Yllätys, yllätys minulta kysyttiin vaaliteemojani. Nehän ovat elämääni. Niin selviä minulle, etten ole kirjoittanut tähän ylös. Mutta hyvä on:
1. Ihmisen on voitava hyvin, että yhteiskunta voi hyvin.
2. Lapsen on annettava kasvaa rauhassa. Ei suurissa ryhmissä ja tarhattuna, kolkossa ympäristössä, joskus jopa terveydelle vaarallisessa, hometarhat, lasten katoamiset, ja jopa kuolemat kesken tarhapäivän…miten tällainen yhteiskunta on muodostunut, jossa vieraat isät/äidit hoitavat vieraat lapset vaikka oma äiti/isä haluaisi itse hoitaa lapsensa? Kotiäidille/isälle on saatava palkka ja eläke-edut. 1000 euroa/kk. Työ on vaativaa, perhettä ja näin koko yhteiskuntaa ylläpitävää. Tällä hetkellä työttömiä on Suomessa lähemmäs 400 000, eikö tämä ole omituista? Kotona on iso ja vaativa työmaa, olen tällä työmaalla, joten tiedän mistä puhun.
3. Mikä on tärkeämpää kuin lapset? Mikä?
4. Me olemme kaikki myös vanhuksia jos saamme elää tarpeeksi kauan. Vanhusten elämän laadun tila on aivan yhtä käsittämätön kuin lasten. Olen ollut myös vanhuudessa, sairaalan vuodeosastolla, viimeisessä eteisessä ennen kuolemaa. Se mitä siellä näin sai minut ymmärtämään miten vähän ihmisellä on arvoa. Vanhuudessa näin saman kun työskennellessäni lasten päiväkodeissa sijaisena eli sen miten vähän on arvoa sillä, että lapsi saa kasvaa rauhassa. Niin, että lasta rakastetaan, pidetään sylissä, hoivataan, otetaan huomioon yksilönä, en nähnyt tätä ollenkaan. Kukaan ei pitänyt ketään sylissä, itse rauhottelin lasta, joka ei nukahtanut päiväunilla ja se oli todella jotain eksoottista, näin muiden hoitajien ilmeestä, että ylitin rajan. Lapset pidetään etäällä koska se on välttämätöntä ison ryhmän toimivuuden kannalta, kaikille ei kerta kaikkiaan ole syliä. Omaa äitiä ja isää. Ja kuka rakastaa muiden lasta niin kuin omaa? Mitä sinä tunnet vierasta lasta kohtaan? Sama on vanhuksilla, ei syliä, ei hoivaa, ei kädestä pitämistä, viimeisellä hetkellä huudetaan äitiä, joka ei enää kuule. Se mitä minä näin oli pelottavaa lasten ja vanhusten hoitoa. Lapset eivät saa kasvaa rauhassa eikä vanhukset kuolla rauhassa. Silloin päätin, että hoidan omat lapseni ja näin olen tehnyt lokakuuhun 2006 asti, kunnes isompi poikani meni eskariin ja pienempi halusi mukaan. Olisin vielä hoitanut pientä kotona, mutta 4-vuotias halusi sinne minne isovelikin neljäksi tunniksi. Ovat viihtyneet enemmän ja vähemmän, kiusaamisista ja suuresta ryhmästä huolimatta, huolimatta terveydelle vaarallisesta päiväkodista, joka nyt lakkautetaankin kun ilmanlaatu on huomattu huolestuttavan huonoksi. 27 henkilön käyttämässä tilassa oli mittauksen mukaan happea kahdelle! Mielelläni hoitaisin omat lapseni ja kotini aina siihen asti kun lapset muuttavat kotoa jos perheellämme olisi siihen varaa. Nyt ei ole vaan haen töitä lisaa sillä en elätä edes itseäni iltaopetuksellani, ikävä kyllä. Raha siis ratkaisee, tämä yhteiskunta, joka on muotoutunut näin ettei omien lasten ja kodin ja perheen ihmissuhteiden yllätpito merkitse mitään. Tai merkitsee siis vähiten, rahassa ja arvostuksessa mitaten. Ja raha on julma, se ei kysy mikä on mielekästä ja arvokasta ihmisen kannalta. Ei edes yhteiskunnan sillä olen varma, että tällainen perheiden alasajo ei ole taloudellisestikaan kannattavaa yhteiskunnan kannalta, henkisistä arvoista puhumattakaan. Mitä maksaa avioerot, huostaanotot, perheneuvonta, lastenkodit, koulukodit, uusperheet, yksinhuoltajaperheet, eronneet, yksinäiset, masentuneet, huoltajuusriidat…?
Miten tähän on tultu?
Miksi ihmisten maailmassa ihminen ei ole enää tärkeä?
Itse haluan myös hoitaa omat vanhempani rauhalliseen kuolemaan jos he vain sitä toivovat ja se on mahdollista. Laitokset eivät ole ihmisiä varten, en tiedä keitä sitten?
Miksi laitoksia ylipäätään on rakennettu? Miksi ei kodinomaisia tiloja, jossa hoitajat ja hoidettavat ovat ihmisiä toisilleen? Miksi ihmistä ei arvosteta, ei ihmisen hoitamista, ei elämää?
Esimerkkejä kodinomaisista hoitopaikoista on muualla maailmassa ja Suomessakin muutama yksityinen ja kallis hoitokoti, joka näyttää kodilta, tuoksuu kodilta, on koti ja vanhukset ja hoitajat viihtyvät. Miksi tästä ei opita heti ja alasajeta kalliita, epäinhimillisiä laitoksia? Ja ne vanhukset ja lapset, jotka haluavat, että heidät hoidetaan kotona eikö heillä tulisi olla mahdollisuus tähän? Miksi heitä ei kuunnella?
5. Eli kun perhe voi hyvin yhteiskunta voi hyvin.
6. Mielekästä elämää eli työtä kaikille ja tähän lauseeseen liittyy se, että koti-isän ja -äidin työ on työtä samoin omaishoitajan! Työstä saatavan palkan on oltava sellainen, jolla voi elää. Ja jos työtä ei ole tarjolla ihmisen on saatava perustulo ilman nöyryyttäviä luukutuksia eli luukulta luukulle juoksua.
Itse olen kokenut mitä byrokraattinen nöyryyttäminen on enkä voi suositella sitä kenellekään. Olen vahva, rohkea, reipas, aktiivinen, huumorintajuinen ja silti masennuin. Onneksi sain apua ystäviltäni, perheeltäni, rakkailtani ja nousin ylös. Nyt olen tässä. Uudisraivaajana, kaiken nähneenä. Joskus ajattelen, että liikaakin, mutta toisaalta ihminen oppii vain siitä mitä se kokee, näkee, tuntee, ajattelee JOS VAIN SAA MAHDOLLSUUDEN NOUSTA YLÖS!
7. Uusiutuvat energiamuodot käyttöön kattavasti. Ei ydinvoimaa, koska ihminen ei hallitse inhimillisiä erehdyksiään. Jos täällä tapahtuisi vakava ydinvoimalaonnettomuus koko Suomi pitäisi evakuoida. Minne?
8. Oppimisen on oltava iloista, sillä ihminen oppii vain oivaltamalla itse. Ilo edesauttaa oivaltamista ja näin oppimista. Koulupäivän on alettava joustavasti sillä ihmisten elämäntilanne on erilainen. Kello 8-11. En ymmärrä miten tähän ei vieläkään ole menty. Numeroarvostelu on lopetettava. Kukaan ihminen ei ole numero. Ajatus on käsittämätön. Kouluista on tehtävä viihtyisämpiä. Tunneilla paikallaan istuminen on käsittämätöntä. Puuduttavaa. Miksei voisi istua lattialla, patjoilla, välillä kävellä luokassa, jne? Koko peruskoulu/lukio uudistettava, tiedän mistä puhun, koska olen ollut oppilas ja opettaja. Tämä muutos saisi niin oppilaat kuin opettajatkin viihtymään ja oppimaan sen mikä elämässä on tärkeintä eli elämän tarkoituksen. Se on ilo ja ikuinen oppiminen ja ihmisenä valmiiksi tuleminen jos hyvin käy.
9. Uskon, että kun ihmiset viihtyvät elämässään he voivat paremmin ja yhteiskuntakin voi paremmin. Perheet, lapset, vanhukset, luonto, eläimet.
10. Ihmiset, jotka voivat hyvin pitävät myös luonnosta huolta. He haluavat säilyttää sen minkä kokevat arvokkaaksi. Omenapuunsa, puhtaan ilman, kalansaaliit…turvallisen ympäristön, jossa lapsetkin saavat juosta ja leikkiä vapaana, pelkäämättä jäävänsä autoilijan alle, joka ei välitä pysähtyä vaikka näkee pikkulapsia odottamassa tien ylitystä.
Vaadinko liikaa kun vaadin hyvää ja mielekästä elämää kaikille?
Keneltä hyvä ja mielekäs elämä sitten pitäisi ottaa pois?
Sinultako?
