Merja Elo

Insinöörejä ja vihreitä ei suuren yleisön piirissä ole totuttu yhdistämään. Pikemminkin päinvastoin. On ajateltu että insinöörit edustavat ns. kovia arvoja, jotka puolestaan ovat myrkkyä vihreille. Tämä kaavamainen käsitys on jokseenkin omituista. Kuitenkin koko vihreitten olemassaolon ajan on tiedetty, että vihreitten kannattajat ovat keskimääräistä enemmän koulutettuja, ja vihreitten piirissä analyyttinen ajattelutapa on tyypillistä.

Itse en hirveästi hämmästynyt tiedosta, että tulevissa eduskuntavaaleissa insinööri- ja tekniikkataustaisia ehdokkaita on eniten juuri Vihreällä liitolla! Mutta tiettyä ylpeyttä siitä kyllä tunnen.

Ilmasto- ja ympäristöasioista ovat fiksujen insinöörien lisäksi julkisesti huolestuneet jo tunnetut suuryritysjohtajatkin. Luontevaa on, että ympäristö- ja energiakysymyksiin etsitään ratkaisuja tekniikasta. Teknisesti koulutetuilla onkin entistä enemmän kykyä ymmärtää ympäristö- ja energia-asioita ja kykyä edistää niihin liittyviä käytännön ratkaisuja.

Tuulivoimalarakentaminen ei ole mitään pikkupuuhastelua. Laitemarkkinoiden arvoksi laskettiin viime vuonna 18 miljardia euroa. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tuulivoimateho on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Tuulivoimajärjestö GWEC:n (Global Wind Energy Council) tilastojen mukaan maailmassa oli viime vuoden lopulla tuulivoimalakapasiteettia 74 200 megawattia. Viime vuonna uusia tuulivoimaloita otettiin käyttöön maailmassa ennätysmäärä, ja tuulivoimakapasiteetti kasvoi yli 30 prosenttia. Rakentaminen painottuu yhä Eurooppaan, mutta nopeinta kasvu on Aasiassa!

Suomen panostukset tuulivoimaan ovat muun maailman lukujen valossa säälittävän pieniä. Tuulivoimaloiden yhteenlaskettu teho lisääntyi meillä viime vuonna vaivaiset neljä megawattia ollen nyt 86 megawattia. Norjassa ja Ruotsissakin voimaloita rakennettiin Suomeen verrattuna kymmenkertainen määrä.

Lähde: Tekniikka&Talous 15.2.2007

Eduskunnan ulkopuolisten puolueiden vaalitentti oli juuri TV 1:ssä. Osallistujina siis puheenjohtajat niistä rekisteröidyistä puolueista, joilla ei ainakaan toistaiseksi ole yhtään eduskuntapaikkaa. Varsin epätasaista porukkaa esiintyjinä, jos toki muutenkin. Ajoittain tunsin miltei myötähäpeää ja ihmettelin, että eikö olisi voinut paremmin valmistautua – sentään pääsee puhumaan omaa asiaansa telkkariin.

IKL:n mustaparran rasistinen uho ensin huvitti. Mutta vähitellen alkoi kuvottaa, varsinkin kun katsoi ja kuunteli sitä hänen nuorista miehistä koostuvaa, hurraavaa kannattajajoukkoaan. Vähän väliä tämän puheenjohtajan puheissa toistui: ”jostain Afrikan sarvesta meille tulee ihan järjettömät määrät niitä kamelinlannanpolttajia…” ja tietenkin hänen mielipiteensä mukaan ne vievät rahamme ja raiskaavat naisemme. Itse hän lupasi omin käsin kuohita jokaisen vastaantulevan pakolaisraiskaajan ja suositteli lämpimästi tätä myös muille.

Oli monilla puheenjohtajilla ihan järkeviäkin ajatuksia. Esimerkiksi opintorahaa, pienimpiä eläkkeitä sekä äitiys- ja vanhempainloman alinta korvausta esitettiin nostettaviksi melkein jokaisen suulla. STP:n Juhani Tanski ihmetteli osuvasti, että mistä sikiää se eräiden piirien hellimä ”kannustusloukkulogiikka”, jonka mukaan hyvätuloisten tulojen lisäys veronalennuksilla kannustaa yhteiskuntaa monenlaiseen taloudelliseen toimeliaisuuteen ja muuhun aktiviteettiin; mutta köyhien ja työttömien kohdalla kannustaisikin se, että pienennetään työttömyyskorvauksia ja sosiaaliavustuksia entisestään.

Perustuloakin vähän sivuttiin. Mutta siinä keskustelussa menivät puurot ja vellit ihan sekaisin. Joku puhui minimitoimeentulosta, joku vissiin minimipalkasta ja joku pienimmästä verotettavasta tulosta. Ei oikein tullut tolkkua.
Melkein pelkästään köyhyystematiikan ympärillä keskustelu pyöri. Vaikka tärkeä aihe sekin on, olisi kuitenkin ollut hauska kuulla mielipiteitä vähän muistakin aiheista, esimerkiksi ilmasto- ja energia-asioista. Se lohtu sentään oli, että vihoviimeisen kommentoijan viimeinen lause päättyi: …haluamme puuttua tärkeisiin asioihin, kuten tämä ilmastonmuutos!

Kaikenkaikkiaan tämä tentti oli sentään huomattavasti virkistävämpää katseltavaa kuin taannoinen kolmen suuren pitkästyttävän mitäänsanomattomat, omahyväiset, ympäripyöreät jargonit.

YK:n alaisen IPCC:n ilmastoraportin julkistamisen jälkeen alkoi heti ilmaantua julkisuuteen myös sitä vähätteleviä kannanottoja. Kuten sunnuntain Helsingin Sanomissa Atte Korholan kolumni, jota varmaan tullaan jatkossa käyttämään aseena ilmastopoliittisessa keskustelussa. Puheenvuorosta jää päällimmäiseksi mielikuva, että eipä tässä ole hätä eikä mikään.

Melko outoa, että professori lähtee vesittämään puolueettoman ja tieteellisesti arvovaltaisen tutkijapaneelin tuloksia ja ennustuksia. Ilmastonmuutokseen liittyy totta kai paljon epävarmuuksia, se on niin monimutkainen ilmiö lukemattomine syy-seuraussuhteineen. Mutta olennaista on kysyä: jäämmekö vielä muutamaksi vuosikymmeneksi odottamaan tarkempia tutkimustuloksia ja varmistuksia, vai noudatammeko viisasta varovaisuusperiaatetta ja toimimme nyt. Yläilmakehän otsonikadon kanssa toimittiin varhaisessa vaiheessa, vaikka sataprosenttista näyttöä ilmiön tuhoisuudesta ei ollutkaan. Nyt on hyviä toiveita, että otsonikerros palautuu vielä normaaliksi.

Varmaan suurin osa teollisuudesta Suomessakin hyvin mielellään pitäisi nykyiset päästönsä ja tuottaisi vielä rutkasti lisääkin. Joten loogista onkin vähätellä ilmastonmuutoksen seurauksia, jotta julkista painetta ja sitä myöten tiukempaa lainsäädäntöä ei tulisi. Atte Korholalla lieneekin yhteyksiä tiettyihin elinkeinoelämän piireihin? Merkityksetöntä ei ehkä ole sekään, että vaimonsa europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola puhuu EU:ssa Kioton sopimusta vastaan eikä hyväksy suunnitelmia päästörajojen tiukentamiseksi EU:n sisällä.

Australiassa on kuivuus johtanut niin rankkaan tilanteeseen, että Queenslandin osavaltio alkaa kierrättää jätevettä juomavetenä. Aivan tavatonta tämä ei sentään ole, esimerkiksi Kaliforniassa ja Singaporessa on jo vuosia jalostettu juomakelpoista vettä kalvosuodattimien, käänteisosmoosin ja ultraviolettisäteilyn avulla. Mutta Australiassa veden vähyys liittyy nyt selvästi ilmastonmuutoksen seurauksiin. Juomavesipula ei ole ainoa kärsimys, jonka lämpötilan nousu on aiheuttanut. Vehnäsadot ovat menetetyt ja paljon viiniviljelmiä on tuhoutunut. Kuumuuden aiheuttamia kuolemantapauksia on raportoitu yhä enenevässä määrin. Ja lisää huonoja uutisia on tulossa: Suuri valliriutta on vaarassa tuhoutua jo parissa vuosikymmenessä.

Huomenna julkistetaan IPCC:n ilmastoraportti. Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja tarvittavista toimista sen hillitsemiseksi kiihtyy eri puolilla maailmaa. Presidentti Bushin hallinto on tähän asti järjestelmällisesti painostanut ilmastotutkijoita, jotta nämä vähättelisivät ilmaston lämpenemisen muodostamaa uhkaa. Toivottavasti tämä uusin raportti ja kaikki jo havaittavat hälytysmerkit saisivat vihdoin pahimmatkin änkyrät tunnustamaan tosiasiat sekä muuttamaan politiikkaansa ja toimintatapojaan.

Raumalainen kansanedustajaehdokastoveri oli saanut kuningasajatuksen vaalikampanjaansa: lahjoitti alueen kouluihin ja päiväkoteihin ison kasan heijastinliivejä, joihin oli painettu hänen vaalisloganinsa ja nettiosoite. Kaupunkilehtemme avitti kaveria lisää, ja kirjoitti tapahtumasta varsin positiivissävyisen jutun. Länsi-Suomen sivuilta sen sijaan kävi ilmi, että ainakin Lapin Kirkonkylän koulu oli kieltäytynyt vastaanottamasta vaalimainontaa lapsille jaettavaksi. Hyvin toimittu Matti Heinilä!

Joku roti markkinavoimillakin pitää olla. Jos aikaisemmin ei ole tultu ajatelleeksi, niin nyt viimeistään olisi syytä kunnissa sopia selvät pelisäännöt siitä millä tavalla oppilaita ja hoitolapsia saa hyödyntää markkinointiviestinnässä – vai saako ollenkaan.

Ja jos koko homman päätarkoitus oli vain lisätä lasten turvallisuutta (kuten ko. ehdokas kertoi), niin ei kai niihin liiveihin mitään mainosta olisi tarvinnut painattaa.

Viime viikonloppuna torilla aloiteltiin Rauman vihreiden virallista vaalikampanjaa.

Yleisöllä oli mm. mahdollisuus tehdä tietokoneella testi ‘Miten vihreä olet?’ www.vihrea.net
Hirmuisen vihreitä kaikki testatut! Lienevätkö ollenkaan rehellisesti vastanneet.

Vaan meiltä politrukeilta vasta asennetta kysyttiinkin siinä pakkasessa, tuulessa ja tuiskussa!