Arjen harmaus?
Blogi – 19. marraskuuta 2008 klo 16.37 – kirjoittanut marikki
Miksi laitoin kysymysmerkin. No, toivoa on oltava…Olen elänyt väsymyksen ja tylsyyden välimaastossa, mikä lie puutostauti vaivannut…?
Nyt syön kaksi vitamiinipilleriä ja juon C-vitamiinia joka päivä, ja ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä(jostain syystä se unohtuu lähes joka päivä)…työkaveri sanoi, että olisi pitänyt aloittaa jo kaksi kuukautta sitten. No parempi nyt kun ei koskaan.
Saa nähdä jos se saa hereille ja intoa maalata kolme keskeneräistä maalausta valmiiksi ja yhden tilaustyön!
Maalaan taas eläimiä. Tunnetta, värejä, sinistä pitkästä aikaa. Eikä harmaata ollenkaan vaikka sisälläni se asuu.
Pikkujoulut onneksi tuovat valoa ja toivoa jostain paremmasta, siitä, että arkikin olisi juhlaa. Ja ihmisillä hyvä mieli.
Harmaakin.
taimon kirjoittaa:
28. marraskuuta 2008 kello 15.55
hei, milloin taas näkyy häntä jkl:ssä:):)
Matti kirjoittaa:
18. joulukuuta 2008 kello 0.59
Tietysti joskus kannattaa käydä verikokeissakin.
Minut kutsuttiin tänne kauas töihin. Ja Porin City häikäisee silmät. Kyllä teillä kelpaa. Kahviloita ja ostosparatiiseja, käsityöputiikkeja, pikkuliikkeitä ja taidettakin. Löysin itselleni lounaskahvilan kauppahallia vastapäätä. Porissa on elinvoimaa, mutta liikenne yksisuuntainen kuin Hämeenlinnassa.
Rauhallista joulua.
Lieneekö S vielä Overseas.
m
Marikki kirjoittaa:
19. tammikuuta 2009 kello 11.04
Hei, tuntematon,
Jyväskylässä olin joulun jälkeen, Laajavuoressa laskemassa vaikka käsi kipeänä kaatumisesta!
Jyväskylä tuntuu Lapilta länsirannikon jälkeen. Tuttuja en tunnista enää, ja tuskin minuakaan kukaan. Ehkäpä seuraavan kerran tulen kesällä mökille jos ei extreme sitä ennen yllätä ja lähden sinne pilkkimään! Ja jääkävelylle.
Pakkasesta, Marikki
Ja pitkästä aikaa Matti,
Verikokeessa kävin ja rautaa syön, kun muistan. Pori on eksoottinen paikka, eikö totta?
S soitti ja kertoi muuttavansa Nepaliin työn perässä, joten olisipa kiva nähdä hänet siellä kun Tampereelle en ehtinyt.
Nyt tänne blogiinkin vaivoin.
Marikki
Matti kirjoittaa:
6. helmikuuta 2009 kello 10.26
Joo, isäni sanoi, että ”piru oot jos Porist oot”. Petra’s Cafe oli ykkönen, mutta kyllä Sarpissakin oli miellyttävä lounastaa. (Toivottavasti muistan nimet oikein.) Kas kun en S:aan törmännyt, kun näköjään asuu miltei kulman takana; se on kohtalo. Töiden perään joutuu monista syistä usein matkustamaan kauas. Menen ehkä pohjoiseen. Tai sitten vain luistelemaan Kesijärven jäälle. Autossa kuulin Teemun haastattelevan Esa Saarista, se piristi keskellä lumimyrskyä. Itse en lupaa mitään
timoni kirjoittaa:
10. helmikuuta 2009 kello 18.26
jee. hyvä juttu.
Marikki kirjoittaa:
23. helmikuuta 2009 kello 18.41
Hei, Matti ja tuntematon,
Tämä virtuaalimaailma on kumma paikka,
omassa elämässä hiihtää ja ui eteenpäin ja täällä ollaan laatikossa paikallaan.
Kahvilakulttuuri on mainio juttu, itselläkin täällä Porissa on ”irlantilainen kahvila”, jossa käyn virkistäytymässä, toastilla ja kaakaolla ja…, ja jopa tunnen paikallisia eli ei-virtuaalihenkilöitä vaan ihan lihaa ja verta,
se on aika jännittävää näinä aikoina,
ehkä pitää facebookiin mennä kun kaikki on siellä,
niin ne väittävät, ja lopettaa tämä vanhanaikainen jonkun kanssa puhuminen ihan naamakkain ja lähietäisyydellä jopa niin, että nipistää voi.
!
Sehän se vasta pelottavaa on,
Marikki kirjoitti