Ilkka Kekki

Olen saanut ensimäiset vihreyteni siemenet varmaankin lapsuudestani. Kasvoin nimittäin 17 ensimmäistä vuottani maaseudulla Etelä-Hämeessä, Tervakosken kylän laitamilla, luonnon keskellä. Sittemmin harrastin 25 vuotta mehiläishoitoa ja olin innokas luonnossakulkija, sienestäjä ja kalastaja.

Nykysuuntaiset ajatukseni maailmanmenosta  ja innostus vihreydestä puhkesi kuitenkin varsinaisesti 90-luvun alussa jouduttuani oman terveyteni kautta tutustumaan vaihtoehtoiseen lääkintään, saaden siitä avun melko vakavassa tilanteessa. Ymmärsin tuolloin, että sokeassa voiton- ja omanedutavoittelussaan ihmiset ovat valmiit sulkemaan silmänsä monilta tosiasioilta:

- Ihmisen suhde luontoon on kieroutunut. Käsitys olemisesta ”luomakunnan kruunu” johtaa ihmisiä luulemaan, että kaikki ymmärrys on ihmisen päässä, kun emme ole ymmärtäneet murto-osaakaan. Viimeisin esimerkki tästä on kiinalainen maitokatastrofi.

- Kylvämme erilaisia kemikaaleja joka puolelle missä oletamme olevan jotain torjumisen arvoista, kun luonnossa itsessään on nuo luonnolliset torjuntakeinot, jos me vain ymmärrämme. Samalla menetämme mahdollisuutemme nauttia monimuotoista elämää. Yksi esimerkki voisi tästä olla omalta alaltani: Äärimmillään tehoviljelty viini on ensin pellolla keinoravittu 1,5-3 m2 läpimittaisessa juuripaakussa. Sitten myrkytetty tuhohyönteisiä ym. vastaan. Seuraavaksi siitä tapetaan viininvalmistamossa rikillä luonnosta ”vahingossa” tulleet hiivat ja sitten lisätään ”jalostetut” hiivat.  Lopputulos on ehkä hiukan erilainen kuin sillä viinillä jota ehdittiin tehdä luonnollisin menetelmin ennen 50-lukua ja joka nyt on onneksemme nousemassa taas uudellen moniulotteisen ja persoonallisen makunsa vuoksi kunniaan.

- Kansainväliset firmat ovat ottaneet monilla aloilla sellaisen monopoliaseman, että niiden ”viisaus” on alkanut määrittää esimerkiksi mitä meidän pitää tai ylipäätään, mitä saamme syödä. Tästä erityisen vaarallinen ja koko luonnon tasapainoa uhkaava esimerkki on viime päivinä TV:ssä esillä ollut Monsanto. Sen toimet ovat johtaneet Väli- ja Etelä-Amerikassa laajamittaisiin väetötasoisiin ongelmiin. Se on ottanut lähes täydelliseen kontrolliinsa osan elintarviketuotantoa, patentoimalla geenimanipuloidun maissin ja soijan. Siementä voi ostaa vain Monsantolta ja  viljely edellyttää torjunta-aineiden järjetöntä hölväämistä peltoihin. Tästä on seurannut monin paikoin alkuperäisen maissin tuhoutuminen ja pienviljelyn pohjan kadotessa väestön joukkomuutto kaupunkien slummeihin, sekä lasten kuolleisuuden moninkertaistuminen.

- Poliittisen vallan monopolisoitumisella näyttää olevan samansuuntaisia vaikutuksia kuin taloudellisen (johtuu varmaan näiden kietoutumisesta sujuvasti toisiinsa vrt. Monsanto) : Vallassa olevat kokevat ennenpitkää omaavansa ylivertaisen ”viisauden” joka auttaa usein sulkemaan silmänsä ja korvansa ”ymmärtämättömien rutinoilta”, kuten esimerkiksi nuorisomme pahoinvoinnilta.

Rauma nousuun ympäristö- ja energiateknologian avulla

Ilmasto-ongelman kärjistyessä kiihtyvää vauhtia on eri puolilla maapalloa havahduttu siihen, että uuden tekniikan kehittäminen on sekä välttämätöntä, että taloudellisesti nouseva tuotantoala. Tälle alalle nyt, heti satsaavat voivat vain voittaa. Rauman melko kapea elinkeinorakenne kaipaisi monipuolistamista muuttotappionkin katkaisemiseksi.

Kuuskajaskarin ylläpito nykyisellä, varsin tehottomalla ja kalliilla tavalla ei voi jatkua. Sinne voitaisiin perustaa ympäristö- ja energiateknologian tutkimuskeskus. Merialueelle pitäisi rakentaa tuulivoimapuisto, mereen vesilämpökenttä ja saaren rakennusten katoille aurinkoenergiapaneleita hehtaarikaupalla.

Saaren punatiilisistä kasarmeista puolet joutaisi purkaa ja tiilet uusiokäyttää rakentamalla vuokralle pantavia loma-asuntoja. Sähköä syntyisi niin paljon, että Raumalle voisi perustaa veneiden sähkömoottoreiden kehittämisprojektin ja -teollisuutta. Kuuskajaskarissa ja Kylmäpihlajassa liikennöitäisiin yhteysveneillä, jotka toimivat sähköllä. Selkämeren kansallispuisto saisi veneettömiä kävijöitä saariin kun yhteyksiä olisi muutenkin ylläpidettävä. Rauman saaristossa liikuttaisiin ennenpitkää yleisemminkin uuden raumalaisteknologian veneillä. Tavoitteeksi voitaisiin asettaa esimerkiksi: ”Raumanmerestä hiiletön vyöhyke vuoteen 2020 mennessä”.

Kommentoi kirjoitusta tai lähetä seurantailmoitus (trackback) omalta sivustoltasi.