Avanto päivittää hyvän elämän
Blogi – 27. helmikuuta 2009 klo 18.52 – kirjoittanut marikki
Odotan koputusta ovelle ja avantoseurani saapumista. Avannossa ihminen päivittää mahdolliset sydänsairaudet ja muut. Onko siinä sitten järkeä, no onko missään.
Ilmaisutaidossa on. Itsensä häpäisyssä, niin, että jännitys katoaa. Sitten uskaltaa luokan edessä pitää puheita ja esitelmiä kun ei tarvitse pelätä enää, sillä ihminen ei enää pelkää sitä, mitä on kokenut turvallisesti, näin uskon.
Miksi me pelkäämme muita ihmisiä ja esiintymistä. Biologia on yksi syy, kun on esillä on esillä myös vahingoitettavaksi. Toinen syy on varmasti kokemukset. Muistaa ikävät tilanteet kun on pelännyt, jännittänyt, tärissyt…
Nauru parantaa, psykodraama. Ja rentotusharjoitukset. Yhdessäkokeminen. Ryhmä.
Mitä on hyvä elämä, kysyin. Pieni humala, on aika hyvä vastaus. Syntymähumala. Sillä ei humalaan alkoholia tarvita, hyvään humalaan. Avantokin ajaa asian. Euforia on taattu. Muita vastauksia löytyi jeesusteipin, muovipussin, peilin, kameran, taiteen ja numeropelin avulla, eli hyvä elämä on numero 25, vaikka.
Hyvää elämää siis!
matti kirjoittaa:
7. maaliskuuta 2009 kello 14.52
Lieneekö Mikko Niskanen ollut syntymähumalassa. Entä se vanhan polven Suomi-Filmi -elokuvanäyttelijä, jonka nimeä en nyt saa kielen päälle (Toivo Mäkelä?)?
Yksi sauna-avanto-sauna -annos (tai yleensä noin x4-5/vrk) vastaa mielestäni kombinaatiolääkitystä, jossa on mukana rauhoittavaa (esim. diatsepaami 5-10mg, mielialaa kohottavaa (esim. essitalopraami 10mg), toisaalta myös potkua antavaa (mutta en halua/osaa antaa tästä mitään esimerkkiä farmakologian puolelta). Jälkivaikutuksena pitempään viipyen illalla tulee mukana myös nukahtamislääke ja unta turvaava kombinaatio (esim. Ivovane 7,5mg + ketiapiini 25-50mg). Tiukkapipoille edelliseen liittyen lisättäköön, että arvio on puhtaasti subjektiivinen, ei perustu tutkimuksiin eikä pidä ottaa liian vakavasti tai kirjaimellisesti. Lisätehoa ”lääkitykselle” antaa ennen avantoa nautittu tunnin juoksulenkki tai hölkkä. Kannattaa muuten seurata sarjaa ”Tohtori Kiminkinen”.
Marikki kirjoittaa:
12. maaliskuuta 2009 kello 17.26
Hei, Matti,
Kuulostaa hyvältä eli huomenna taas avantoon eli lääkitykseen…heh, hee… Tunne on mahtava kuten aina, päivittää myös elämän ahdistuksen/masennuksen, saa arvostamaan sydämen kestävyyttä tilanteessa kuin tilanteessa. Tänään tutustuin Jari Halosen roolityöhön Aleksis Kivenä Aleksis Kiven elämä-elokuvassa, aikamoista historiaa kannamme mukanamme jos vastaa totuutta ollenkaan…suomen kieli, ei mikään itsetään selvyys sekään, että saamme kommunikoida näin.
M.
matti kirjoittaa:
17. maaliskuuta 2009 kello 17.25
Kai tiedät, että ohjaaja Jari Halonen on nykyään Jerry Halloween. Jerry on valaistunut hahmo. Aleksis Kivi -elokuva oli hyvä – oliko se vähän satiirinen? Tosin ei Jerry pääosaa esittänyt, mutta yllätyin kun huomasin, että Halonenhan osaa näytellä. Jerry osaa myös laulaa kuin rokkari – melkoinen yllätys. Tässä meillä on siis lahjakas mies.
Mikko Niskanen sanoi, että elokuvan teon ytimessä on pelko. (Arvaan, että hän tarkoitti epäonnistumisen pelkoa.) Jerry suunnittelee elokuvaa Kalevalasta. Luin juuri neljä isohkoa teosta Mikko Niskasesta. Yksi niistä oli Niskasen oma ”Niskanen on Niskanen” eli Vaikea rooli vuodelta -71. Niskanen sanoi vaimolleen Vuokolle, että ”et sinä minusta ihmistä löydä”. Tällä hän viittasi siihen, että hän tavallaan näytteli itseäänkin. Näyttelijä Sipilä, Mikon kaveri totesi, että kukaan ei ole paremmin näytellyt 50-vuotiaan juhlasankarin roolia kuin Mikko Niskanen omissa 50-vuotisjuhlissaan. Usein huomattiin, että jossain tilanteissa Niskanen – joka siis oli koulutukseltaan näyttelijä – alkoi vetää taiteilijan roolia. (Tämä ikään kuin ilmaisi hänen epävarmuuttaan.) Kuitenkin ne, jotka hänet parhaiten tunsivat – toiset taiteilijat – sanoivat, että sellainen roolinveto oli tuiki turhaa: hän OLI taiteilja, hänen ei tarvinnut esittää sitä. Ohjaajaluonteestaan hänestä sanottiin, että hän oli psyykeltään näyttelijä-ohjaaja. Minä sanoisin, että Mikko Niskanen on Suomen Marlon Brando!
Niskanen oli sen verran syntymähumalassa, että ei aina kestänyt sitä selvin päin.
Marikki kirjoittaa:
6. toukokuuta 2009 kello 13.09
Heips, Matti,
Piiiiitkäääästäää aikaa naputtelen täällä, avanto jäi taakse, mitä nyt uimahallissa voi päivittää itseään 10 asteisessa vedessä, tuntuu yllättävän jäätävältä jostain syystä… Niskaseen en ole tutustunut muuta kuin elokuvien kautta, vaikuttaa kiinnostavalta ja rasittavalta kumppanilta, vaimon näkökulmasta…
Mansikkamaata kohennan, luen taas Håkan Nesseriä, vetoaa kirjoitustyyli ja sarkastinen huumorintaju. Elämä on puutarhanhoitoa. Kynsien alla.
Marlon Brando oli järkäle, kaikella tapaa.