Työelämän ”pätkistyminen” ja epävarmentuminen tarkoittaa toisaalta myös sitä, että työssäkäyvän väestönosan – myös pienten lasten vanhempien – on painettava pitkää päivää lasten kanssa vietetystä ajasta tinkien. Kasvatusvastuu siirtyy kouluille, joissa ryhmäkoot kasvavat ja resurssit kutistuvat kuntatalouden kurimuksessa.

Yksinomaan Porissa on suoritettu vuoden 2006 aikana 30 huostaanottoa. Sijaisperheistä alkaa olla pulaa. Vanhemmille annettu varhainen tuki ja perheen koossa pitäminen on aina ensisijainen ratkaisu, mutta sosiaaliviranomaisilla tulee olla valmiudet tehdä nopea (tilapäinen) huostaanottopäätös. Huostaanottoja ei voi siirtää seuraavalle vuodelle budjettikurin nimissä! Vanhempien ”oikeus” omaan lapseensa ei saa ohittaa lapsen oikeutta turvalliseen kasvuympäristöön.

Suomen hyvinvointivaltiona on kannettava myös globaalia vastuuta kaikkien maailman lasten hyvinvoinnista. USA:n johdolla käytävä terrorismin vastainen sota on vesittänyt Länsimaiden kamppailun köyhyyden puolittamiseksi, vaikka juuri köyhyydestä kumpuaa nälänhädän ja sairauksien ohella terrorismia ruokkivaa epätoivoa. 

Lue lisää Vihreiden lapsiperheohjelmasta: http://www.vihreat.fi/node/506