Reetta Parvikko

Ihan tässä innostuin, kun sain palautetta raideliikennekirjoituksestani suoraan sähköpostiin. Palautteen antaja oli itse kirjoittanut aiemmin Satakunnan Kansaan. Laitan tähän heti pari hänen lähettämäänsä linkkiä: pikaraitiotiestä ja Turku-Uusikaupunkiradan henkilöliikenneselvityksestä. Jälkimmäinen on laajempi sivu, jolta löytyy linkki tähän selvitykseen ja enemmänkin tietoa Vakka-Suomen liikenneyhteyksien suunnittelusta. Ehdin vain lyhyesti vilkaista noita sivuja itse, vaaliväsymyksestä selvittyä voi sitten aloittaa asian tutkimisen. Jos olet kiinnostunut tekemään Satakunnan raideyhteyksien hyväksi jotain, ota yhteyttä! Eihän tällaisia asioita kukaan yksin voi ajaa.
Loppukaneetiksi vielä ihmettelyä. On se hassua, kuinka yksityisautoilu on itsestäänselvyys ja ikäänkuin jokamiehen ja jokanaisen oikeus. Kaupunkisuunnittelussakin ajatellaan ensin, miten yksityisautoilijoille saadaan parkkipaikkoja. Pyöräily ja julkinen liikenne tulevat kaukana perässä. Ja sitten huokaillaan kansakunnan lihavoitumista sekä ilmastomuutosta…

Kiitän kaikkia, jotka ovat sähköpostitse, puhelimitse, sivujeni kautta ja henkilökohtaisesti kertoneet löytäneensä minusta sopivan ehdokkaan. Tuki tuntuu aina mukavalta ja kannustaa jatkamaan työtä eteenpäin. Tänään syntyi idea toimijaverkoston luomisesta Satakunnan rataliikenteen kehittämistä varten. Siis haluan saada kerättyä yhteen ihmisiä yli puoluerajojen pohtimaan, miten saataisiin Satakunnan junaliikenne toimivammaksi. Perästä kuuluu!

Patseerasimme tänään kolmisen tuntia pienessä tihkussa Rauman keskustassa. Paras osa vaalityötä oli se, kun ihmiset ilahtuivat sydämiä saadessaan. Kannatti siis niitä väkertää. Huomenna vietän puolen päivää Kourujärvellä vaalitoimitsijana, joten vaalityö osaltani päättyy nyt tähän. Nämä sivut eivät toki sulkeudu. Ne muuttuvat hiukan, ja laajenevat myös Edith Piaf -konsertin ja suunnitteilla olevan tanssiteokseni suuntaan.
Huominen on jännittävä päivä.
Käytä ääntäsi!

Mennään aamulla Rauman torille ilman pöytää käyskentelemään. Sydämiä (savesta itse tehty) ja ajatuksia jaossa.

Porin antiikki – ja Voi hyvin messuilla oli kirppisvaatteiden muotinäytös la 10.3. Siitä löytyy videota kahdessa pätkässä You Tubesta. Minulla on ekassa pätkässä vihreä mekko ja folklore tyyppinen ”intiaanimekko”. Toisessa pätkässä mm. hääpareja. En onnistunut linkittämään videoita tekstiin, mutta tässä osoitteet:

ykkösosa:

http://www.youtube.com/watch?v=_b-37y7sNAs
kakkososa:

http://www.youtube.com/watch?v=c34y-sv-wKc

No enpä saanut noita osoitteita itse toimimaan, mutta täytyy jättää korjausyritys myöhemmäksi. Siellä ne kuitenkin on…

Luin tämänaamuisesta Länskäristä, että demareiden Kristiina Salonenkin on innostunut ympäristöteknologian mahdollisuuksista. Salonen oli esittänyt ympäristöteknologia-ajatuksiaan KEPA:n paneelissa eilen. Kovin voimakas ydinvoimamyönteisyys ei tosin siinä paneelissa varmaan oliskaan saanut suosiota. Raumalaisissa lukiopaneeleissa 24. 1.  olimme molemmat. Silloin esitin omana ajatuksenani, että Suomen työllisyyttä ja taloutta auttaisi pitkällä tähtäimellä, kun satsaisimme nyt ympäristöteknologiaan. Se myös auttaisin luopumaan kuudennen ydinvoimalan suunnitelmista. Kiva, että SDP:n edustaja on nyt samaa mieltä

Mieleeni on jäänyt hesarin ruoka/viinitoimittajan arvio reilun kaupan viineistä muutama viikko sitten. Unohdin hänelle suoraan ihmetellä hänen käsityksiään luomuviineistä ja nyt taitaa olla vähän myöhäistä. Ihmettelenpä siis tähän blogiin. Toimittaja nimittäin totesi artikkelissaan hämmästyneensä sitä, kuinka hyvältä monet luomuviinit maistuvat. Heti perään arveli, ettei se voi johtua siitä että ne ovat luomua, vaan huolellisesta viljelystä ja tuotantoprosessista (!?!?) Siis mikä tekee luomusta luomun? Minun mielestäni nimenomaan se viljely- ja tuotantoprosessi. Esimerkiksi: luomuviiniköynnökset koulitaan kestämään leikkaamalla niistä joka vuosi pintajuuret pois. Tämän vuoksi ne kasvattavat juuret hyvin syvälle maaperään ja saavat siis ravintonsa riippumatta siitä mitä maan pintakerroksissa tapahtuu. ”Tavalliset” viiniköynnökset kasvatetaan lannoittamalla pintakerroksia ja niinpä ne imevätkin itseensä sen mitä pintakerroksista saavat. Eli lannoitteet. Jos viinin valmistuprosessit kiinnostavat niin niistä voi valaista ehdokkaamme Ilkka Kekki, joka harrastaa viinejä ja tietää niistä todella paljon. Hihasta kiinni siis vaan tuolla sittarin viereisessä alkossa. Tämä lupaus tosin on annettu Ilkalta kysymättä, mutta työkseenhän hän sitä tekee.
Luomuruoan viljely on ollut hyväksi myös muulle maataloudelle: on havaittu, että löytyy ympäristöystävällisiä menetelmiä, jotka toimivat yhtä hyvin kuin kemiallinen torjunta tai lannoitus. Siten on päästy pienempiin päästöihin maataloudessa. Itse käytän luomutuotteita mielelläni nimenomaan siksi, että ne maistuvat paremmalle. Tärkeitä asioita ovat tietenkin myös pienempi ympäristön kuormitus ja ruoan terveellisyys ( eli ei torjunta-aine jäämiä tms.) Mutta ”pahaa” tai mautonta ruokaa en kyllä viitsisi syödä. Tietenkin joskus on huonojakin eriä. Yhden kumman makuisen perunapussin olen saanut ja useita vuosia sitten ihan ala-arvoisia porkkanoita. Mutta kehitys on kehittynyt luomussakin, ja nyt mielestäni luomussa on kaikki hyvät puolet. Ainoa huono asia on se, että joskus tuntuu siltä että luomulla rahastetaan. Nimenomaan kaupat tekevät sitä. ”No kyllähän asiakas maksaa pari euroa enemmän että saa luomua”. Pyydetään siis vaan kylmästi enemmän katetta kuin muista tuotteista, kun luomuasiakkaalla ei kumminkaan ole vaihtoehtoja. Siitä huolimatta hyvin olen raaskinut luomua ostaa, jopa näin kotihoidotuella eläessä. Panostan mieluummin hyvään ruokaan ja jätän vaatteet, kauneudenhoidon, ravintolan ja kahvilat vähemmälle. Ehtiihän niihin vielä tässä elämässä… Sitä paitsi kirppiksiltä saa paljon hauskempia vaatteita eikä maksa paljon. Niin, enkä ole silti mikään fanaatikko, muukin kuin luomu kyllä kelpaa tarvittaessa. Enkä nyt sentään tomaateista maksa 18e kilo, jossain menee sentään raja.

Tärkein ja parhaalta tuntuva luomutuote on minulle luomuliha ja -maito. Aiemmin teki pahaa syödä lihaa, kun ajattelin, että se on koko elämänsä ollut kahlehdittuna pieneen karsinaan. Ihmiset eivät tarvitse lihaa välttämättä ollenkaan eivätkä varsinkaan niin paljon kuin mitä sitä länsimaissa käytetään. Meillä olisi todellakin ravinto-opilliselta kannalta varaa siirtyä lihantuotannossa kokonaan luomuun.

Ja hyvä kasvisruoka on sitä paitsi parempaa kuin mikään liharuoka. Sellaista hyvää kasvisruokaa muistan näin lonkalta saaneeni kahdessa paikassa: Tukholman joogahenkisessä ravintolassa ja Tallinnan afrikkalaisravintolassa. Ai niin ja Tampereen Gopalissa. Itse en vaan ole saanut aikaiseksi opetella riittävästi hyvän kasvisruoan valmistusta, jotta pelkästään sillä pärjäisin. Olen siis huono ihminen ainakin vielä.

Satakuntaan olisi broilerimaakuntana aika saada jo luomubroilerituotantoa. Vai olisiko se nimeltään luomukanaa. Mitä pidit muuten mäcin ”syökää kanaa” -mainoksesta tässä takavuosina? Minun oli vaikea ymmärtää, että se oli ihmisistä hauskaa. Tulin aina vain surulliseksi, kun ajattelin missä oloissa ne possut ja kanat elämänsä elävät ennen pataan päätymistä.

Muistan aina pikkuveljeni kauhunsekaisen hämmästyksen, kun hän joskus alle kouluikäisenä tajusi, että pöydässämme oleva liha on ihan oikeasta possusta. Hän kieltäytyi pitkään syömästä possua. Terve reaktio, vaikka muisto vieläkin huvittaa. Samoin vanhempi eli nyt nelivuotias poikani näytti kovasti surulliselta tässä päivänä muutamana, kun hänelle selvisi, että simpukkaeläimiä syödään. Hän ilmoitti, ettei itse ainakaan halua niitä syödä, koska niille tulee siitä paha mieli.

No palatakseni asiaan; jos käytämme eläimiä ravinnoksi, on myös pidettävä huoli siitä että ne saavat eläimellisen elämän sinä lyhyenä aikana, jonka ravinnoksi kasvavat.

Suurin osa suomalaisista lapsista voi ihan hyvin. Miksi joillakin lapsilla kuitenkin menee yhä huonommin? Monet sanovat, että meille on syntynyt oma syrjätyneiden lasten luokka. Yksi iso syy lasten pahoinvointiin on alkoholi. Alkoholiveron alennus on tätä ongelmaa kärjistänyt, mikä onneksi nyt on yleisesti myönnetty. Asialle on syytä myös tehdä jotain, eli nostaa väkevien verotusta takaisin ylöspäin.

Työttömyys ja taloudelliset huolet aiheuttavat vanhemmille masennusta ja voimattomuutta, mikä näkyy myös lapsissa. Taloudellisesti kaikkein heikoimmin pärjääviä tulisi siis auttaa. Jos jokapäiväisestä leivästä on huolta, on huomattavasti vähemmän voimavaroja pitää huolta lapsista.

Tämän ajan uusi ongelma on yhteiskunnan normittomuus ja rajattomuus. On vanhempia, joille ei ole lapsena asetettu rajoja. Aikaisemmin se ei ollut yhtä suuri ongelma, koska yhteiskunnassa oli selkeämpiä käyttäytymissääntöjä, ja ilman rajoja eläneet lapsetkin joutuivat kohtaamaan yhteiskunnassa enemmän rajoituksia kuin nykyään. Ennen vanhaan myös esim. naapurit saattoivat osallistua lapsen kasvatukseen enemmän kuin nykyään. Elettiin periaatteella, että aikuisilla on oikeus komentaa lapsia, olivat ne omia tai eivät. Nykyään ei vieraita lapsia herkästi mennä komentamaan vaikka he mitä tekisivät. Kollektiivinen kasvatusvastuu on kadonnut. Siksi rajattomien vanhempien lapset ovat ongelman edessä; kukaan ei ole koskaan kertonut heille, miten pitäisi käyttäytyä. Toisaalta on myös vanhempia, jotka eivät halua lapsensa kokevan mitään negatiivista. He suojelevat lasta kaikilta pettymyksiltä. Ja sitten kun lapsi väistämättä joutuu kohtaamaan pettymyksiä elämässään, hän ei kestäkään sitä.

Mitä siis tehdä? Vanha talonpoikaisjärkinen ”rajat ja rakkautta” toimii edelleen. Jokainen vanhempi voi itse päättää, missä rajat menevät, mutta ne vain täytyy olla. Muuten lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja siitä seuraa ongelmia. Entä jos vanhempi ei pysty pitämään rajoja? Sehän voi johtua esim. siitä, että hän on masentunut, tai siitä, että lapsi on kehityshäiriön vuoksi poikkeuksellisen haastava. Näihin tilanteisiin tarvitaan ammattiapua. Parasta olisi, jos jo neuvolan henkilökunnalla oisi välineet huonosti voivien perheiden havaitsemiseksi. Tunnettu tosiasiahan on, että ennaltaehkäisy tulee pitkän päälle halvemmaksi kuin pitkittyneiden ongelmien hoito.

Lapset tarvitsevat aikaa. Se ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi viettää mieluiten koko päivä lapsen kanssa. Vaan sitä, että vanhemmalla on joka päivä aikaa kuunnella lasta, tehdä jotain yhdessä ja osoittaa välittämistä. Siksi myös työelämän ja perheen yhteensovittamismahdollisuuksia pitäisi parantaa. Vanhempien pitäisi voida halutessaan tehdä osa-aikaista työtä tai joustavaa työaikaa. Lue myös puheeni lapsiperheistä näiltä sivuilta.

Ydinvoiman kannattajat pitävät ydinvoimaa hyvänä vaihtoehtona ilmastomuutoksen torjunnassa. MUTTA. Ilmastomuutoksen torjumiseksi pitää pystyä vaikuttamaan energiantuotantoon maailmanlaajuisesti. Pienen Suomen sisäiset ratkaisut vaikuttavat vähän koko ilmakehää ajatellen. Koko maailman energiantuotantoa ei voida perustaa ydinvoimalle, koska uraanivaratkin ovat rajalliset. Kiinan kasvava hiilivoimalatuotanto esimerkiksi pitäisi saada loppumaan. Jotta voimme todella torjua ilmastonmuutosta, pitää kehittää uusia tekniikoita.

Siis onko Suomen parempi kuitenkin vain pitää huolta omista asioista, kun kerran olemme niin pieni maa? Mielestäni Suomen tulisi panostaa nyt heti uuden ympäristöystävällisen energiateknologian kehitykseen. Panostuksen pitää olla suuri, jotta jotain merkittävää myös voidaan saada aikaan. Näille tekniikoille tulee olemaan loputtomat markkinat maailmalla, joten pitkällä tähtäimellä panostus ympäristöteknologiaan lisäisi myös työpaikkoja. Pystymme hoitamaan oman energiantuotantomme myös ilman kuudetta ydinvoimalaa, kun satsaamme riittävästi kaikkeen muuhun. Tuuli, aurinko, taajuusmuuntajat teollisuuden moottoreihin… lista on loputon enkä tunne tekniikkaa niin hyvin, että voisin kattavasti esitellä kaikki vaihtoehdot. Mutta niitä on. Hesarin uutisessa joskus viikko pari sitten esiteltiin parikymmentä eri tapaa, jotka on jo keksitty. Suuri osa niistä olisi jo voitu ottaa käyttöönkin.

Mitä ihmettä siis vielä odotamme? Al Goren dokumentin mukaan ilmastossa tapahtuu huomattavia muutoksia muutaman vuosikymmenen sisällä. Dokumentti kannattaa katsoa, mielestäni se oli kiihkoton ja asiantunteva, hyvin vakuuttava. Siinä pohdittiin mm. seuraavia asioita: Merivirtojen suunnat voivat muuttua, jäätiköiden sulaminen voi nostaa merenpintaa jopa 6 metrillä. Toisaalla myrskyt pahenevat, toisaalla kuivuus lisääntyy. Mitä tapahtuu, kun ne kymmenet, ehkä jopa sadat miljoonat ihmiset, joiden koti jää meren alle tai jotka kuivuus ajaa pakolaisiksi, lähtevät liikkeelle?

Ydinvoimalla on myös puoli, jota emme ole Suomessa ainakaan vielä nähneet. Uraanikaivokset aiheuttavat ongelmia paikalliselle väestölle. Eettisempää olisikin kaivaa uraani täältä Suomesta, vaikka en haluakaan uraanikaivosta kenenkään takapihalle. Olin siis tyytyväinen, ettei sitä Helsingin lähelle nyt ainakaan päästetty. Myös ydinjätteen loppusijoitus on ongelmallista. Puhutaan niin pitkistä ajoista, että emme voi varmuudella ennustaa miten turvallista se on. Siis loppusijoitus kallioperään. En ole halukas jättämään sellaista perintöä tuleville sukupolville.

Turkka Suuriniemi ja Merja Elo tarjosivat Raumalla elokuvateatteri Iso-Hannussa Al Goren ilmastomuutoksesta kertovan elokuvan lauantaina 10.3. Paikalla oli ihmisiä sankoin joukoin ja tyytyväisen näköistä porukkaa lähti teatterista pois. Ei silti, että elokuvan esittelemä ilmastotilanne aiheuttaisi tyytyväisyyttä. Hurjia lukuja Al Gore esitteli siitä, miten lämpötilat sekä merellä että ilmassa ovat muuttuneet, millä vauhdilla jäätiköt ovat sulaneet viime vuosikymmenillä jne. Ilmastomuutoksen kai ottaa jo vakavasti lähes jokainen. Nyt ei riitä, että asiasta puhutaan, vaan on myös toimittava. Heti. Onneksi Suomi sitoutui EU:n päästötavoitteisiin. Tarvitsemme ison satsauksen uusiutuviin energianlähteisiin, jotta voimme oikeasti toteuttaa parempaa energiapolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen kannalta ydinvoima ei ole ratkaisu, koska se ei edes riitä korvaamaan esim. kaikkea Kiinan kivihiilellä tuotettua energiaa. Suomen on oltava mukana luomassa uutta energiatekniikkaa, jota pitää saada maailmalaajuisesti käyttöön. Jos olemme nopeita, voimme myös saada myytyä kehittämäämme tekniikkaa muille. Markkinat ovat loputtomat.

Antiikkimessuilla Porissa Satakunnan vihreät esittelivät kierrätysmuotia yhteistyössä paikallisten kirpputorien kanssa. Oli todella hauska tapahtuma, jossa tuli todistettua, että työ ympäristön hyväksi voi olla helppoa, hauskaa ja halpaa. Kuten Oras Tynkkynen on lanseeranut ilmaston osalta. Sain pukeutua moneen vaatteeseen, joita en olisi varmaan kirpputorin tangolta ottanut itse tarkasteltavaksi. Ja huomasin, että näyttääpä hauskalta! Käytän kirpputoreja aktiivisesti, koska niissä on mielestäni hauskempi käydä ostoksilla, ja koska on paljon kirpputoreja, joille kannetut rahat menevät vieläpä hyvään tarkoitukseen. Kuten SPR. Olimme tapahtumasta kaikki niin innoissamme, että jatkoa seuraa.