Marikki Piirtola-Kahila » Blogi

Syntymäpäivistä vappuun

marikki — Tue, 11 May 2010 08:35:55 +0000

Vuosi menee kuin minuutti. Mikä oli tärkeintä? Ihmiset, ja mitä opin suhteestani kuolemaan. Miten vaikeaa on ymmärtää kaiken loppuvan. Osaako itse elää paremmin kuolema kantapäillään. Vai huonommin kun suree kaiken loppumista…en löytänyt vastausta hautajaisissakaan. Petyin itseeni ja se heijastui pettymyksenä kuolemaan ja ihmisiin. Absurdia. Mitä sitten oletin.
Syntymäpäivät.
Juhlat.
Pelastuslauttana takaisin omaan elämään.
Taiteen tekeminen toimii eräänlaisena illuusiona ikuisuudesta.
Rakastettu, perhe, suku samoin, kaikki jatkuu niin kauan kun joku muistaa.
Sitten sain kirjan lainaksi ja mietin olinko löytänyt oman tieni kuten kirjailija Elizabeth Gilbert. Koko elämäni olen kulkenut tässä. Unelmien jq toden välimaastossa. Haaveena ja haamuna.
Yritän oppia, muuttua ihmisenä paremmaksi.
Sitten oli vappu, perhe, lapsia kymmenen, ja ystävät naamioituneena, aurinko, lämpö, griliruokaa ja aitoa samppanjaa. Keskusteluja seuraavaan aamuun.
Äitienpäivälahjaksi omalle äidilleni ostin kirjan, jossa oli lueteltu 12 000 syytä onnellisuuteen, minulla on ne kaikki.

Aurinkoa ja pakkasta 2010!

marikki — Wed, 06 Jan 2010 15:19:38 +0000

Voiko kauniimpaa olla, aurinko pakkasessa tai pakkanen auringossa. Kuumeisen pojan posket kuin hehkuvat jouluomenat.
Odotan hangille pääsyä.
Hiihtämistä.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen löytänyt talven, ladut, avannon, pakkasen puraisun.
Sitä muillekin!

Humanisimi elämänasenteena

marikki — Fri, 11 Dec 2009 22:46:21 +0000

Miten osata olla hyvä ja ystävällinen aina. Ja varsinkin silloin kun maailma ei ansaitse sitä. Minut pelastaa humanismille se, että joku aina hymyilee ja saa hyvälle tuulelle, tavalla tai toisella. Vaikka savityöllä tai salaisuudella tai ihmiseksi kasvamisen ihmeellä. Ymmärrän niin helposti kaiken muun, mutta kyynisyydestä haluan luopua heti kun joku antaa mahdollisuuden, omat ajatukset onneksi eniten. Ja avanto hukutti tänään kaiken. Facebook tosin toi menneisyyden esiin kuin usvan, jonka olen unohtanut. Ihmiset vuosien takaa, Rakkaat.
Täällä elämä nyt.
Tässä kaupungissa ja näissä ihmisissä, jotka kuhisevat.

Vapusta pikkujouluun

marikki — Thu, 19 Nov 2009 22:23:06 +0000

Äsken oli vappu ja nyt jo joulu mielessä, pikku sellainen ainakin. Mukavaa nähdä ystäviä ja juhlia elämää. Elän niin etten tänne ehdi. Nyt poikkeus kun kärsin unettomuudesta. Ja onko se aina kärsimistä, voi kirjoittaa, tehdä jotain jota ei tekisi päivällä, runoilla, ajatella. Ja huomenna avantoon. Ettei sairaistu, että tuntee elävänsä! Ja näkee ystävän.

Kesä täällä?

marikki — Wed, 06 May 2009 10:18:21 +0000

Vappuna kesä oli täällä, pihalla ystäviä, naapureita ja lapsia. Aurinko. Sikanaamari, tekotukkaa, mauttomia vaatteita, hauskoja puheita ja musisointiakin. Pelargonioita, kivikkokasveja. Simaa ja munkkeja, grilliruokaa.

Elämää siis. Kuohuvaa.

Unelmia ajatuksissa. Odottamista. Elämä on odottamista, rakkaudesta puhuimme, identiteetistä, tänään, kirjaesityksiä ja esiintymisiä siitä miksi ei kirjaesitys valmistunut ajoissa. Hauskaa.

Kevät stand-up komiikkaa. Havahtumista siihen, että toistaa itseään. Onneksi voi vielä muuttua. Opettaa toisin ja oppia toisin. Kun vaan pysyy hereillä koko ajan. Suhteessa itseensä ja toisiin.

Kesä. Odotan.

Avanto päivittää hyvän elämän

marikki — Fri, 27 Feb 2009 15:52:05 +0000

Odotan koputusta ovelle ja avantoseurani saapumista. Avannossa ihminen päivittää mahdolliset sydänsairaudet ja muut. Onko siinä sitten järkeä, no onko missään.

Ilmaisutaidossa on. Itsensä häpäisyssä, niin, että jännitys katoaa. Sitten uskaltaa luokan edessä pitää puheita ja esitelmiä kun ei tarvitse pelätä enää, sillä ihminen ei enää pelkää sitä, mitä on kokenut turvallisesti, näin uskon.

Miksi me pelkäämme muita ihmisiä ja esiintymistä. Biologia on yksi syy, kun on esillä on esillä myös vahingoitettavaksi. Toinen syy on varmasti kokemukset. Muistaa ikävät tilanteet kun on pelännyt, jännittänyt, tärissyt…

Nauru parantaa, psykodraama. Ja rentotusharjoitukset. Yhdessäkokeminen. Ryhmä.

Mitä on hyvä elämä, kysyin. Pieni humala, on aika hyvä vastaus. Syntymähumala. Sillä ei humalaan alkoholia tarvita, hyvään humalaan. Avantokin ajaa asian. Euforia on taattu. Muita vastauksia löytyi jeesusteipin, muovipussin, peilin, kameran, taiteen ja numeropelin avulla, eli hyvä elämä on numero 25, vaikka.

Hyvää elämää siis!

Kevättä kohta

marikki — Mon, 23 Feb 2009 15:46:35 +0000

Hymyile.

Kevät on täällä.

Kohta.

Arjen harmaus?

marikki — Wed, 19 Nov 2008 13:37:22 +0000

Miksi laitoin kysymysmerkin. No, toivoa on oltava…Olen elänyt väsymyksen ja tylsyyden välimaastossa, mikä lie puutostauti vaivannut…?

Nyt syön kaksi vitamiinipilleriä ja juon C-vitamiinia joka päivä, ja ruokalusikallinen kalanmaksaöljyä(jostain syystä se unohtuu lähes joka päivä)…työkaveri sanoi, että olisi pitänyt aloittaa jo kaksi kuukautta sitten. No parempi nyt kun ei koskaan.

Saa nähdä jos se saa hereille ja intoa maalata kolme keskeneräistä maalausta valmiiksi ja yhden tilaustyön!

Maalaan taas eläimiä. Tunnetta, värejä, sinistä pitkästä aikaa. Eikä harmaata ollenkaan vaikka sisälläni se asuu.

Pikkujoulut onneksi tuovat valoa ja toivoa jostain paremmasta, siitä, että arkikin olisi juhlaa. Ja ihmisillä hyvä mieli.

Harmaakin.

Piiiiiitkäääästäää aikaa

marikki — Mon, 06 Oct 2008 14:05:38 +0000

Eipä ole ollut aikaa tännekään kun ei mihinkään. Aikani kuluu opettaessa ja oppiessa ja mikäs sen jännittävämpää…monella tapaa. Itse opin paljon ja toivottavsti kehityn ihmisenä kun opetan ihmisen kehitystarinaa, päähenkilöiden ja kuunnelmien kautta.

Maalasin kirahvin- taulun siis ja sitä pidän saavutuksena, sitä myös, että sain hyvää palautetta oppilailta, risuja ja ruusuja. Ja toivottavsti siis kehityn ihmisenä hyvään suuntaan.

Peiliin katselua opetellessa, välinpitämättömyydestä pois! Hyvä elämä ja tulevaisuus kaikille, niitä tavoittelen, jos mahdollista, joka päivä.

Naurua myös.

Tänään onneksi nauroin, kuulin mitä on hyvä vanhuus ja hyvät vaihtoehtoiset loput, kuulin naurua, ajatuksia, katsoin takkatulta, join kahvin ja söin mustikkapiirakkaa, ihmettelin täydellistä pientä poikaani, hänen toipumistaan virustaudista,

elämän voittoa.

Nyt auringonpaiste kasvoille.

Tätä vuotta

marikki — Mon, 21 Jan 2008 18:57:32 +0000

Elämän tarkoitusta etsimässä.
Lumisade maisemassa ja sininen hetki, ehkä ne olivat siinä,

tänään,

huomenna etsin enemmän.