Reetta Parvikko

Oli se kuitenkin aika jännittävää. Monesta asiasta jäi sanomatta se, mitä olisi halunnut, koska päässä löi tyhjää sillä hetkellä kun olisi pitänyt vastata… Koitanpa saada näille sivuille asioitani sanottua paremmin huomisillasta alkaen, nyt on pakko mennä nukkumaan, jotta ääni kulkee huomisessa Edith Piaf -konsertissani. Joka muuten on loppuunmyyty. Mukavaa että ihmisiä kiinnostaa, ja näillä näkymin siis lisää täytyy järjestää kun taas ehtii. Nyt hyvää yötä!

Nyt oli asialliseen aikaan juttu Rauman sataman jatkolaajennuksesta Uudessa Raumassa. Siis sellaiseen aikaan, että keskustelullekin jää vielä mahdollisuus. Ihmettelin kyllä, miksi maaterminaalia ei esitelty yhtenä vaihtoehtona. Nyt juuri en ehdi ja jaksa lehtikirjoitusta aiheesta, toivottavasti joku muu jaksaa…

Mikä liikkumistapa saastuttaa luontoa vähiten? Se on se, jota ainakaan täällä Raumalla ei voi tällä hetkellä toteuttaa eli juna. Vihreiden valtakunnallinen tavoite on lisätä huomattavasti rautatiehankkeita, sekä saada uusia ratayhteyksiä että lisätä kuljetuskapasiteettia. Junaliikenteestä täytyy myös tehdä taloudellisesti houkuttelevaa.

Satakuntaliiton edunvalvonnan kärkihankkeisiin kuuluukin Tampere-Pori sataosan kehittäminen sekä Rauma-jämsänjokilaakso rataosan akselipainojen korotus.

Pidän tärkeänä tavoitteena myös henkilöliikenteen uudelleen aloittamista Raumalle. Strategiasta tämä tavoite vielä puuttuu. Ratahan meillä on. Valtakunnallisella tasolla suunnitelmiin tulisi ottaa mukaan myös länsirata Turusta Poriin. Rataliikenteen profiilia pitää kaiken kaikkiaan nostaa. Junayhteyksillä on helpointa saavuttaa nopeita, mutta ympäristöystävällisiä kulkuyhteyksiä läpi koko Suomen.

Lapsiperheillä menee tässä maassa monessa mielessä huonommin kuin koskaan. Mistä se johtuu? Miksi meillä on yhä nuorempia lapsia kaduilla alkoholin vaikutuksen alaisena, huostaanotot ovat lisääntyneet jne? Monimutkainen ongelma, johon on monta erilaista vastausta.

Kun minä oli lapsi, saattoi kuka tahansa vastaan tuleva aikuinen huomauttaa lapselle roskien heittelystä kadulle tai muusta epäasiallisesta käytöksestä. Vanhempia ihmisiä kunnioitettiin, tai ei ainakaan päin naamaa huudeltu mielipiteitä hänen pukeutumisestaan tms. Miten saisimme sellaista kunnioitusta ja arvostusta palautettua kaikkien ihmisten välille?

Yksinkertainen vastaus on tässä. Lapset tarvitsevat aikaa, ja aikuisen, joka pitää rajoista kiinni. Sekä kotona että päivähoidossa tai koulussa. Vanhempien kasvatuskyky ei useimmiten riipu taidoista, vaan siitä, että voimavarat eivät riitä. Siksi tarvitaan vanhemmuutta tukevaa neuvolatoimintaa. Usein paras apu olisi ihan kodinhoitoapu, eli apu arjessa. Sitä sai lapsiperheisiin joskus 80-luvulla, kun olin itse lapsi.

Päivähoitoon tarvitaan riittävän pienet ryhmät, kouluissa pitää olla myös riittävän pienet opetusryhmät. Myös kouluyksiköiden pienuus on alakouluikäisille tärkeää. Ihmettelen kovasti tätä tämänhetkistä suuruuden ihannointia. Koulut, sairaalat, kaupat, kaikki pitää saada isoihin yksiköihin. Minun mielestäni pieni on kaunista.

Lasten ja perheiden hyvinvointi kotona on heikentynyt muun muassa työelämän repivyyden ja epäsäännöllisyyden myötä. Varsinkaan lisääntymisikäiset naiset ja pienten lasten äidit eivät ole suosittua työvoimaa, koska työnantaja joutuu ottamaan heidän kohdallaan taloudellisia riskejä. Vanhemmuuden kustannukset pitäisi siis tasata kaikille työnantajille. Lapset ovat sentään tulevia työntekijöitä, jos kaikki nyt pitää taloudellisilla näkökohdilla mitata.

Alkoholiveron alennus on karvaasti tuntunut monissa perheissä. Onneksi veronalennus on jo virheeksi tunnustettu, ja asiaan saadaan korjaus ensi vaalikaudella. Ainakin mikäli se minusta riippuu
Kaikkea ei pitäisi mitata rahassa. Vai moniko mahtaa niin ajatella? Siitä huolimatta lähestulkoon kaikki ratkaisut tämän yhteiskuntamme kehittämiseksi tehdään paljolti taloudelliselta pohjalta. Ja vieläpä lyhytnäköiseltä taloudelliselta pohjalta. Ei osata nähdä, miten heikentyvät olot perheissä, päiväkodeissa ja kouluissa vaikuttavat tulevaisuuden aikuisten hyvinvointiin ja tuottavuuteen työntekijöinä. Ollaan kaukana siitä, että pohdittaisiin, millaiset yhteiskunnalliset ratkaisut voisivat tuottaa enemmän hyvää elämää.
Tähän lopuksi halusin vielä pohtia syntymää, synnyttämistä, elämän alkuhetken tukemista. Äitejä ja isiä tulisi rohkaista löytämään oma talonpoikaisjärkensä. Minulle kävi ensimmäisen lapsen kanssa niin, että yhden hoitajan mielestä vauvan pepun talkitseminen oli ehdottomasti se ainoa oikea tapa hoitaa lapsen hyvinvointia, toisen mielestä rasvaaminen. Siinä hötäkässä jäi huomaamatta, että imetys tuntui minusta tuskalliselta. Eli mielestäni opastuksessa keskityttiin epäolennaisuuksiin. Sen verran karvaita kokemuksia jäi myös synnytyksestä, että olen pohtinut, voisinko ryhtyä doulaksi (tukihenkilö synnyttävälle). Mielestäni synnyttäjien tulisi saada vapaasti valita sairaala, jossa synnyttävät, ehkä se pakottaisi sairaalat panostamaan asiakasystävällisyyteen. Valintansa voisivat tehdä yhtä lailla ne, jotka haluavat teho-osaston viereen, kuin ne, jotka haluavat lempeää luonnonmukaisuutta. Siis valinta pitäisi mielestäni voida tehdä yli sairaanhoitopiirirajojen.

Ilmastomuutos on nyt kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa näkyvällä sijalla. Luinpa mainoksen (joku kolmesta isoimmasta), jossa sanottiin paljon hyvää ja kaunista, jonka uskon ihan kenen tahansa allekirjoittavan. Minäkin tahdon, että lapsilla ja vanhuksilla on hyvä olla ja että työelämässä jaksetaan pysyä hyvinvoivina. Minunkin mielestäni kaikilla pitäisi olla oikeus tehdä työtä. Minunkin mielestäni koulutukseen ja terveydenhuoltoon pitäisi saada tarpeeksi resursseja. Kenen mielestä ei pitäsi?

Konkreettiset toimenpide-ehdotukset vasta kertovat kuitenkin sen, kuinka tosissaan puolue on asiansa kanssa. Itseäni hämmästyttää se, kuinka monet kaiken tämän ilmastokeskustelun jälkeen ovat sitä mieltä, että EU:n ei pidä mennä yksipuolisiin päästörajoituksiin. Kaikki maailman maat ovat kaatamassa hiilidioksidipäästöjään samaan astiaan. Osa tajuaa, että astian rajat alkavat tulla vastaan, mutta toteavat, että ei me voida lopettaa kaatamista kun ei muutkaan lopeta. Säästäminen ei tarkoita sitä, että kansalaiset pitävät telkkarin kiinni iltaisin kello 18 ja 20 välillä tai muuta älytöntä. Se tarkoittaa, että teollisuus velvoitetaan lakisääteisesti kehittämään energiaa säästäviä tuotantomenelmiä, kansalaisille tarjotaan tukea pientalojen lämmitysjärjestelmien muuttamiseksi maalämpöön tai pelletteihin, saastuttavien tuotteiden valmistusta verotetaan rankemmin. Ja niin edelleen.

Mutta nyt iski nukkumaanmenoaika. Olen nimittäin päättänyt, että enää en voi tehdä vaalityötä yöunen kustannuksella. Jatkoa seuraa…

Lukion vaalipaneeleista Raumalla on jo kauan. Silti pitää vielä mainita, kuinka iloiseksi tulin siitä, miten yleishyödyllisistä ja tärkeistä teemoista nuoret halusivat keskustella näissä paneeleissa. Ihan oikeesti olin yllättynyt miten vähälle osalle jäivät suoraan nuorten omia etuja koskettavat kysymykset kuten opintotuki. Osallistujat olivat kiinnostuneita vaikuttamaan kuitenkin lähinnä omiin asioihinsa. Heitä ei paljoa houkutellut äänioikeusikärajan laskeminen 16:een. Nuorisovaltuustojen todellisen vallan lisääminen sen sijaan kyllä houkutteli.

Puhutaan jo melkein itsestäänselvyytenä siitä, etteivät nuoret ole kiinnostuneita politiikasta. Ei kai kukaan ole kiinnostunut asiasta, joka on ja pysyy, tekee itse mitä tahansa. Raumalla paneeliin osallistuneet nuoret olivat kyllä kiinnostuneita, ja myös toiveikkaita nuorisovaltuustojen toimintakykyisyyden parantamisesta. Nuorisovaltuusto saisi mielestäni käsitellä nuoria koskevia asioita jo valmisteluvaiheessa ja ottaa niihin kantaa. Tällainen asia olisi voinut olla vaikka lukioiden yhdistäminen.Ei nuoria tietenkään saa jättää tekemään yksin suunnitelmia. Mutta valmisteluun osallistumalla nuoret voisivat saada asioista riittävän hyvän käsityksen hyvissä ajoin. Silloin heille voisi antaa valtaa myös päätöksentekotilanteessa.

Olen mukana Voi hyvin -messuilla Satakunnan vihreiden järjestämässä Trashion Showssa lauantaina 10.3. klo 11.30 Porin Urheilutalolla. Paikalla on myös muita Satakunnan vihreitä ehdokkaita, ainakin Jenni Sainala, Ilkka Kekki, Maria Väkiparta, Kati Harmaala ja Jaakko Jäntti. Tähtimannekiinina meillä on Rosa Meriläinen. Esittelemme siis kirpputorilta koottuja vaatteita. Minulla on joukossa omiakin, koska harrastan kirpputoreja. Ne ovat muuten paljon mielenkiintoisempia ostospaikkoja kuin kaupat.
Välittömästi näytöksen jälkeen olen vihreiden ständillä hetken aikaa tavattavissa. Otan mukaan savisydämiäni, joten tervetuloa hakemaan omasi. Rosa ja kumppanit singahtavat näytöksestä Petra’s Cafeeseen (Yrjönkatu 11) jossa Rosa alustaa aiheesta Hyvä työ klo 12-14. Urheilutalolla on toinen näytös klo 14.30. Itse en pääse tähän hauskuuteen osallistumaan tätä toista kertaa, koska minulla on muuta hauskaa Raumalla odottamassa:

Edith Piaf konsertti uusitaan suuren kysynnän vuoksi Lönnströmin taidemuseolla silloin 10.3. klo 17. Ihan muutama lippu on enää tänään maanantaina jäljellä, joten pidä kiirettä, jos tahdot tulla kuuntelemaan. Ja sitä ennen ehtii hyvin Turkka Suuriniemen ja Merja Elon järjestämään elokuvailtapäivään Iso-Hannuun, eli kohuttu ilmastomuutoselokuva on katsottavissa Raumalla ilmaiseksi klo 14 Iso-Hannu 2:ssa.

Lukiolaisten paneelissa Raumalla kysyttiin, mitä voisi tehdä jos haluaa johonkin asiaan vaikuttaa. Vihreäthän ovat yleisesti sitä mieltä, että kansalaisten osallistumismahdollisuuksia pitäisi parantaa. Esimerkiksi kansanäänestyksiä saisi järjestää useammin. Tämänpäiväisessä Hesarissa inkoolainen Seppo Silaste ehdotti, että annettaisiin kansalaisille lisää päätösvaltaa myös aloite- ja päätösoikeudella. Tarkoittaisi siis, että kun tietty (laissa tätä varten säädetty) määrä kansalaisia asettuu jonkin muodollisesti pätevän aloitteen taakse, siitä on järjestettävä sitova kansaäänestys. Eli kansa tekisi ehdotuksen ja kansa päättäisi. Tähän moni älähtäisi, että poliitikot on valittu sitä varten, että he kantavat poliittisen vastuun ja tekevät vaikeat ratkaisut kansalaisten puolesta. Poliittinen vastuu – tuo klisee tarkoittaa vain sitä, että poliitikko ottaa sen riskin ettei tule valituksi uudestaan. Vaikeista asioista päättäminen kuuluu toki poliitikoille. Mutta miksei myös kansa voisi tehdä omia ehdotuksiaan. Onhan kansanedustajan neljän vuoden toimikausi aika pitkä aika nykyisessä hektisesti muuttuvassa maailmassa.  Pitääkö kansan siis todella odottaa se neljä vuotta, jotta pääsee vaikuttamaan haluamaansa asiaan? No, nykysysteemissä voi ottaa yhteyttä asioista päättäviin poliitikkoihin, jotta he tekisivät ehdotuksia kansalaisten puolesta. Oletko joskus tehnyt niin? Minä en ole. Lähdin mukaan politiikkaan, koska halusin vaikuttaa asioihin. Haluni vaikuttaa ei kohdistunut mihinkään tiettyyn yksittäiseen asiaan. Valitsin Vihreän liiton, koska se tarjosi mielestäni parhaan kanavan keskustella kulutuksen jatkuvan kasvun ongelmasta. Silloin ei tullut mieleeni, että vaikuttaa voisi keskustelemalla poliitikkojen kanssa, mikä johtuu ehkä siitä, että säästäminen, kohtuullisuus ja vähempään tyytyminen eivät ole olleet vaihtoehtoja energia- ja talouspolitiikassa. Koulutus- ja sosiaalipolitiikassa säästäminen sitä vastoin on ollut arkipäivää jo pitkään… Entäpä jos kansalaisilla olisikin ajatuksia ja mielipiteitä, joilla yhteiskuntaa voitaisiin parantaa, mutta poliitikot olisivat eri mieltä?

Mikseivät kansalaiset ja kuntalaiset nykysysteemissä ota enemmän yhteyttä päättäjiin? Ehkä siksi, että päätettäviksi tulevat asiat on usein jo niin valmiiksi pureskeltu päätösehdotusten tultua julki, että käytännössä vaikutuksen mahdollisuudet ovat jo ohi. Ja sitten ihmetellään, miksi ihmiset eivät ole kiinnostuneita vaaleista. Kyllähän nykykäytännöistä tulee helposti se olo, että aivan sama mitä äänestän, en kuitenkaan pysty vaikuttamaan siihen itselleni tärkeään asiaan. Mutta sen ei tarvitse olla niin!

Kunnissa on käytössä kuntalaisaloite. Raumalla kerättiin nimiä listaan viimeksi kyläkoulujen puolesta. Nimilista hylättiin, koska allekirjoitukset oli kerätty netissä. Jos samat allekirjoitukset olisivat olleet paperilla, olisi kunnalla ollut velvollisuus järjestää äänestys. Se, että tällainen muotoseikka  ratkaisee äänestyksen järjestämisen, osoittaa, että kunnallisten päättäjien enemmistö ei ole kovin kiinnostunut kuulemaan kuntalaisten mielipiteitä. Poliitikkojen – niin kunnallistasolla kuin valtakunnan tasollakin pitäisi olla valmiita paitsi kuuntelemaan kansalaisia, niin myös taipumaan heidän tahtoonsa. Suomen perustuslaissa sanotaan, että valta kuuluu kansalle. Mitenkäs saataisiin homma toimimaan niin, että se todella kuuluisi?

Mistähän alunperin otin teemaksi sydämen, en ole ihan varma. Mutta ajatuksena varmaan oli se, että politiikassa täytyy lahteä arvoista, siis asioista joita pitää tavoiteltavina ja hyvinä. Ja niinhän kaikki toki tekevätkin. Halusin korostaa sitä, että on tärkeintä pitää mielessä ne arvot ja tavoitteet, joita kohti pyritään, mutta niitä kohti pääsee vain järkevällä toiminnalla. No olipa tosi originaalia ja erikoista juu… Mitä enemmän tätä poliitikkojen puhetta seuraa, sen vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että kaikki ovat mukana sydämestään ja haluavat muuttaa yhteiskuntaamme paremmaksi. Joitain poikkeuksia voi toki olla. Eroja tulee hiukan siinä, mitä asioita pidetään tavoiteltavina. Isoilla puolueilla nuo erot ovat todella pieniä, pienistä löytyy vaihteluakin enemmän. Selvempiä eroja löytyy, kun ruvetaan katsomaan miten tavoitteisiin päästään. Nythän esimerkiksi vihreiden perustuloehdotus on johtanut vilkkaaseen keskusteluun lehtien palstoilla, mikä on hieno juttu. Sehän se tarkoitus olikin.
Näiltä sivuilta voi lukea, millaista toimintaa minä pidän järkevänä. Sivujen vuorovaikutteisuus on minulle tärkeää ja toivoisinkin, että vielä enemmän saisin kommentteja sekä sivuille että suoraan sähköpostiini.

Ja tällä kertaa ihan vastikkeettomasti. Tosin ne on tehty savesta. Vietimme ystävien kanssa hauska illan tuossa ennen joulua muovaten suomalaisesta savesta sydänriipuksia. Ne on poltettu ja osa on käsitelty mehiläisvahaa sisältävällä voiteella. Jokainen on oma yksilönsä, kuvassa siis vain yksi esimerkki. Jos haluat itsellesi oman savisydämen, lähetä sähköpostia (reetta.parvikko(ät)dnainternet.net) ja kerro osoitteesi. Tai tule hakemaan omasi torilta sitten 17.3., kun siellä patseeraamme. Tai pysäytä minut kaupungilla. Sydämissä ei ole mitään vaalitunnuksia, ainoastaan naruun sidottuna lappu, jossa on www-osoitteeni.