaan ehkä saada samalle tasolle kuin suurissa kaupungeissa, ei ole keneltäkään pois, jos päättäjät itse edesauttaisivat edes näiden pienempien asioiden toteutumista. Vihreä elämäntapa ei vaadi enää kuulumista vihreään puolueeseen, koska ilmastoasiat ovat jokaisen puolueen periaateohjelmissa.

Haasta siis oma ehdokkaasi (oli minkä puolueen ehdokas tahansa) kaivamaan polkupyörä naftaliinista ja kokeilemaan viikon verran kasvisruokavaliota. Perusteluksi voit sanoa, että se tekee loppujen lopuksi vain hyvää!

Lauantaina 24.11.2007 Satakunnan ViNO yhteistyössä Porin seudun SETAn kanssa järjesti tasa-arvo-illan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille Porissa. Illan tarkoituksena oli saada aikaan keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanteesta Satakunnan alueella ja kartoittaa ongelmakohtia mahdollisten toimenpiteiden aikaansaamiseksi.

Keskustelun aikana ilmitulleita asioita oli mm. heteronormatiivisen ajattelun vaikutukset julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden tasa-arvoiseen toteutumiseen ja Porin kaupungin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman mahdollinen kehittäminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt paremmin huomioon ottavaan suuntaan. Tiedon ja koulutuksen puute kaupungin henkilöstöhallinnossa saattaa johtaa vähemmistöjen eriarvoiseen kohteluun, väärinymmärryksiin ja sitä kautta syrjiviin käytäntöihin.  

Suvaitsevainen Satakunta on lähtökohta ajattelutavalle, mikä takaisi vähemmistöille tasa-arvoisen kohtelun julkisten laitosten taholta, mutta myös aiheuttaisi keskustelua valtaväestön keskuudessa pelon ja epäluulojen hälventämiseksi. Oikeanlainen neuvonta esim. koulujen terveydenhuollossa helpottaisi varsinkin nuorten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien elämää pienemmillä paikkakunnilla. Tavoitteena olisi, ettei kenenkään tarvitsisi lähteä omalta paikkakunnaltaan saadakseen tasa-arvoista palvelua julkiselta taholta, vaan se taattaisiin jokaisessa kunnassa.

Ennen eduskuntavaaleja 2007, KS

Hyvä Kankaanpään nuoriso, meitä aliarvostetaan! Vaikutusvaltaamme pidetään vähäisenä koskien poliittista päätöksentekoa. Nuoria ei kuulemma kiinnosta politiikka ja suuri osa kuuluu ns. nukkuvien puolueeseen. Ne soraäänet, joita joidenkin nuorten aktiivien suusta kuuluvat, hukkuvat keski-ikäisten konkareiden poliittisen jargonin syövereihin. Yksin emme saa mitään aikaiseksi, yhdessä olemme voimakkaita.

Kauko Juhantalo kehotti lukion vaalipaneelissa olemaan äänestämättä nuoria. Piilikö tämän vitsin takana pienoinen häivähdys siitä pelosta, että nuorilla halutessaan on yllättävänkin suuri vaikutusvalta, jää arvailun varaan. Vaikka itse hevosihmisenä tunnustankin suomenhevosen kaikki mainiot ominaisuudet, kannattaa sen oman kilpurin valinnassa tarkastella myös muita hyvillä ominaisuuksilla varustettuja hevosrotuja.

Nyt on aika tehdä muutos ja meidän nuortenkin puuttua peliin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on Suomessa jokaisen rivikansalaisen etuoikeus, asia, mikä vielä tänäkään päivänä ei kaikissa valtioissa toteudu. Me nuoret emme saa aliarvostaa isoisiemme panosta tämän maan rakentamiseen. Äänestämättä jättäminen, kansalaisvelvoitteen laiminlyöminen, antaa kiittämättömän kuvan nuorisosta, älkäämme siis sortuko siihen!

Käyttäkää vaalikoneita ja muita informaation lähteitä oman ehdokkaan löytämiseksi. Kyseenalaistakaa asioita ja ottakaa yhteyttä kiinnostaviin ehdokkaisiin, valinnanvaraa on paljon ja jokaiselle luulisi löytyvän se oman näköinen ja oloinen ehdokas. Aku Ankalla ja kirkkoveneellä on loppujen lopuksi hyvin vähän vaikutusvaltaa Arkadianmäellä.

KS 18.10.2007

Viimeaikainen keskustelu gm-soijalla ruokittujen possujen lihan turvallisuudesta on saanut aikaan aiheettomasti pelkoa ja väärää tietoa. Ns. ”geeniruoasta” on tullut kirosana, joka herättää mielikuvia kloonatusta Dolly-lampaasta ja ruoasta ihmiseen siirtyvistä mutanttigeeneistä. Vaikka muunnellut geenit eivät tutkitustikaan siirry ihmiseen, ymmärrän gm-rehuun liittyvän vastustukseen eettisen näkökulman ja olen ehdottomasti pakkausmerkintöjen kannalla vaikka lainsäädäntö ei sitä tällä hetkellä vaadikaan. Ihmisellä pitäisi kuitenkin olla vapaus valita kannattaako kyseistä rehun ”laadunparannusmenetelmää” vai ei.

Siinä missä ”geeniruoka” assosioidaan lähinnä belsebuubiin, nostaa suomalainen luomuruoka päätään kuin elovenapaketin suomineito: puhtoisena ja geenimuuntelusta vapaana. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan korkeamman hinnan tiedosta, ettei heidän lapsilleen kasva kolmatta korvaa gm-soijaa syöneen possun lihasta. Hyvä luomutuotannolle.

Vaikka turvallisuus, eli tieto siitä mitä lihakarjalle on syötetty, on yksi olennainen osa luomutuotantoa, ei se ole ainoa syy suosia sitä.

Luomu on myös kannanotto tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja lajityypillisen käyttäytymisen (eettisen lihantuotannon) puolesta. Luomutiloilla eläimet jaloittelevat ympäri vuoden, niillä on isommat karsinat ja ne voivat itse hoitaa jälkeläisiään.

Maataloudesta aiheutuvat ravinnepäästöt tuhoavat vesistöjä kiihtyvään tahtiin. Luomutuotannossa ravinnepäästöt ovat 20-50 % tehomaatalouden päästöistä. Luomuruoassa ei myöskään ole jäämiä synteettisistä torjunta-aineista, koska niitä ei tuotannossa käytetä. Keinotekoisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus ja kuljetus vaativat myös huomattavasti energiaa, joka luomutiloilla säästetään. Terveellisyyden ja turvallisuuden lisäksi luomun suosiminen on siis myös aito ympäristöteko. (lisää luomutuotannon periaatteita www.luomu.fi)

Ihmettelenkin elintarvikekauppiaiden haluttomuutta markkinoida luomua (ja sama pätee myös Reilun Kaupan tuotteisiin). Jos kukaan ei kerro miksi luomua kannattaa ostaa, ei sitä varmastikaan kukaan tee. Kuten Organic Food Finlandin vientipäällikkö Erkki Pöytäniemi kirjoituksessaan (HS.fi/keskustelut 29.7.) toteaa: ”Luomumerkin tunnettuus on korkea, mutta kuluttajat eivät tiedä miksi luomutuotteita pitäisi ostaa.”

Haluaisin Kankaanpäässäkin nähdä ruokakaupoissa luomuviikko-teeman tai Reilun Kaupan – päivät, missä tuotteiden markkinoinnin ohella ihmisille myös valaistaisiin näiden tuotteiden periaatteita.