Humanisimi elämänasenteena
Blogi – 12. joulukuuta 2009 klo 1.46 – kirjoittanut marikki
Miten osata olla hyvä ja ystävällinen aina. Ja varsinkin silloin kun maailma ei ansaitse sitä. Minut pelastaa humanismille se, että joku aina hymyilee ja saa hyvälle tuulelle, tavalla tai toisella. Vaikka savityöllä tai salaisuudella tai ihmiseksi kasvamisen ihmeellä. Ymmärrän niin helposti kaiken muun, mutta kyynisyydestä haluan luopua heti kun joku antaa mahdollisuuden, omat ajatukset onneksi eniten. Ja avanto hukutti tänään kaiken. Facebook tosin toi menneisyyden esiin kuin usvan, jonka olen unohtanut. Ihmiset vuosien takaa, Rakkaat.
Täällä elämä nyt.
Tässä kaupungissa ja näissä ihmisissä, jotka kuhisevat.