Reetta Parvikko

Harrastan laulua yhtyeessä ja yksin. Vielä kun saisin yleisen musiikkitiedon tentittyä, niin taskussa olisi musiikkiopiston päästötodistus. Ensimmäinen oma konserttini oli viime toukokuussa, kun esitin tutkinto-ohjelmistoni Lönnströmin taidemuseolla. Toinen konsertti on pian tulossa: Edith Piafia Lönnströmin kotimuseossa helmikuun 10. ja 11. päivä.

Pidän kovasti kaikesta käsillä tekemisestä, mutta siihen jää valitettavan vähän aikaa. Lapaset ja myssyt olen ehtinyt lasten syntymän jälkeen tekemään, ai niin ja osan saunamme lauteista. Huonekalujen entisöinti ja kaikenlaisten esineiden korjaus kiinnostaa. Olen jopa puolitosissani miettinyt, pitäisikö vaihtaa ammattia, on se käsillä tekeminen niin palkitsevaa. Ainakin kun onnistuu…
Lapsena olen ollut varsinainen lukutoukka, aina nenä kiinni kirjassa. Viimeksi taisin lukea Da vinci -koodin edeltäjän Enkeleitä ja demoneita. Välillä luen ammattikirjoja, kuten Tanssioppilaan käsikirjaa venyttelystä ja muusta treenauksen kannalta tärkeästä.
Nyt juuri aloitin Da Vinci-koodia muistuttavan Labyrintin.

Tällä hetkellä olen hoitovapaalla poikieni kanssa kotona. Minulla on toimi Eurajoen kunnassa lasten ja nuorten psykologina, sinne olen palaamassa kesäkuussa 2007. Toimenkuvani jakautuu koulun ja sosiaalitoimen kesken, eli 60% työajastani olen koulupsykologi ja 40% sosiaalitoimen psykologi. Koulussa minulle kuuluvat muun muassa erilaiset oppimis- tai opiskeluvaikeudet, kiusaamistapaukset, erityislasten oppimissuunnitteluun osallistuminen ja oppilaiden mielenterveys. Sosiaalitoimessa olen mukana tukemassa perheitä, joissa lapsen hyvinvointi on syystä tai toisesta uhattuna, esim. vanhemman sairauden, avioeron, kuoleman tai muun vastoinkäymisen kohdatessa. Työmuotoina käytän yksilö- ja ryhmäkeskusteluja, havainnointia ja psykologista tutkimusta. Ja onnekseni minulla on osaavia opettajia ja sosiaalityöntekijöitä sekä muuta henkilökuntaa työkavereina, koska ei näitä töitä kukaan yksin pysty tai jaksa tehdä. Ainakaan minä.
Sivutöikseni opetan kolme tuntia viikossa balettia aikuisille, 16-65-vuotiaille. Se on hauskaa työtä, jonka miettimiseen käytän paljon aikaa. Mielestäni kaikki voivat oppia baletin avulla parempaa kehonhallintaa, saada lisää voimaa ja notkeutta ja ennen kaikkea nauttia tanssista ja musiikista. Aikuisilla tavoitteet ovat toki erilaiset kuin lapsilla, koska lapset ovat vielä muuttuvia ja pehmeämpiä vartaloltaan ja siksi treenauksella voi esimerkiksi aukikiertoon ja notkeuteen vaikuttaa huomattavasti enemmän.

Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi pientä poikaa, 2- ja 4-vuotiaat. Myös mieheni lukioikäinen tytär on perheenjäsen ja omistaa meillä huoneen, vaikka käykin meillä harvoin. Asumme vanhassa, pienessä puutalossa Raumalla ja olemme onneksemme saaneet tosi mukavia naapureita . Menneisyydestäni on pakko mainita, että opiskeluaikana perheeni muodostui minusta ja tiibetinspanieli Sinasta, jota ikävöin edelleen, kun sille päälle satun.