Jouko Kivelä

Meillä tuntuu olevan vaikeaa saada mediaa kirjoittamaan kaikille elintärkeistä asioista, kuten ilmastonmuutoksesta ja ylipäätään ympäristöstä niiden vaatimalla tavalla. Petoeläimistä uutisoidaan rikosten kanssa samalla osastolla lehdissä. Valtaosa petoja koskevasta kirjoittelusta on kilteistä, jollakin tavalla pelkoa lietsovaa.

Lehdet kirjoittelevat joka päivä pääministerin entisen panon paljastuksista ja hänen kirjoittamastaan ”kohu” kirjasta. Ilmeisesti meitä suomalaisia kiehtoo kaikki jonnin joutava uutisointi ja elintärkeät asiat jätetään taustalle.

Kokemäellä 28.2 olleessa vaalipaneelissakaan esille ei otettu ympäristökysymyksiä ollenkaan, tämä oli mielestäni suunnaton epäkohta. Toki kaikki (ehkä jokunen) kysymys sivuutti jokapäiväistä elämää tavallaan, mutta se jokin puuttui.

Susi, lähinnä niiden pelko tuli esille ensimmäisessä kysymyksessä, kysymys koski maa- ja metsätilojen kiinteistöveroa. Sujuvasti kysymykseen vastaaja sai kiteytettyä omat pelkonsa susia kohtaan verojen yhteydessä, muuten keskustelua ei käyty mistään eläimiin tai luontoon liittyvästä.

Petoeläimet, niin linnut kuin nisäkkäät, sudet mm. edustavat eläinlajia maassamme joka jakaa ihmisten mieliä. Osalle susi edustaa kaikkea pahaa, tästä hyvänä esimerkkinä keuruulainen kansanedustaja (teologi) sanoo suden olevan suoraan paholaisesta ja pitäisi hävittää Suomesta (ilmeisesti koko maailmasta). Hänen mielestään susi ei kuulu Suomen luontoon, eikä meillä tavattavat sudet ole edes susia vaan suden ja koiran risteymiä. Kyseisen kansanedustajan mielestä sudet pitäisi saada aitaukseen jollei niitä saada hävitetyksi.

Hyvä äänestäjä, Sinä päätät äänelläsi, annetaanko Suomessa sudellekin mahdollisuus elää vai onko sen iänaikainen ulvonta tulossa tiensä päähän?

Susi kuuluu ehdottomasti Suomen luontoon ja sille kuuluu koko maa elinalueeksi eteläisintä Suomea myöten.

Sutta ei tule pelätä turhaan, mutta suden vaarallisuutta ei myöskään tule vähätellä. Susi on ja pysyy petoeläimenä, se saalistaa elävää ravintoa ja tappaa uhrinsa hampaillaan, muuta sillä ei ole käytössä.

Annammehan suden kuuluttaa ulvonnallaan olemassaoloaan tulevaisuudessakin? Antamalla äänesi minulle, lupaan ainakin antaa oman ääneni lisäksi Sinun äänesi suden puolesta jos ja kun tilanne sitä vaatii.

Selkeä EI geenimuuntelulla tuotetulle ruualle

Viime aikoina on käyty kovaakin keskustelua geenimuuntelulla tapahtuvan ruuantuotannon hyväksymisestä Suomessa, argumentit sen puolesta ovat aina hyvinkin humaaneja, todellisuudessa vain elinkeinoelämää tukevia. Nykyinen Maa- ja Metsätalousministerimmekin on kovasti geenimuunnellun ruuan puolesta, itsekin maata viljelevä henkilö, pukki kaalimaan vartijana.

Tarvitsemmeko todella lajikkeita jotka kestävät paremmin ankaria sääolosuhteita? Emme tarvitse, nykyisinkin käytössä olevilla lajikkeilla on onnistuttu tuottamaan ruokaa runsaasti yli tarpeen ja trendi jatkuu.

Puolusteluna geenimuunnellun ruuantuotannon sallimiseksi on esitetty mm. nälkää näkevien maiden ruokatilanteen helpottamista. Tälläkin hetkellä ruokaa riittäisi nälästä kärsiville maille, maksajaa vain ei löydy.

Suuret globaalit geenipatentteja omaavat yritykset tekevät vain tulosta, eivät hyväntekeväisyyttä. Miksi yksikään yritys jalostaisi geenimuuntelulla ruokaa köyhien maiden eduksi? Kansainväliset markkinavoimat määräävät niin maatalouden tuotannon kuin kaikkien muidenkin alojen tuotannon kannattavuuden, eikä siihen sovi humanitäärinen työ, tämä meidän tulisi muistaa silloin kun ollaan päättämässä geenimuunnellun ruuantuotannosta.

Miksi sitä ei pitäisi sallia? Missään tilanteessa ei voida olla varmoja siitä, että geenimuunneltu tuote ei pääse leviämään luontoon ja ala elämään siellä omaa elämää, syrjäyttäen geenimuuntelemattomat ja luonnon omat lajikkeet

Tästä hyvänä esimerkkinä käy tutkijoiden geenimuuntelema kala, Medaka. Medaka on pieni japanilainen makeanveden kala. Medakaan lisättiin lohen kasvua säätelevä geeniä ja tällä saatiin kala kasvamaan huomattavasti luontaista kokoaan suuremmaksi. Näitä geenimuunneltuja kaloja pääsi karkuun kasvatusaltaista ja luonnonvesissä niiden suurempikokoiset koiraat syrjäyttivät kutupaikoilla geenimuuntelemattomat lajikumppanikoiraat suvunjatkamiskamppailuissa. Nämä suuremmat koiraat eivät kuitenkaan olleet kyvykkäitä jatkamaan sukua, joten uusi medaka sukupolvi jäi syntymättä. Tätä arvaamatonta geenipakoa kutsutaan niin sanotuksi Troijan geeniksi.

Tämän kaltaiset asiat pakottavat kieltämään geenimanipulaation sallimisen, yksikään tutkija ei voi olla varma niistä seuraamuksista joita saattaa ilmetä hyvinkin harmittomalta tuntuvasta geenimuuntelusta.

Maassamme ja erityisesti satakunnassa on samanaikaisesti suuri määrä työttömiä ja vapaita työpaikkoja, ongelma on samanlainen kuin muuallakin suurten asutuskeskusten ulkopuolella, työvoima ja avoimet työpaikat eivät kohtaa.

Maakuntamme ongelma on vanhakantainen raskasteollisuus, koulutusta itselleen hankkivat eivät ole kiinnostuneita työskentelemään perinteisessä teollisuudessa, se ei ole houkuttelevaa sen enempää palkkansa kuin itse työnsä puolesta. Työt ovat raskaita, monesti ulkona tehtävää (telakat ym.), likaista ja aliarvostettua. Onhan hienompaa olla medianomi kuin levyseppä tai tietojenkäsittelyn ammattilainen kuin rakennusmies.

Satakuntalaisen teollisuuden kovin haaste olisi saada nuoret näkemään kouluttautumisen raskaanteollisuuden ammatteihin arvostettuna eikä ns. paskaduuneina. Aliarvostusta voi alkaa parantamaan ihan ensimmäiseksi maksamalla kunnollista palkkaa, palkkahan on se ensimmäinen asia jota juuri työelämään tullut arvostaa. Nykyisin yritykset luistavat palkanmaksusta kaikin keinoin, otettaessa uusia työntekijöitä, heidät otetaan työvoimatoimistojen kanssa yhteistyönä tehtyjen erilaisten kurssitusten kautta joilloin ei tarvitse maksaa palkkaa, vaan työhön mahdollisesti tuleva joutuu tekemään uransa alkumetrit ”palkatta” omalla työttömyyskourvaustaan vastaavalla summalla. Mitä ajattelee ammattiuraansa suunnitteleva nuori tällaisesta menettelystä, ei ainakaan kovin positiivisia mielikuvia…

Työvoimatoimistot nykyisessä muodossaan tulee lopettaa kokonaisuudessaan, niiden rooli työllisyyden hoidossa on luokkaa NOLLA! Miksi meillä pitää olla nykyisenkaltainen raskas pyrokraattinen, tehoton ja täysin tarpeeton työvoimatoimistojen ketju. Meillä on ulkoistettu ja yksityistetty monia muitakin aikaisemmin valtionhallinnon alaisia toimia (esim. Posti ja VR). Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä yksyisiä työntekijöitä ja työpaikkoja välittäviä yrityksiä ja ne toimivat tehokkaasti, määrääväthän niitä kuuluisat markkinavoimat kun taas työministeriön toimistoiden virkailijat ovat eräänlaisia suojatyöläisiä.

Kaikki työttömyyden kokeneet tietävät miten työvoimatoimistot ovat keskittyneet ainoastaan valvomaan työttömien mahdollisia virheitä. Unohda edes yhdellä päivällä uusia työhakemus ja posti tuo kotiisi kirjeen jossa kerrotaan työhakemuksesi katkenneen ja myös oikeutesi työttömyyskorvaukseen, tähän ja kaikkeen muuhun vastaavaan on saatava muutos. Työtön on ihminen samalla ihmisarvolla kuin se toimiston virkailijakin.

Ehkä olisi aika alkaa ruuhkauttamaan työvoimatoimistot ainakin yhtenä päivänä viikossa, kaikki työttömät kävisivät ennalta sovittuna päivänä aamusta alkaen työvoimatoimistoissa ”katsomassa” vapaita työpaikkoja ja kursseja, parhailla kerroilla satoja ihmisä vaatimassa palvelua samaan aikaan, siinä olisi sitä jotain kansalaisaktivismia ja laillista.

Nykymeno suomalaisessa ja erityisesti satakuntalaisessa metsätaloudessa tuntuu olevan hajoita ja hallitse toimintaa. Metsäyhtiöt, metsänhoitoyhdistykset ja muut puuntuotannon taloudellisten intressien kanssa tekemisissä olevat tahot väittävät puuta kasvavan enemmän kuin ehditään metsistä korjaamaan. Kuitenkin samaan aikaan metsien tila on käynyt erittäin kurjaksi, puusto on hyvin nuorta ja yksipuolista puupeltoa. Mustikka on käymässä harvinaiseksi hakkuiden vuoksi, se ei kykene elämään hakkuuaukoilla auringon korventaessa sen kasvustot, metsäkanalintukannat ovat olleet vuosikausia pohjalukemissa, metsäojat tuovat järviin ja jokiin humuspitoista vettä jne.

Metsissä pesivät haukat menettävät pesämetsänsä, lajeista erityisesti kanahaukka alkaa kärsimään kuusikoiden häviämisestä. Muutkin ns. metsähaukat kärsivät kanahaukan tavoin, näistä mehiläishaukka ja hiirihaukka eivät kuitenkaan ole aivan kanahaukan tavoin kuilun partaalla ”vanhojen” kuusikoiden häviämisen myötä.

Satakunnassa aloitettiin keväällä 2007 petolinturengastajien ja Lounais-Suomen metsäkeskuksen kanssa yhteistyössä petolintujen pesien suojelemiseen hakkuilta tähtäävä projekti, vastaava projekti on toiminut Pohjois-Karjalassa erinomaisesti, projektin aikana ilmoitetuista pesistä vain yksi on hakattu. Satakuntalaisessa metsätaloudessa toimitaan erilaisin menetelmin, pelkästään yhden kunnan aluella (Kokemäki) tätä kirjoittaessani joulun alla 2007, on hakattu jo kolme pesää joista oli ilmoitus annettu ja näiden lisäksi ainakin kolme pesää joita ei ehditty ilmoittamaan. Voimme vain miettiä miten köyhäksi satakuntakuntalainen metsä muuttuu? Emme hyvällä tahdollakaan voi väittää, että huomioimme metsätaloudessa luonnon monimuotoisuutta muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.

Mielessäni olen monesti miettinyt ihmisten uskonpuutteen syistä, miksi asiat eivät muutu paremmiksi, siis omalta näkökannalta?

Syynä lienee valta osin se, että odotamme kuin ihmettä tapahtuvaksi, tekemättä itse asioiden eteen juurikaan mitään. Jos me kaikki omalta osaltamme vaatisimme ja pyrkisimme saamaan muutoksia aikaiseksi, niin varmasti jotain tapahtuisi, näin ainakin itse uskon. Passiivisuus on hukkaan heitettyä energiaa, ja mikä pahinta, hukkaan heitettyä elämää!

Itse uskon muutokseen, vaikkakin hitaaseen. Miksikö jaksan uskoa? Itselleni rakkaita asioita on luonto ja siihen liittyy läheisesti petolinnut, ja näistä esimerkkinä vaikkapa merikotka. Vuosia sitten (1980 luvulla) jolloin aloitin henkilökohtaisesti toimimaan kotkien hyväksi, järjestämään talviruokintaa ja kannan kehityksen seuraamista omalla alueellani Satakunnassa, meillä ei pesinyt ainoatakaan merikotkaa. Nykyisin tilanne on toisin, meillä syntyy Satakunnassa vuosittain muutamasta pesästä merikotkan poikasia ja tämä antaa syytä uskoa siihen, että muutoksen voima on väistämätön.

Äänestämällä vihreitä, voit ainakin hyvällä omalla tunnolla uskoa parempaan tulevaisuuteen!