Salonenkin on jo valmis panostamaan ympäristöteknologiaan
Blogi – 14. maaliskuuta 2007 klo 8.19 – kirjoittanut reetta
Luin tämänaamuisesta Länskäristä, että demareiden Kristiina Salonenkin on innostunut ympäristöteknologian mahdollisuuksista. Salonen oli esittänyt ympäristöteknologia-ajatuksiaan KEPA:n paneelissa eilen. Kovin voimakas ydinvoimamyönteisyys ei tosin siinä paneelissa varmaan oliskaan saanut suosiota. Raumalaisissa lukiopaneeleissa 24. 1. olimme molemmat. Silloin esitin omana ajatuksenani, että Suomen työllisyyttä ja taloutta auttaisi pitkällä tähtäimellä, kun satsaisimme nyt ympäristöteknologiaan. Se myös auttaisin luopumaan kuudennen ydinvoimalan suunnitelmista. Kiva, että SDP:n edustaja on nyt samaa mieltä 
Merja kirjoittaa:
15. maaliskuuta 2007 kello 3.27
Nämä ilmastoasioissa myöhäisherännäiset poliitikot ovat totta tosiaan ”hauska” ilmiö. Äänestäjänä harkitsisin kyllä kumpaan luottaa enemmän puolueisiin, joiden edustajat vielä viime vuonna kuvittelivat ilmastonmuutoksen olevan vain teoreettista spekulaatiota (jos nyt ylipäätään ajattelivat ja tiesivät siitä yhtään mitään) tai vihreisiin, jotka koko olemassaolonsa ajan – 20 vuotta – ovat tehneet aktiivista ilmastonsuojelupolitiikkaa ja puhuneet ilmastonmuutoksen torjumisen välttämättömyydestä. Nyt ihmisten ilmastohuolta käyttävät omiin tarkoituksiinsa sellaisetkin, joiden todellinen päämäärä on aivan jossain muualla kuin ilmaston tai ympäristön suojelussa.
reetta kirjoittaa:
16. maaliskuuta 2007 kello 0.57
No, onhan se hyvä, että isot puolueetkin heräävät puolustamaan ympäristöasioita, jos jotain sitten myös tehdään. Eli minulle on loppupeleissä ihan sama kuka saa krediitit siitä, että ilmastonsuojelussa edistytään, kunhan edistytään. Tietysti jos kaikki jää vain puheen asteelle, niin silloin vasta ollaan huonossa jamassa.
Merja kirjoittaa:
16. maaliskuuta 2007 kello 16.10
En itsekään missään tapauksessa halua omia ilmastopolitiikkaa vain vihreille, enkä mahdollisten onnistuneitten ilmastonsuojelutoimenpiteitten jälkeen lähde entisen palopäällikön tapaan huutamaan, että väärin sammutettu.
Mutta suhtaudun kyynisesti esimerkiksi ydinvoimateollisuuden lobbareihin, jotka laskelmoivat, että ilmastohuolen ansiosta saadaan laaja hyväksyntä Suomen kuudennelle ydinvoimalalle. Se puolestaan olisi ratkaisevan tärkeä referenssi, jonka avulla ydinvoimateollisuus saisi ikään kuin padon murrettua, ja ydinvoiman rakentamiselle aukeaisi valtaisat markkinat kaikkialla maailmassa.
reetta kirjoittaa:
16. maaliskuuta 2007 kello 18.02
Joo tämä on ihan totta. Ja kun todellisuus ydinvoiman kohdalla on se, ettei sillä pystytä korvaamaan olennaisesti koko maailman fossiilista energiantuotantoa. Eli todellisuudessa ydinvoima ei ole mahdollinen ratkaisu ilmasto-ongelmiin. Ydinvoima jopa pitkittää ongelman todellista ratkaisua. Halusin kai vaan tuossa tuoda esille myös sen, että monet puhuvat vain saadakseen sulkia hattuunsa, mutta itse olen oikein tosi hyvä ihminen
No ihan totta se on, että ei mua kiinnosta henkilökohtainen kunnia, vaan olen oikeasti huolissani asiasta.
Tapio N kirjoittaa:
16. maaliskuuta 2007 kello 20.33
Muistan kun joskus 80-luvun lopussa lukion matikan- ja fysiikan opettajamme painotti useasti olevansa ydinvoimaa vastaan. Me luokan ”kaikkitietävät” irvileuat tietenkin kuittailtiin että joo, joo, ei se Olkiluoto nyt niin vaan räjähdä!
Kärsivällisesti opettaja kuitenkin jaksoi perustella, että ei kyse olekaan turvallisuudesta, vaan energian tuhlaamisesta, siitä että tuudittaudutaan liian helppoon sähkön saantiin piittaamatta seurauksista hamassa tulevaisuudessa.
Eli juuri kuten Reettakin kirjoitti: ydinvoima ei ole ratkaisu ilmasto-ongelmiin, se vaan pitkittää todellista ratkaisua.
Vuosia myöhemmin aloin itsekin funtsia, että taisi se Raimo olla sittenkin oikeassa (niin ydinvoiman kuin derivoinninkin suhteen)!