Työn orjat
Blogi – 8. tammikuuta 2007 klo 22.09 – kirjoittanut reetta
Hesarissa oli muistaakseni eilettäin kahden sivun juttu työelämästä. Siitä kuinka ennen vanhaan vitsailtiin että ”työnantaja on maksavinaan palkkaa ja me olemme tekevinämme työtä”. Nykypäivän lauseeksi Hesarin juttu ehdottaa suunnilleen: ”työnantaja on vaativinaan sitoutumista työhön ja me olemme sitoutuvinamme”. Julkisen puolen pätkätöiden määrä on kummallisimpia esimerkkejä tästä: viralliseen politiikkaan kai kuuluu työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen, mutta todellisuudessa työntekijöistä vain yritetään imeä viimeisetkin mehut. No, tämä on sitä mitä olen saanut kuulla mm. sairaanhoitajaystäviltäni. Itse en voi valittaa, minulla on kuntatyönantajaani hyvä suhde, josta olen ollut erityisesti näin hoitovapaalla todella tyytyväinen. Tieto siitä, että on työpaikka mihin palata, rentouttaa kyllä aikalailla kestämään arkea kahden pienen lapsen kanssa kotihoidontuen kokoisilla tuloilla. Ynnä tietysi puolisoni tulot, muuten voisi lainanmaksun kanssa ollakin itkun paikka. Mutta palataan asiaan.
Entäs yksityiset yritykset? Ennen vanhaan oli tapana, että yrityksen menestyessä työntekijöitä palkittiin myös jollain tavalla, yrityksen menestystä siis jaettiin kaikille sen takana oleville. Nykyään ei riitä että yritys menestyy ja itse teet työsi moitteettomasti. Silti voit saada potkut. Ja sitten johtajat saavat optiomiljoonansa. Toki muunkinlaisia yrityksiä on, mutta tällainen toiminta tuntuu saavan aina vain enemmän valtaa. Vai mitä mieltä sinä olet?