Marikki Piirtola-Kahila

Sanoin viisivuotiaalleni, että annan hänelle joululahjaksi maailmanrauhaa.

-En halua maailmanrauhaa vaan supersankaripuvun, vastasi viisivuotias.

No, toisaalta ehkä se supersankari voi auttaa asiassa.

Rauhallista joulua joka tapauksessa! Ja uutta vuotta!

Miksi ei voi tehdä jotain toisin eli vaikka ilmoittaa itsensä ohjelmatoimistoon esiintyväksi taiteilijaksi riisumaan aivojaan eli lukemaan runoja, jotka ovat hauskoja, kepeitä ja leikkisiä. (Vähän aikaa sitten ystäväni luki runojani kun itse olin estynyt saapumasta paikalle ja harmittaa kun en sitä itse nähnyt ja kuullut!)

Iloisin mielin kohti tonttujoukkoja
parisuhteen ja avioelämän mustaa huumoria
unohtamatta!

Tip, tap!

Palkoista on puhuttu ihmiset puhki. Ikävä totuus on, että elinkustannukset kattaakseen perheen elättäjän on ansaittava 2000 euroa kuussa käteen kattaakseen elämän kustannukset. Vähintään. Ja jos on asunto/auto/opintovelkaa niin 3000.

Ja näitä yhden elättäjän talouksia ei huomioida verotuksessa mitenkään mikä on todella huolestuttavaa perhepolitiikkaa.

Raha ratkaisee ikävä kyllä monta asiaa ja ihmissuhdettakin.

Kun rikasta rakastaa niin rumuuskin katoaa…ja kun köyhää niin toisin päin, Lauri Tähkän sanoin,

liekö noin,

pääasia, että pää on kunnossa niin kai se syrän seuraa
oli rahaa tai ei.

Puhun vielä kosken rannasta ja tänne Tampereelle.

Eli milloin siirryn henkisesti Poriin, kymmenen vuoden päästäkö vai kahdenkymmenen, siis saman ajan kuin mitä asuin Tampereella.

Mielenkiintoista nähdä.

Tänään ikävä vaivasi ja päädyin hakemaan töihin takaisin Tampereelle. Vaikka vain yhdeksi päiväksi viikosta jos ehdin.

Miltä se mahtaisi tuntua?

Vaihtelua ainakin Poriin, töihin, elämään.

Junailua, mikäs sen hauskempaa jos toteutuu…

Yksi seikkailu enemmän.

On pidettävä kunnosta huolta jos ei halua kuolla nuorena.

Tai jotain sinnepäin.

Ulkoilutan naapurin Katia Subiin syömään melkein kaloritonta kanaleipää. En tiennytkään, että sellaista on.

Seuraavan kerran sauvakävelemme Irkkuun niin kilot karisevat. Ne kuusi ylimääräistä, joista on lääkärin määräyksestä heti päästävä irti.

Uskon, että ne lähtevät syömättä ja liikkumalla koska ne tulivat syömällä ja liikkumatta.

Saa nähdä.

Pitäsiköhän kysyä korteilta?

Kyllä ihmisten on pidettävä häitä ja kutsuttava naapuritkin jos ei koko kylää. Rakkauden tunnustaminen julkisesti ja rakkauden kokeminen tarttuu hääväkeenkin ja se jos mikä ylläpitää avioliittoja.

Tai sitten ei.

Mutta ennen kaikkea huumorintaju on säilytettävä. Onneksi sitä itsellä riittää. Ainakin omasta mielestä.

Kahdet häät olen tänä kesänä juhlinut (muiden, siis) ja vieläkin naurattaa.

Niin hauskaa oli.

Kiitos juhlista!

Onneksi siinä kävi niin, että sain töitä, joita hain ja äkkiä sain kaksikin työtä ja itse asiassa minun pitäisi tehdä töitä viiteen eri paikkaan samaan aikaan.

Nyt sitten karsin mitä voin.

Ne, joilla on niille annetaan ja ne, joilla ei ole mitään otetaan se vähäkin pois.

Julmaa.

Työelämä on hauskaa, mutta on pidettävä huoli, että on sitä muutakin elämää,

perhe, ystävät, suku, naapurit…

tasapaino, siinä kaikki kun sen saavuttaa.

Yöllä käytimme mietiskelyn apuvälineenä Tarot-kortteja(torat, toisin päin ja uskon, että jos korttien mukaan alkaa elää niin huonostikin voi käydä, toki hyvinkin).

Hauskaa oli kun ei liian vakavasti ota. Naapurit, rakkaat jaksavat aina ilahduttaa, tuoda elämään värejä, makuja, naurua, pulputusta.

Ihmiset ovat kaikki.

Sen huomasin ilman korttejakin.

Uusi aluevaltaukseni on siis rakkausrunous, jossa ihminen pääsee lähemmäksi rakastettuaan kuin missään muualla.

Esiinnyn siis juhlissa. Kaikki muu on jo siis tehty, mutta tätä extremeä ei!

Pikkujouluissa, syntymäpäivillä, polttareissa…

Taide menee baarin innostunut yleisö oli paras kiitos.

Nauru.

Mitä muuta ihminen kaipaa kun rakkautta ja naurua!

Sitä kohti!

Olipa omituista ja hauskaa lukea ensimmäistä kertaa runouttaan Taide menee baarissa eli julkisemmin kuin aikaisemmin yksityistilaisuuksissa…

Palaute oli mukavaa. Esiintymistä kehuttiin kun en ole mikään runonlausuja! Jouko Turkkaa enemmänkin…tai sitten Aki Kaurismäkeä…

Nauru on paras palaute.

Kiitos naurusta! Ja taputuksista!

Ja kiitos seksologille kiitospuheesta 30-vuotisjuhlissa kun olin lausumassa! Se oli ihmeellistä kuultavaa, kiitokset ja upea palaute.

Niin harvoin kehumme toisiamme.

Siihen ei totu koskaan!

Eli kehu ihminen päivässä!