Merja Elo

Suunnitelmat autojen kulutuksen rajoittamisesta ovat pakottaneet autonvalmistajatkin vihdoin miettimään asian toteuttamista. Se näkyy esimerkiksi Geneven parhaillaan pidettävillä automessuilla. Syytä onkin näkyä, mikäli päästörajat halutaan tosissaan saavuttaa.

EU:ssa on suunniteltu autojen hiilidioksidipäästörajaksi aluksi 140 grammaa kilometrillä, asteittain se pudotettaisiin 120 ja sitten 95 grammaan. Nykytekniikalla kahteen alempaan rajaan on todella vaikea päästä. Toistaiseksi autojen paino on vain koko ajan noussut ja varustelu parantunut. Keventäminen olisi kuitenkin oleellista kulutuksen pienentämiseksi. Mutta kuluttajat vaativat, että auton pitää olla mukavampi, turvallisempi ja älykkäämpi. Samalla se on raskaampi. Kulutusta pyritään siis edelleen pienentämään pääasiassa polttoaineiden ja moottoritekniikan avulla. Geneven automessuilla on bio- tai vaihtoehtoisella energialla kulkevia autoja esillä enemmän kuin koskaan.

Mutta vähäpäästöisellä polttoaineella kulkevat autot eivät ole mikään myyntimenestys. Voisiko syy siihen olla se, että bensiini on oikeasti halpaa, jopa Suomessa. Sitä vain ei haluta tunnustaa. Jos bensiini olisi kallista, pieniruokaiset autot nostaisivat väistämättä suosiotaan. Ihmiset myös miettisivät enemmän, kannattaako omaa autoa käyttää, ja kaasujalka painaisi vähemmän.

Julkaistuja mielipidekirjoituksiani viime viikolta

(Uusi rauma 10.3.07)
Ihmisen arvoinen perustulo

Vihreiden perustuloesitystä kritisoivat kaikkein kiivaimmin ne, jotka eivät ole vaivautuneet koko asiaan edes tutustumaan. On vielä ymmärrettävää jos tavallinen kadun tallaaja ei jaksa perehtyä mallin rahoituspohjaan, mutta puoluejohtajilta sitä kyllä edellyttäisi. Verotuksen näennäiseen kiristymiseen ei pidä tuijottaa. Käteen jäävä tulo ei keskituloisilla muuttuisi, pienituloisille jäisi enemmän, kaikkein suurituloisin kymmenys menettäisi vähän.
Aivan järjenvastainen on väite perustulon passivoivasta vaikutuksesta. Jokainen joka on itse ollut työtön tai muuten seurannut maailman menoa, tietää varsin hyvin, että nykysysteemi se vasta passivoikin, jopa suorastaan rankaisee työnteosta. Yhteiskunta ja työelämä on muuttunut, eikä entisenlaisia koko elämän kestäviä työsuhteita enää ole kuin harvoilla. Pätkätyöt, projektit ja osa-aikaisuus ovat arkipäivää. Perustulo antaisi turvaa ja vakautta suunnitella elämää eteenpäin, vaikka työt ovatkin epäsäännöllisiä.
Perustulo vähentäisi turhaa paperinpyöritystä ja byrokratiaa ja antaisi työvoimaviranomaisillekin mahdollisuuden tehdä sitä mihin heidät on koulutettu: työnvälittämistä ja työhön ohjaamista, sen sijaan että he nyt joutuvat luokittelemaan ja vahtimaan ihmisiä. Perustulo poistaisi ihmisten luukutuksen, kyykytyksen ja kyttäämisen.
Väite siitä, että olisi jotenkin väärin tai epäoikeudenmukaista jakaa yhteisiä varoja vastikkeettomasti on myös kestämätön. Ihminen ei ole olosuhteista riippumaton oman onnensa seppä. Emme me nyt elävät ihmiset ole pelkästään omilla ansioillamme luoneet tämänhetkistä hyvinvointiamme ja nykyisiä työpaikkojamme. Ne ovat meitä edeltävien sukupolvien ketjun aikaansaannosta ja yhteistä kansallista hyvää. Siksi on eettisesti oikein jakaa se hyvä tasapuolisesti.

(Länsi-Suomi 9.3.07)
Pitää katsoa kauemmas

Tulevaisuudessa suora aurinkoenergia on ainoa riittävä energian lähde. Jos saamme sen ajoissa laajamittaiseen käyttöön, vältymme ilmastokatastrofilta. Aurinkotekniikoissa on myös kansallisesti ajatellen mainiot mahdollisuudet menestykseen. Uuden Nokian sijaan saavutettavissamme on monia pieniä teknologiayrityksiä, joiden kehitystyö poikisi Suomelle niitä kaivattuja tuottoisia vientituotteita.

Kansantaloudessa on kuitenkin vain rajallinen määrä varoja käytettäväksi uuden teknologian kehittämiseen, olkoon varat sitten julkisia tai yksityisiä. Jos nyt hirttäydytään vuosikymmeniksi vanhoihin tekniikoihin, kuten ydinvoimaan ja muihin vääriin investointeihin, jäämme väistämättä viisaampien jalkoihin. Kvartaalitaloudessa ei valitettavasti nähdä, mikä on järkevää 30 vuoden päästä. Tutkimusrahoista päättävät nykypoliitikot eivät puolestaan edes ymmärrä mistä on kysymys. Heiltä puuttuu kyky katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Aurinkoenergiasta vallitsee yleisesti harhaluuloja, ei tiedetä, minkälaisia teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja suunnitteilla.

Aurinkoenergian hyötysuhteen parantamisessa tarvitaan myös kansainvälisiä ohjelmia ja yhteistyötä. Kioton sopimuksen jatkon yhteydessä pitäisi laatia myös maailmanlaajuinen aurinkosopimus, sitoutua siihen että ihmiskunta panostaa tehokkaasti aurinkoenergian tutkimiseen ja käytännön sovellutusten kehittämiseen.

(Länsi-Suomi 5.3.07, Satakunnan Kansa)
Ihmisten vai markkinoiden hyvinvointi?

Talouskasvua perustellaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämisellä. Todellisuudessa bruttokansantuote ei mittaa hyvinvointia vaan rahatalouden suuruutta. Se ei kerro työmäärästä, tulonjaosta tai ympäristön tilasta. Nykyisellä tavalla ymmärretty talouskasvu ei lisää onnellisuutta. Aineellisella vauraudella on merkityksensä, mutta hyvän elämän tärkein kriteeri se ei ole. Omistamiseen perustuva elintason nousu lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sen ylitettyään tuotanto ja kuluttaminen heikentävät yhteiskunnan kestävää kehitystä ja monien ihmisten elämänlaatua. Nykyisin keinoin tuotettu kasvu kuluttaa liikaa luonnonvaroja sekä synnyttää haitallisia päästöjä ja jätettä. Kiirettä ja kilpailua korostava yhteiskunta ei jätä aikaa ihmissuhteille. Tämänhetkinen kehitys myös lisää huono-osaisuutta.

Ekologisesti ja inhimillisesti kestävän yhteiskunnan saavuttaminen ei silti ole este talouskasvulle. Kasvun vain täytyy painottua uudella tavalla. Toiminta on muutettava ympäristön ja ihmisten kannalta kestäväksi. Se edellyttää uutta teknologiaa, jotta tavaroita voidaan tuottaa raaka-aineita ja energiaa säästäen. Tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta mm. verotuksen avulla, vastuullista liiketoimintaa ja kulutustottumusten muutoksia. Tavaroiden sijaan kulutetaan enemmän palveluita, elämyksiä ja muita aineettomia hyödykkeitä. Yhteiskunnasta tehdään yksilöille lempeämpi ja erilaisia elämänkulkuja salliva. Ihmisellä on oikeus hidastaa ja epäonnistuakin.

Tuotannon, rikkauden ja kuluttamisen loputon lisääminen ei saa olla politiikan lähtökohta. Ei ole olemassa tehokkuutta tai taloutta sinänsä. Se on aina jotain varten. Ainoa kestävä tarkoitus on hyvä elämä.

Kännykät, televisiot, soittimet ym. käyttöelektroniikka uudistuu koko ajan yhä nopeammin. Markkinoille tuotetaan jatkuvasti uusia malleja – osin täysin tarpeettomasti. Valmistukseen tarvitaan raaka-aineita ja energiaa, jäljelle jää röykkiöittäin ongelmallista jätettä. Koko prosessi tuottaa luonnollisesti valtavat määrät myös kasvihuonekaasuja. Tekniikkajätteen määrä kasvaa noin kolme kertaa nopeammin kuin muiden jätteiden. Asiasta oli kiintoisa artikkeli eilisessä Taloussanomat-lehdessä.

Kuulostaako vitsiltä, tai muuten vain utopialta? Vaan ei ole. Eilinen Taloussanomat kertoo, että hiilidioksidimerkinnät tulevat muutaman vuoden kuluttua kymmeniin tuhansiin tuotepakkauksiin. Iso-Britanniassa suuret kauppaketjut, mm. Tesco ja Marks & Spencer, ovat alkaneet jo toteuttaa käytännön toimenpiteitä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Marks & Spencer lopettaa tavaran viennin kaatopaikalle ja ryhtyy käyttämään yhä enemmän kierrätysmateriaaleja. Esimerkiksi kaikki yrityksessä myytävät fleece-vaatteet tehdään tulevaisuudessa kierrätetyistä muovipulloista. Lentorahdilla maahan tuodut tavarat saavat puolestaan pakkauksiinsa lentokoneen kuvan varoitusmerkiksi. Tescon haasteellisin veto on hiilidioksidimerkintöjen laittaminen tuotepakkauksiin. Yhtiö on palkannut Oxfordin yliopiston tutkijoita kehittämään mittareita, joilla tuotteiden hiilidioksidirasite voidaan parhaiten laskea.

Ilmastonmuutoksesta tietoiset kuluttajat vaativat yrityksiä muuttamaan toimintamallejaan ja ottamaan huomioon tuottamansa hiilijalanjäljen. Ilmaston ja ympäristön suojelutoimenpiteet tulevat näille yrityksille maksamaan miljoonia, jopa satoja miljoonia euroja. Silti ne ovat valmiit siihen. Kysymys ei ole vain taistelusta vihertyvien kuluttajien sieluista, vaan myös siitä, että kaukonäköiset johtajat tajuavat, että on kuitenkin paljon halvempaa toteuttaa päästövähennyksiä nyt, ajoissa ja vapaaehtoisesti kuin tehdä se myöhemmin paniikissa ja pakotettuna.

EU-alue on nyt sitoutunut vuoteen 2020 mennessä leikkaamaan päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta, vaikka muu maailma ei vähennystavoitteisiin osallistuisikaan. Tämä historiallinen päätös osoittaa, että asenteet Euroopassa ovat nopeassa tahdissa muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pyritään vakavissaan. Suomella ei valitettavasti ole toistaiseksi juurikaan ylpeiltävää ilmastoasioissa. Päinvastoin oman maamme nykyiset päättäjät harasivat tätä EU:n päätöstä vastaan yhdessä Puolan ja muutaman muun Itä-Euroopan maan kanssa.

Tietyt tahot Suomessa ovat jaksaneet vaikertaa Kioton ilmastosopimuksen elinkeinoelämälle aiheuttamia vaikeuksia. Hiilidioksidipäästöjen vähennysvaatimukset heikentävät kilpailukykyä jne. vaikka tähän asti mitään päästövähennyksiä ei ole edes tarvinnut tehdä. Kioton sopimuksessa EU sitoutui kahdeksan prosentin vähennykseen, mutta eri maille jyvitettiin erilaiset päästötasot. Suomen maakohtaiseksi tavoitteeksi tuli tuolloin nolla! Suomi pääsi muuta EU:ta pienemmällä prosentilla, koska Suomessa oli paljon jo tehostettu energiataloutta ja vuosi 1990 oli Suomelle epäedullinen vertailuvuosi. Samat perusteet EU:n sisäisessä jaossa pätevät todennäköisesti edelleen. Vaikka koko EU:n tavoitteeksi tulee 20 prosentin vähennys, se tarkoittaa Suomelle jotain muuta kuin täyttä 20 prosentin vähennystä.

Suomi on siis tähän asti päässyt helpolla. Olisi jo korkea aika nousta ilmastotakapajulasta edelläkävijöiden joukkoon. Eikä elinkeinoelämällä ole mitään syytä synkistelyyn. Päästövähennysten toteuttamisen ei tarvitse olla taloudellinen taakka. Päin vastoin, tässähän on valtavat mahdollisuudet. Uuden teknologian kehittäminen luo Suomeen uutta työtä ja uusia vientimahdollisuuksia.

Tuulivoimalarakentaminen ei ole mitään pikkupuuhastelua. Laitemarkkinoiden arvoksi laskettiin viime vuonna 18 miljardia euroa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tuulivoimateho on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Tuulivoimajärjestö GWEC:n (Global Wind Energy Council) tilastojen mukaan maailmassa oli viime vuoden lopulla tuulivoimalakapasiteettia 74 200 megawattia. Viime vuonna uusia tuulivoimaloita otettiin käyttöön maailmassa ennätysmäärä, ja tuulivoimakapasiteetti kasvoi yli 30 prosenttia. Rakentaminen painottuu yhä Eurooppaan, mutta nopeinta kasvu on Aasiassa!

Suomen panostukset tuulivoimaan ovat muun maailman lukujen valossa säälittävän pieniä. Tuulivoimaloiden yhteenlaskettu teho lisääntyi meillä viime vuonna vaivaiset neljä megawattia ollen nyt 86 megawattia. Norjassa ja Ruotsissakin voimaloita rakennettiin Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Lähde: Tekniikka&Talous 15.2.2007

Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaalitentti oli juuri TV 1:ssä. Osallistujina siis puheenjohtajat niistä rekisteröidyistä puolueista, joilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhtään eduskuntapaikkaa. Varsin epätasaista porukkaa esiintyjinä, jos toki muutenkin. Ajoittain tunsin miltei myötähäpeää ja ihmettelin, että eikö olisi voinut paremmin valmistautua – sentään pääsee puhumaan omaa asiaansa telkkariin.

IKL:n mustaparran rasistinen uho ensin huvitti. Mutta vähitellen alkoi kuvottaa, varsinkin kun katsoi ja kuunteli sitä hänen nuorista miehistä koostuvaa, hurraavaa kannattajajoukkoaan. Vähän väliä tämän puheenjohtajan puheissa toistui: ”jostain Afrikan sarvesta meille tulee ihan järjettömät määrät niitä kamelinlannanpolttajia…” ja tietenkin hänen mielipiteensä mukaan ne vievät rahamme ja raiskaavat naisemme. Itse hän lupasi omin käsin kuohita jokaisen vastaantulevan pakolaisraiskaajan ja suositteli lämpimästi tätä myös muille.

Oli monilla puheenjohtajilla ihan järkeviäkin ajatuksia. Esimerkiksi opintorahaa, pienimpiä eläkkeitä sekä äitiys- ja vanhempainloman alinta korvausta esitettiin nostettaviksi melkein jokaisen suulla. STP:n Juhani Tanski ihmetteli osuvasti, että mistä sikiää se eräiden piirien hellimä ”kannustusloukkulogiikka”, jonka mukaan hyvätuloisten tulojen lisäys veronalennuksilla kannustaa yhteiskuntaa monenlaiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen ja muuhun aktiviteettiin; mutta köyhien ja työttömien kohdalla kannustaisikin se, että pienennetään työttömyyskorvauksia ja sosiaaliavustuksia entisestään.

Perustuloakin vähän sivuttiin. Mutta siinä keskustelussa menivät puurot ja vellit ihan sekaisin. Joku puhui minimitoimeentulosta, joku vissiin minimipalkasta ja joku pienimmästä verotettavasta tulosta. Ei oikein tullut tolkkua.
Melkein pelkästään köyhyystematiikan ympärillä keskustelu pyöri. Vaikka tärkeä aihe sekin on, olisi kuitenkin ollut hauska kuulla mielipiteitä vähän muistakin aiheista, esimerkiksi ilmasto- ja energia-asioista. Se lohtu sentään oli, että vihoviimeisen kommentoijan viimeinen lause päättyi: …haluamme puuttua tärkeisiin asioihin, kuten tämä ilmastonmuutos!

Kaikenkaikkiaan tämä tentti oli sentään huomattavasti virkistävämpää katseltavaa kuin taannoinen kolmen suuren pitkästyttävän mitäänsanomattomat, omahyväiset, ympäripyöreät jargonit.

YK:n alaisen IPCC:n ilmastoraportin julkistamisen jälkeen alkoi heti ilmaantua julkisuuteen myös sitä vähätteleviä kannanottoja. Kuten sunnuntain Helsingin Sanomissa Atte Korholan kolumni, jota varmaan tullaan jatkossa käyttämään aseena ilmastopoliittisessa keskustelussa. Puheenvuorosta jää päällimmäiseksi mielikuva, että eipä tässä ole hätä eikä mikään.

Melko outoa, että professori lähtee vesittämään puolueettoman ja tieteellisesti arvovaltaisen tutkijapaneelin tuloksia ja ennustuksia. Ilmastonmuutokseen liittyy totta kai paljon epävarmuuksia, se on niin monimutkainen ilmiö lukemattomine syy-seuraussuhteineen. Mutta olennaista on kysyä: jäämmekö vielä muutamaksi vuosikymmeneksi odottamaan tarkempia tutkimustuloksia ja varmistuksia, vai noudatammeko viisasta varovaisuusperiaatetta ja toimimme nyt. Yläilmakehän otsonikadon kanssa toimittiin varhaisessa vaiheessa, vaikka sataprosenttista näyttöä ilmiön tuhoisuudesta ei ollutkaan. Nyt on hyviä toiveita, että otsonikerros palautuu vielä normaaliksi.

Varmaan suurin osa teollisuudesta Suomessakin hyvin mielellään pitäisi nykyiset päästönsä ja tuottaisi vielä rutkasti lisääkin. Joten loogista onkin vähätellä ilmastonmuutoksen seurauksia, jotta julkista painetta ja sitä myöten tiukempaa lainsäädäntöä ei tulisi. Atte Korholalla lieneekin yhteyksiä tiettyihin elinkeinoelämän piireihin? Merkityksetöntä ei ehkä ole sekään, että vaimonsa europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola puhuu EU:ssa Kioton sopimusta vastaan eikä hyväksy suunnitelmia päästörajojen tiukentamiseksi EU:n sisällä.

Australiassa on kuivuus johtanut niin rankkaan tilanteeseen, että Queenslandin osavaltio alkaa kierrättää jätevettä juomavetenä. Aivan tavatonta tämä ei sentään ole, esimerkiksi Kaliforniassa ja Singaporessa on jo vuosia jalostettu juomakelpoista vettä kalvosuodattimien, käänteisosmoosin ja ultraviolettisäteilyn avulla. Mutta Australiassa veden vähyys liittyy nyt selvästi ilmastonmuutoksen seurauksiin. Juomavesipula ei ole ainoa kärsimys, jonka lämpötilan nousu on aiheuttanut. Vehnäsadot ovat menetetyt ja paljon viiniviljelmiä on tuhoutunut. Kuumuuden aiheuttamia kuolemantapauksia on raportoitu yhä enenevässä määrin. Ja lisää huonoja uutisia on tulossa: Suuri valliriutta on vaarassa tuhoutua jo parissa vuosikymmenessä.

Huomenna julkistetaan IPCC:n ilmastoraportti. Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja tarvittavista toimista sen hillitsemiseksi kiihtyy eri puolilla maailmaa. Presidentti Bushin hallinto on tähän asti järjestelmällisesti painostanut ilmastotutkijoita, jotta nämä vähättelisivät ilmaston lämpenemisen muodostamaa uhkaa. Toivottavasti tämä uusin raportti ja kaikki jo havaittavat hälytysmerkit saisivat vihdoin pahimmatkin änkyrät tunnustamaan tosiasiat sekä muuttamaan politiikkaansa ja toimintatapojaan.