Kuohitaan ne kamelinlannanpolttajat!
Blogi – Maailmanlaajuista – Paikallista – 8. helmikuuta 2007 klo 23.58 – kirjoittanut merja
Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaalitentti oli juuri TV 1:ssä. Osallistujina siis puheenjohtajat niistä rekisteröidyistä puolueista, joilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhtään eduskuntapaikkaa. Varsin epätasaista porukkaa esiintyjinä, jos toki muutenkin. Ajoittain tunsin miltei myötähäpeää ja ihmettelin, että eikö olisi voinut paremmin valmistautua – sentään pääsee puhumaan omaa asiaansa telkkariin.
IKL:n mustaparran rasistinen uho ensin huvitti. Mutta vähitellen alkoi kuvottaa, varsinkin kun katsoi ja kuunteli sitä hänen nuorista miehistä koostuvaa, hurraavaa kannattajajoukkoaan. Vähän väliä tämän puheenjohtajan puheissa toistui: ”jostain Afrikan sarvesta meille tulee ihan järjettömät määrät niitä kamelinlannanpolttajia…” ja tietenkin hänen mielipiteensä mukaan ne vievät rahamme ja raiskaavat naisemme. Itse hän lupasi omin käsin kuohita jokaisen vastaantulevan pakolaisraiskaajan ja suositteli lämpimästi tätä myös muille.
Oli monilla puheenjohtajilla ihan järkeviäkin ajatuksia. Esimerkiksi opintorahaa, pienimpiä eläkkeitä sekä äitiys- ja vanhempainloman alinta korvausta esitettiin nostettaviksi melkein jokaisen suulla. STP:n Juhani Tanski ihmetteli osuvasti, että mistä sikiää se eräiden piirien hellimä ”kannustusloukkulogiikka”, jonka mukaan hyvätuloisten tulojen lisäys veronalennuksilla kannustaa yhteiskuntaa monenlaiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen ja muuhun aktiviteettiin; mutta köyhien ja työttömien kohdalla kannustaisikin se, että pienennetään työttömyyskorvauksia ja sosiaaliavustuksia entisestään.
Perustuloakin vähän sivuttiin. Mutta siinä keskustelussa menivät puurot ja vellit ihan sekaisin. Joku puhui minimitoimeentulosta, joku vissiin minimipalkasta ja joku pienimmästä verotettavasta tulosta. Ei oikein tullut tolkkua.
Melkein pelkästään köyhyystematiikan ympärillä keskustelu pyöri. Vaikka tärkeä aihe sekin on, olisi kuitenkin ollut hauska kuulla mielipiteitä vähän muistakin aiheista, esimerkiksi ilmasto- ja energia-asioista. Se lohtu sentään oli, että vihoviimeisen kommentoijan viimeinen lause päättyi: …haluamme puuttua tärkeisiin asioihin, kuten tämä ilmastonmuutos!
Kaikenkaikkiaan tämä tentti oli sentään huomattavasti virkistävämpää katseltavaa kuin taannoinen kolmen suuren pitkästyttävän mitäänsanomattomat, omahyväiset, ympäripyöreät jargonit.