Mielipiteitä lehdissä
Viimeisimpiä mielipidekirjoituksiani
(Uusi rauma 10.3.07)
Ihmisen arvoinen perustulo
Vihreiden perustuloesitystä kritisoivat kaikkein kiivaimmin ne, jotka eivät ole vaivautuneet koko asiaan edes tutustumaan. On vielä ymmärrettävää jos tavallinen kadun tallaaja ei jaksa perehtyä mallin rahoituspohjaan, mutta puoluejohtajilta sitä kyllä edellyttäisi. Verotuksen näennäiseen kiristymiseen ei pidä tuijottaa. Käteen jäävä tulo ei keskituloisilla muuttuisi, pienituloisille jäisi enemmän, kaikkein suurituloisin kymmenys menettäisi vähän.
Aivan järjenvastainen on väite perustulon passivoivasta vaikutuksesta. Jokainen joka on itse ollut työtön tai muuten seurannut maailman menoa, tietää varsin hyvin, että nykysysteemi se vasta passivoikin, jopa suorastaan rankaisee työnteosta. Yhteiskunta ja työelämä on muuttunut, eikä entisenlaisia koko elämän kestäviä työsuhteita enää ole kuin harvoilla. Pätkätyöt, projektit ja osa-aikaisuus ovat arkipäivää. Perustulo antaisi turvaa ja vakautta suunnitella elämää eteenpäin, vaikka työt ovatkin epäsäännöllisiä.
Perustulo vähentäisi turhaa paperinpyöritystä ja byrokratiaa ja antaisi työvoimaviranomaisillekin mahdollisuuden tehdä sitä mihin heidät on koulutettu: työnvälittämistä ja työhön ohjaamista, sen sijaan että he nyt joutuvat luokittelemaan ja vahtimaan ihmisiä. Perustulo poistaisi ihmisten luukutuksen, kyykytyksen ja kyttäämisen.
Väite siitä, että olisi jotenkin väärin tai epäoikeudenmukaista jakaa yhteisiä varoja vastikkeettomasti on myös kestämätön. Ihminen ei ole olosuhteista riippumaton oman onnensa seppä. Emme me nyt elävät ihmiset ole pelkästään omilla ansioillamme luoneet tämänhetkistä hyvinvointiamme ja nykyisiä työpaikkojamme. Ne ovat meitä edeltävien sukupolvien ketjun aikaansaannosta ja yhteistä kansallista hyvää. Siksi on eettisesti oikein jakaa se hyvä tasapuolisesti.
(Länsi-Suomi 9.3.07)
Pitää katsoa kauemmas
Tulevaisuudessa suora aurinkoenergia on ainoa riittävä energian lähde. Jos saamme sen ajoissa laajamittaiseen käyttöön, vältymme ilmastokatastrofilta. Aurinkotekniikoissa on myös kansallisesti ajatellen mainiot mahdollisuudet menestykseen. Uuden Nokian sijaan saavutettavissamme on monia pieniä teknologiayrityksiä, joiden kehitystyö poikisi Suomelle niitä kaivattuja tuottoisia vientituotteita.
Kansantaloudessa on kuitenkin vain rajallinen määrä varoja käytettäväksi uuden teknologian kehittämiseen, olkoon varat sitten julkisia tai yksityisiä. Jos nyt hirttäydytään vuosikymmeniksi vanhoihin tekniikoihin, kuten ydinvoimaan ja muihin vääriin investointeihin, jäämme väistämättä viisaampien jalkoihin. Kvartaalitaloudessa ei valitettavasti nähdä, mikä on järkevää 30 vuoden päästä. Tutkimusrahoista päättävät nykypoliitikot eivät puolestaan edes ymmärrä mistä on kysymys. Heiltä puuttuu kyky katsoa kauemmas tulevaisuuteen. Aurinkoenergiasta vallitsee yleisesti harhaluuloja, ei tiedetä, minkälaisia teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja suunnitteilla.
Aurinkoenergian hyötysuhteen parantamisessa tarvitaan myös kansainvälisiä ohjelmia ja yhteistyötä. Kioton sopimuksen jatkon yhteydessä pitäisi laatia myös maailmanlaajuinen aurinkosopimus, sitoutua siihen että ihmiskunta panostaa tehokkaasti aurinkoenergian tutkimiseen ja käytännön sovellutusten kehittämiseen.
(Länsi-Suomi 5.3.07, Satakunnan Kansa)
Ihmisten vai markkinoiden hyvinvointi?
Talouskasvua perustellaan ihmisten hyvinvoinnin lisäämisellä. Todellisuudessa bruttokansantuote ei mittaa hyvinvointia vaan rahatalouden suuruutta. Se ei kerro työmäärästä, tulonjaosta tai ympäristön tilasta. Nykyisellä tavalla ymmärretty talouskasvu ei lisää onnellisuutta. Aineellisella vauraudella on merkityksensä, mutta hyvän elämän tärkein kriteeri se ei ole. Omistamiseen perustuva elintason nousu lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sen ylitettyään tuotanto ja kuluttaminen heikentävät yhteiskunnan kestävää kehitystä ja monien ihmisten elämänlaatua. Nykyisin keinoin tuotettu kasvu kuluttaa liikaa luonnonvaroja sekä synnyttää haitallisia päästöjä ja jätettä. Kiirettä ja kilpailua korostava yhteiskunta ei jätä aikaa ihmissuhteille. Tämänhetkinen kehitys myös lisää huono-osaisuutta.
Ekologisesti ja inhimillisesti kestävän yhteiskunnan saavuttaminen ei silti ole este talouskasvulle. Kasvun vain täytyy painottua uudella tavalla. Toiminta on muutettava ympäristön ja ihmisten kannalta kestäväksi. Se edellyttää uutta teknologiaa, jotta tavaroita voidaan tuottaa raaka-aineita ja energiaa säästäen. Tarvitaan myös yhteiskunnallista ohjausta mm. verotuksen avulla, vastuullista liiketoimintaa ja kulutustottumusten muutoksia. Tavaroiden sijaan kulutetaan enemmän palveluita, elämyksiä ja muita aineettomia hyödykkeitä. Yhteiskunnasta tehdään yksilöille lempeämpi ja erilaisia elämänkulkuja salliva. Ihmisellä on oikeus hidastaa ja epäonnistuakin.
Tuotannon, rikkauden ja kuluttamisen loputon lisääminen ei saa olla politiikan lähtökohta. Ei ole olemassa tehokkuutta tai taloutta sinänsä. Se on aina jotain varten. Ainoa kestävä tarkoitus on hyvä elämä.