Merja Elo

Suunnitelmat autojen kulutuksen rajoittamisesta ovat pakottaneet autonvalmistajatkin vihdoin miettimään asian toteuttamista. Se näkyy esimerkiksi Geneven parhaillaan pidettävillä automessuilla. Syytä onkin näkyä, mikäli päästörajat halutaan tosissaan saavuttaa.

EU:ssa on suunniteltu autojen hiilidioksidipäästörajaksi aluksi 140 grammaa kilometrillä, asteittain se pudotettaisiin 120 ja sitten 95 grammaan. Nykytekniikalla kahteen alempaan rajaan on todella vaikea päästä. Toistaiseksi autojen paino on vain koko ajan noussut ja varustelu parantunut. Keventäminen olisi kuitenkin oleellista kulutuksen pienentämiseksi. Mutta kuluttajat vaativat, että auton pitää olla mukavampi, turvallisempi ja älykkäämpi. Samalla se on raskaampi. Kulutusta pyritään siis edelleen pienentämään pääasiassa polttoaineiden ja moottoritekniikan avulla. Geneven automessuilla on bio- tai vaihtoehtoisella energialla kulkevia autoja esillä enemmän kuin koskaan.

Mutta vähäpäästöisellä polttoaineella kulkevat autot eivät ole mikään myyntimenestys. Voisiko syy siihen olla se, että bensiini on oikeasti halpaa, jopa Suomessa. Sitä vain ei haluta tunnustaa. Jos bensiini olisi kallista, pieniruokaiset autot nostaisivat väistämättä suosiotaan. Ihmiset myös miettisivät enemmän, kannattaako omaa autoa käyttää, ja kaasujalka painaisi vähemmän.

Julkaistuja mielipidekirjoituksiani viime viikolta

(Uusi rauma 10.3.07)
Ihmisen arvoinen perustulo

Vihreiden perustuloesitystä kritisoivat kaikkein kiivaimmin ne, jotka eivät ole vaivautuneet koko asiaan edes tutustumaan. On vielä ymmärrettävää jos tavallinen kadun tallaaja ei jaksa perehtyä mallin rahoituspohjaan, mutta puoluejohtajilta sitä kyllä edellyttäisi. Verotuksen näennäiseen kiristymiseen ei pidä tuijottaa. Käteen jäävä tulo ei keskituloisilla muuttuisi, pienituloisille jäisi enemmän, kaikkein suurituloisin kymmenys menettäisi vähän.
Aivan järjenvastainen on väite perustulon passivoivasta vaikutuksesta. Jokainen joka on itse ollut työtön tai muuten seurannut maailman menoa, tietää varsin hyvin, että nykysysteemi se vasta passivoikin, jopa suorastaan rankaisee työnteosta. Yhteiskunta ja työelämä on muuttunut, eikä entisenlaisia koko elämän kestäviä työsuhteita enää ole kuin harvoilla. Pätkätyöt, projektit ja osa-aikaisuus ovat arkipäivää. Perustulo antaisi turvaa ja vakautta suunnitella elämää eteenpäin, vaikka työt ovatkin epäsäännöllisiä.
Perustulo vähentäisi turhaa paperinpyöritystä ja byrokratiaa ja antaisi työvoimaviranomaisillekin mahdollisuuden tehdä sitä mihin heidät on koulutettu: työnvälittämistä ja työhön ohjaamista, sen sijaan että he nyt joutuvat luokittelemaan ja vahtimaan ihmisiä. Perustulo poistaisi ihmisten luukutuksen, kyykytyksen ja kyttäämisen.
Väite siitä, että olisi jotenkin väärin tai epäoikeudenmukaista jakaa yhteisiä varoja vastikkeettomasti on myös kestämätön. Ihminen ei ole olosuhteista riippumaton oman onnensa seppä. Emme me nyt elävät ihmiset ole pelkästään omilla ansioillamme luoneet tämänhetkistä hyvinvointiamme ja nykyisiä työpaikkojamme. Ne ovat meitä edeltävien sukupolvien ketjun aikaansaannosta ja yhteistä kansallista hyvää. Siksi on eettisesti oikein jakaa se hyvä tasapuolisesti.

(Länsi-Suomi 9.3.07)
Pitää katsoa kauemmas

Tulevaisuudessa suora aurinkoenergia on ainoa riittävä energian lähde. Jos saamme sen ajoissa laajamittaiseen käyttöön, vältymme ilmastokatastrofilta. Aurinkotekniikoissa on myös kansallisesti ajatellen mainiot mahdollisuudet menestykseen. Uuden Nokian sijaan saavutettavissamme on monia pieniä teknologiayrityksiä, joiden kehitystyö poikisi Suomelle niitä kaivattuja tuottoisia vientituotteita.

Kansantaloudessa on kuitenkin vain rajallinen määrä varoja käytettäväksi uuden teknologian kehittämiseen, olkoon varat sitten julkisia tai yksityisiä. Jos nyt hirttäydytään vuosikymmeniksi vanhoihin tekniikoihin, kuten ydinvoimaan ja muihin vääriin investointeihin, jäämme väistämättä viisaampien jalkoihin. Kvartaalitaloudessa ei valitettavasti nähdä, mikä on järkevää 30 vuoden päästä. Tutkimusrahoista päättävät nykypoliitikot eivät puolestaan edes ymmärrä mistä on kysymys. Heiltä puuttuu kyky katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Aurinkoenergiasta vallitsee yleisesti harhaluuloja, ei tiedetä, minkälaisia teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja suunnitteilla.

Aurinkoenergian hyötysuhteen parantamisessa tarvitaan myös kansainvälisiä ohjelmia ja yhteistyötä. Kioton sopimuksen jatkon yhteydessä pitäisi laatia myös maailmanlaajuinen aurinkosopimus, sitoutua siihen että ihmiskunta panostaa tehokkaasti aurinkoenergian tutkimiseen ja käytännön sovellutusten kehittämiseen.

(Länsi-Suomi 5.3.07, Satakunnan Kansa)
Ihmisten vai markkinoiden hyvinvointi?

Talouskasvua perustellaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämisellä. Todellisuudessa bruttokansantuote ei mittaa hyvinvointia vaan rahatalouden suuruutta. Se ei kerro työmäärästä, tulonjaosta tai ympäristön tilasta. Nykyisellä tavalla ymmärretty talouskasvu ei lisää onnellisuutta. Aineellisella vauraudella on merkityksensä, mutta hyvän elämän tärkein kriteeri se ei ole. Omistamiseen perustuva elintason nousu lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sen ylitettyään tuotanto ja kuluttaminen heikentävät yhteiskunnan kestävää kehitystä ja monien ihmisten elämänlaatua. Nykyisin keinoin tuotettu kasvu kuluttaa liikaa luonnonvaroja sekä synnyttää haitallisia päästöjä ja jätettä. Kiirettä ja kilpailua korostava yhteiskunta ei jätä aikaa ihmissuhteille. Tämänhetkinen kehitys myös lisää huono-osaisuutta.

Ekologisesti ja inhimillisesti kestävän yhteiskunnan saavuttaminen ei silti ole este talouskasvulle. Kasvun vain täytyy painottua uudella tavalla. Toiminta on muutettava ympäristön ja ihmisten kannalta kestäväksi. Se edellyttää uutta teknologiaa, jotta tavaroita voidaan tuottaa raaka-aineita ja energiaa säästäen. Tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta mm. verotuksen avulla, vastuullista liiketoimintaa ja kulutustottumusten muutoksia. Tavaroiden sijaan kulutetaan enemmän palveluita, elämyksiä ja muita aineettomia hyödykkeitä. Yhteiskunnasta tehdään yksilöille lempeämpi ja erilaisia elämänkulkuja salliva. Ihmisellä on oikeus hidastaa ja epäonnistuakin.

Tuotannon, rikkauden ja kuluttamisen loputon lisääminen ei saa olla politiikan lähtökohta. Ei ole olemassa tehokkuutta tai taloutta sinänsä. Se on aina jotain varten. Ainoa kestävä tarkoitus on hyvä elämä.

Ilmastodokumenttiamme saapui katsomaan ilahduttavan paljon porukkaa. Iso-Hannu kakkonen oli miltei täynnä! Ihmiset olivat myös näkemästään selvästi vaikuttuneita ja jopa liikuttuneita. Ja ainakin oman tukijoukkoni kanssa aiheesta riitti keskustelua pitkälle iltaan asti…

Tämän dokumentin esittäminen oli tärkeää. Olen erittäin ylpeä ja onnellinen, että sain olla mukana toteuttamassa tätä Raumalla. Ehdottomasti parasta, mitä vaalikampanjassamme on tapahtunut!
Lämpimät kiitokset elokuvateatteri Iso-Hannulle, ja erityiskiitokset tietysti ehdokastoveri Turkalle, joka hoiti järjestelyt ja laati lehti-ilmoitukset.

Kännykät, televisiot, soittimet ym. käyttöelektroniikka uudistuu koko ajan yhä nopeammin. Markkinoille tuotetaan jatkuvasti uusia malleja – osin täysin tarpeettomasti. Valmistukseen tarvitaan raaka-aineita ja energiaa, jäljelle jää röykkiöittäin ongelmallista jätettä. Koko prosessi tuottaa luonnollisesti valtavat määrät myös kasvihuonekaasuja. Tekniikkajätteen määrä kasvaa noin kolme kertaa nopeammin kuin muiden jätteiden. Asiasta oli kiintoisa artikkeli eilisessä Taloussanomat-lehdessä.

Nyt sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä Raumalla tuo maailmanlaajuista valtavaa kiinnostusta herättänyt An Inconvenient Truth, Epämiellyttävä totuus -elokuva.

Oscarithan elokuva sai ansioistaan paras dokumentti sekä parhaasta laulusta, I Need to Wake Up.

Voin vakuuttaa, että kannattaa tulla. Ota mukaan ystäväsikin, etenkin kaikki maailman tilasta huolestuneet, ja varsinkin ne jotka eivät ole…

”Sata minuuttia Goren seurassa riittää taatusti vakuuttamaan skeptisimmänkin katsojan siitä, ettei huoli ilmaston lämpenemisen seurauksista ole vain viherpipertäjien vouhotusta.
Kuitenkaan elokuva ei sorru apokalyptisen hysterian lietsontaan. Se tarjoaa myös toivoa ja jopa konkreettisia ohjeita ruohonjuuritason muutostyölle.”

Leffaelämyksen tarjoavat kansanedustajaehdokkaat
Turkka & Merja. Tervetuloa.
Elokuvateatteri Iso-Hannu 10.3. klo 14.00.
Esitys on Iso-Hannu 2:ssa ja siihen on vapaa pääsy.

Ilmastonmuutos iskee ensimmäiseksi ja kovimmin jo ennestään kaikkein haavoittuvimpiin ja köyhimpiin ihmisiin ja kansoihin. Kirkkojenkin piirissä ilmastonmuutosta pidetään pahimpana ympäristökriisinä, koska ne ovat jo vuosia nähneet, miten tulvat ja kuivuudet ovat vaarantaneet miljoonien Etelän köyhien ihmisten elämän ja aiheuttaneet mittaamattomasti inhimillistä kärsimystä.

Arkkipiispa Jukka Paarma piti aivan äskettäin piispainkokouksessa avauspuheen, ”Kohti ekologisesti vastuullista maailmankansalaisuutta”, jossa hän keskittyi pelkästään ilmastonmuutoksen uhkaan ja ihmisten maailmanlaajuiseen ekologiseen vastuuseen.
Paarma totesi mm. näin: ”Näyttää siltä, että juuri nyt eläville ihmisille sälyttyy ennen kokematon vastuu tulevaisuudesta. Se, mitä nyt teemme tai jätämme tekemättä, vaikuttaa tulevien sukupolvien, lastemme ja lastenlastemme, samoin Jumalan luomakunnan elämään. On siis arvioitu, että meillä on enää kymmenen vuotta aikaa kääntää tuhoisaa kehityksen suuntaa ja ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi alkamalla toden teolla rajoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä. Jos me emme ota tuona aikana haastetta vakavissamme, tarvitaan vielä vaikeampia ja radikaalimpia toimenpiteitä. Niidenkään vaikuttavuudesta ei olisi enää takeita.”

Luterilainen kirkko on osaltaan alkanut muutenkin ottaa ympäristöön kohdistuvat uhat vakavasti. Se perusti vuosikymmenen alussa seurakuntia varten oman ympäristöjärjestelmänsä, Kirkon ympäristödiplomin, jolla innostetaan seurakuntia laittamaan ympäristöasiansa hyvään kuntoon. Järjestelmän tarkoituksena on mm. auttaa vähentämään energian kulutusta ja jätteiden tuottamista. Suurista seurakuntayhtymistä diplomin ovat hankkineet jo Helsingin, Espoon, Turun ja Kaarinan sekä Tampereen seurakuntayhtymät. Pienistä seurakunnista ovat hyvinä esimerkkeinä monet Oulun hiippakunnan seurakunnat. Ja mikä hienointa myös Rauman seurakunta on rakentanut oman ympäristöjärjestelmänsä ja sai ympäristödiplomin kuukausi sitten.

Kuulostaako vitsiltä, tai muuten vain utopialta? Vaan ei ole. Eilinen Taloussanomat kertoo, että hiilidioksidimerkinnät tulevat muutaman vuoden kuluttua kymmeniin tuhansiin tuotepakkauksiin. Iso-Britanniassa suuret kauppaketjut, mm. Tesco ja Marks & Spencer, ovat alkaneet jo toteuttaa käytännön toimenpiteitä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Marks & Spencer lopettaa tavaran viennin kaatopaikalle ja ryhtyy käyttämään yhä enemmän kierrätysmateriaaleja. Esimerkiksi kaikki yrityksessä myytävät fleece-vaatteet tehdään tulevaisuudessa kierrätetyistä muovipulloista. Lentorahdilla maahan tuodut tavarat saavat puolestaan pakkauksiinsa lentokoneen kuvan varoitusmerkiksi. Tescon haasteellisin veto on hiilidioksidimerkintöjen laittaminen tuotepakkauksiin. Yhtiö on palkannut Oxfordin yliopiston tutkijoita kehittämään mittareita, joilla tuotteiden hiilidioksidirasite voidaan parhaiten laskea.

Ilmastonmuutoksesta tietoiset kuluttajat vaativat yrityksiä muuttamaan toimintamallejaan ja ottamaan huomioon tuottamansa hiilijalanjäljen. Ilmaston ja ympäristön suojelutoimenpiteet tulevat näille yrityksille maksamaan miljoonia, jopa satoja miljoonia euroja. Silti ne ovat valmiit siihen. Kysymys ei ole vain taistelusta vihertyvien kuluttajien sieluista, vaan myös siitä, että kaukonäköiset johtajat tajuavat, että on kuitenkin paljon halvempaa toteuttaa päästövähennyksiä nyt, ajoissa ja vapaaehtoisesti kuin tehdä se myöhemmin paniikissa ja pakotettuna.

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää perustulosta
Kannattaa siis tulla kuuntelemaan ja kysymäänkin. Lauantaina 24.2. klo 10-12 Rauman pääkirjastoon. Ulko-oven viereinen kokoushuone.

Vihreiden varapj. Ville Niinistö selvittää perustulomalliamme. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Reilun kaupan kahvia ja teetä tietysti tarjolla.

Vihreiden perustulomalli on keskustelunavaus – ja haaste muille puolueille – uudistaa sosiaaliturvaa ja verotusta nykyistä selkeämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Perustulon avulla työnteko olisi aina kannattavaa ja kaikkien ihmisten arjen turvallisuus vahvistuisi:

Perustulomallissa erityisesti pienituloisten sekä useimpien keskituloisten käteen jäävät ansiot lisääntyvät. Väestön rikkaimman kymmenyksen käteen jäävät ansiot supistuvat hieman. Keskeisintä on kuitenkin perustulon vaikutus arjen turvallisuuteen: se parantaa pätkätyöläisten, opiskelijoiden ja pienyrittäjien asemaa. Myös vakituisessa työssä oleville se antaa uusia mahdollisuuksia elämänvalintojen tekemiseen, esimerkiksi pienten lasten vanhemmille työajan lyhentäminen tulee helpommaksi. Se antaa sosiaaliturvan varassa oleville uuden mahdollisuuden mielekkääseen työhön, kun työn tekemisen kannattavuus paranee.

Yli puolet aikuisväestöstä hyötyy Vihreiden perustulomallista. Lähes kaikki opiskelijat, pienyrittäjät sekä työntekijöistä yli 70 prosenttia hyötyy perustulosta. Kaikissa väestöryhmissä on enemmän hyötyjiä kuin häviäjiä. Perustulomalli parantaa myös köyhimpien eläkeläisten asemaa, sillä kaikille eläkeläisille taataan 600 euron verovapaa vähimmäiseläketurva.

Perustulo ei aiheuta kustannuksia valtiolle ja kunnille. Se rahoitetaan nykyisiä tulonsiirtoja korvaamalla, verotuksen rakenteen muutoksella ja hallinnon säästöillä. Perustulo on itse asiassa nykyistä järjestelmää kustannustehokkaampi: hallinnon säästöjen ansiosta ihmisten keskimääräiset nettoansiot kasvavat. Raha kiertää vain toisella tavalla kuin nykyään, mutta tehokkaammin.

Lähde: http://www.vihreat.fi/perustulo

Energia ja ilmastoasioissa suurimmat puolueet ovat edelleen syvällä vanhoissa juoksuhaudoissa. Näin voi päätellä ainakin eilisen TV2:n Vaaliexpress-ohjelman perusteella. Kokoomus, Keskusta ja Demarit nostavat kyllä kätensä kysyttäessä kuka kannattaa tuulivoiman lisärakentamista tai yleensä uusiutuvia, vähäpäästöisiä energiamuotoja. Mutta hyvin äkkiä huomaa, että eivät he käytännön tasolla ole kovinkaan valmiita aktiivisesti ajamaan ei-fossiilisten kehitystyötä ja laajamittaista käyttöönottoa. Ydinvoimaa pitää saada lisää, koska ”muita vaihtoehtoja ei ole”. Mielestäni he eivät katso riittävän kauas eteenpäin, ja toisekseen he eivät ota huomioon sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutos ja siihen liittyvät energiaratkaisut ovat maailmanlaajuisia asioita. Emme me täällä Suomessa leiki vaan omalla hiekkalaatikollamme. Peruslähtökohta ei enää voi olla, että halpaa energiaa pitää saada ja energiankäyttö väistämättä lisääntyy koko ajan.

Eilinen energiavaalipaneeli tehtiin suorana lähetyksenä Olkiluodosta TVO:n vierailukeskuksesta. Minulla oli ilo olla siellä yleisön ominaisuudessa. Panelistien joukossa Vihreitä edusti Tapio Meri. Tapsa selvitti asioita harkitsevaan ja rauhalliseen tyyliinsä. Aggressiivisemmat keskustelijat pääsivät tietysti enemmän esille, niin kuin tämäntapaisissa ohjelmissa aina käy. Keskustan Kalli hevosineen tuppasi varastamaan koko shown.
RKP:n Christina Gestrinillä oli hyvin samankaltaiset ajatukset kuin vihreilläkin. Myös raumalainen Ahvenjärven Sauli (KD) puhui vakuuttavasti järkeviä mietteitä.

Kännykkäkuva suorasta lähetyksestä TVO:n vierailukeskuksessa.

EU-alue on nyt sitoutunut vuoteen 2020 mennessä leikkaamaan päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta, vaikka muu maailma ei vähennystavoitteisiin osallistuisikaan. Tämä historiallinen päätös osoittaa, että asenteet Euroopassa ovat nopeassa tahdissa muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pyritään vakavissaan. Suomella ei valitettavasti ole toistaiseksi juurikaan ylpeiltävää ilmastoasioissa. Päinvastoin oman maamme nykyiset päättäjät harasivat tätä EU:n päätöstä vastaan yhdessä Puolan ja muutaman muun Itä-Euroopan maan kanssa.

Tietyt tahot Suomessa ovat jaksaneet vaikertaa Kioton ilmastosopimuksen elinkeinoelämälle aiheuttamia vaikeuksia. Hiilidioksidipäästöjen vähennysvaatimukset heikentävät kilpailukykyä jne. vaikka tähän asti mitään päästövähennyksiä ei ole edes tarvinnut tehdä. Kioton sopimuksessa EU sitoutui kahdeksan prosentin vähennykseen, mutta eri maille jyvitettiin erilaiset päästötasot. Suomen maakohtaiseksi tavoitteeksi tuli tuolloin nolla! Suomi pääsi muuta EU:ta pienemmällä prosentilla, koska Suomessa oli paljon jo tehostettu energiataloutta ja vuosi 1990 oli Suomelle epäedullinen vertailuvuosi. Samat perusteet EU:n sisäisessä jaossa pätevät todennäköisesti edelleen. Vaikka koko EU:n tavoitteeksi tulee 20 prosentin vähennys, se tarkoittaa Suomelle jotain muuta kuin täyttä 20 prosentin vähennystä.

Suomi on siis tähän asti päässyt helpolla. Olisi jo korkea aika nousta ilmastotakapajulasta edelläkävijöiden joukkoon. Eikä elinkeinoelämällä ole mitään syytä synkistelyyn. Päästövähennysten toteuttamisen ei tarvitse olla taloudellinen taakka. Päin vastoin, tässähän on valtavat mahdollisuudet. Uuden teknologian kehittäminen luo Suomeen uutta työtä ja uusia vientimahdollisuuksia.