Itsenäisyys ja NATO
Blogi – 7. joulukuuta 2006 klo 1.25 – kirjoittanut reetta
Näin itsenäisyyspäivän puolella (jolloin tämä kirjoitus ainakin alkoi) perinteisiin kuuluu kaiketi monilla Linnan juhlien seuraaminen televisiosta. Näin meilläkin, yhdessä hyvien naapuriemme kanssa. Jäätyäni yksin seuraamaan jatkoja, kuulin taas jälleen kerran niitä perusteluja NATO:n ulkopuolelle jättäytymisestä, joita olen itsekin pohtinut. Kertoja ilmaisi itsensä harvinaisen selväsanaisesti ja innoitti minut myös kertomaan omia ajatuksiani aiheesta.
Siis miksi ei NATO:on? Ennen kuin pohditaan, haluaako Suomi mukaan Natoon, pitäisi kysyä, miksi Suomi halutaan Natoon. Ei kukaan hyvää hyvyyttään Suomea mukaan halua, siksi että me nyt vaan ollaan niin hyviä kavereita maailmanpolitiikan kentällä. Meistä siis halutaan jotain ja se jokin on raha. Nato tarvitsee lisää luotettavia nettomaksajia, jotta se voi toteuttaa haluamiaan operaatioita. Kansainvälinen kriisinhallinta on yksi alue, jota Nato haluaisi hallita. Suomella on hyvä maine rauhanturvaamistehtävissä YK:ssa ja hyvä niin. En pidä hyvänä ajatuksena, että kansainvälisten kriisien hallintatehtävää liu’utetaan YK:lta Natolle. Nato on niin voimakkaasti Yhdysvaltojen johtama organisaatio, että käytännössä siirtäisimme valtaa Yhdysvalloille, jonka toimet maailmanrauhan puolesta eivät ole juuri vakuuttaneet viime aikoina. Pysykäämme siis mukana YK:n toiminnassa. Siinäkin toki riittää kritisoitavaa, mutta lähtökohdiltaan se on riippumaton, yleistä hyvää tavoitteleva järjestö. YK ei Suomen itsenäisyyttä ainakaan vähennä.
Ja sitten se argumentti, että meidän olisi viisasta mennä itse istumaan Naton neuvottelupoytään, jotta voisimme olla mukana vaikuttamassa toimintaan. EU on näyttänyt meille, miten isot vaikutusmahdollisuudet pienellä maalla isossa yhteisössä on. Natossa todelliset vaikutusmahdollisuudet olisivat vielä pienemmät. Eihän Nato ole koskaan tehnyt eikä tule tekemään päätöksiä, jotka eivät miellyttäisi Yhdysvaltoja. Haluammeko todella pelinappuloiksi Yhdysvaltojen maailmanrauhan rakennusprosessiin? Yhdysvaltojen hyökkäävyys ja omanapakeskeinen ulkopolitiikka ovat enemmänkin synnyttäneet uusia konflikteja kuin poistaneet vanhoja. Mieluummin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kuin Natoon kuuntelemaan, miten rahojamme ja sotilaitamme päätetään Naton hyödyksi käyttää.
Olisiko meidän sitten liityttävä Natoon Venäjän uhkan vuoksi? Olemme Venäjälle luotettava ja pitkäaikainen kauppakumppani, jonka kanssa tuskin halutaan konflikteihin. Venäjällä on sisäisiä ongelmia liiaksikin. Miksi heillä olisi intressejä muuttaa Suomenpolitiikkaansa aggressiivisemmaksi? Mitä Venäjä tämänhetkisessä tilanteessaan hyötyisi sellaisesta? Ei mitään. Näin minä ajattelen, kerro sinä mitä mieltä itse olet.