Elokuu 2008
Ketä kiinnostaa?
Osallistaminen kuntapolitiikassa (Julkaistu Länsi-Suomessa elokuussa 2008)
Raumalaisten äänestysprosentti vuoden 2004 kunnallisvaaleissa oli 56. Tämä tarkoittaa sitä, että reilu 13 000 kpl äänioikeutetuista jätti äänestämättä. Pelkkä äänestysprosentin lasku ei välttämättä vielä tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset olisi kiinnostuneita yhteisten asioiden hoidosta. Enemmänkin se voisi kertoa siitä, ettei heillä ole kosketusta yhteisten asioiden hoitoon, tietoa niistä mahdollisuuksista joita kuntalaiselle kuuluu demokraattisessa päätöksenteossa. Hei: ketä kiinnostaa?
Olemme saaneet kasvaa sellaiseen suljettuun päätöksentekokulttuuriin, jossa kuntalaisten todelliset vaikutusmahdollisuudet on tehty vaikeiksi tavoittaa. Tällöin ei ole ihme, että kuntalainen passivoituu ja mieluummin tyytyy kritisoimaan ”päättäjiä”. Tällainen kehitys on kaikkea muuta kuin demokratian ihanteiden mukaista. Asioilla on totisesti merkitystä. Sillä on väliä, kuka kunnanvaltuustossa ja lautakunnissa istuu.
Tämän hetkisiä vaikutusmahdollisuuksia tulisi käyttää aktiivisemmin. Näitä vaikuttamisen tapoja ovat mm. kuntalaisaloite, jonka prosessiin tulisi tutustua jo koulussa, neuvoa antava kansanäänestys, joista voisi käyttää nykyistä paljon enemmän sekä erilaiset kuulemismenettelyt, jotka etenkin kaavoituspuolella on otettu neuvokkaasti haltuun. Näiden vaikutusmahdollisuuksien entistä vahvempi hyödyntäminen olisi oiva keino muistuttaa luottamushenkilöitä heidän todellisen työnsä tarkoituksesta. Kaiken perimmäisenä tarkoituksena on palvella kuntalaisia paremmin. Missään tapauksessa ei ole tarkoitus, että kun kerran luottamushenkilöksi on valittu, tulisi heidän vain saada ”työskennellä rauhassa ja tehdä omia vastuullisia päätöksiä”.
Näiden lisäksi tulisi pohtia asioita myös osallistamisen näkökulmasta. Osallistaminen viittaa aktiiviseen pyrkimiseen vuorovaikutukseen hallinnosta kuntalaisille päin. Käytännössä osallistaminen voi olla mitä vain. Nykyinen lepsu ja asiantuntematon vuorovaikutteinen osallistaminen tarkoittaa sitä, että ulkoistetaan vastuuta kolmannelle sektorille eli vaikkapa yhdistykselle ja jätetään tämä oman onnensa nojaan. Tämä kertonee siitä, että osallistamisen periaatteita ei tunneta, eikä hallintokoneisto kykene luopumaan hierarkkisesta mallistaan. On tärkeää, että kansalaisjärjestöt ja yhdistykset pysyttelevät aktiivisina, sillä ilman niitä moni asia jäisi kokonaan hoitamatta. Kulttuurisektori, joka jo käsittää vapaa-ajan toimintoja ja osaltaan pyrkii jo sosiaalipuolellekin, on hyvä esimerkki alueesta, jolla osallistaminen on käytännössä helppo toteuttaa (mm. osallistava teatteri, yhteisötaide). Kaavoitusasioissa yhteisöä voi käyttää myös asiantuntijoina: minkälainen alue olisi esimerkiksi lasten näkökulmasta? Tämä ei ole mitään hassuttelua – ainoastaan jakamalla vastuuta aidosti voidaan tehdä tyydyttävää kuntapolitiikkaa.
Politiikassa tarvitaan poliitikkojen ja vaikuttajien lisäksi keskustelun avaajia ja prosessien tuntijoita. Fasilitaattori on henkilö, joka tuntee prosessit, muttei juurikaan puutu sisältöön. Hän valvoo ja ohjaa, että ryhmä pääsee vaikuttamaan aidosti asioihin ja että asiassa päästään lopputulokseen. Käytännössä lautakunnan puheenjohtajan tulisi olla tällainen henkilö, joka huolehtii fasilitoinnista sen sijaan, että toimii jonkinlaisena mielipidejohtajana. Lautakuntien toimintatapa tulisi olla paljon luovempi ja pyrkiä visioihin sen sijaan, että he vain valvovat virkamiesten töitä. Jokainen, joka pystyy hieman ennakoimaan tulevaa, näkee, että tämänhetkinen malli on vanhentunut. Yhteisvastuu ja yhdessä tekeminen on tulevaisuuden haasteita etenkin niille, joiden toimintamallit ovat jämähtäneet hierarkkisiin valtarakenteisiin.
Valta tulisi aidosti säilyttää kuntalaisilla ja se vaatii yhtälailla pölyttyneiden kokoushuoneiden ja luutuneiden hierarkioiden tuulettamista kuin kuntalaisten aktiivista kannustamista yhteisten asioiden hoitamiseen. Tällainen vaatii koko koneiston uudistumista, mutta jo uudella asenteellakin päästään eteenpäin. Nykyinen politiikka tarvitsee uusia näkökulmia, paljon keskustelua ja uusia tyyppejä päättämään asioista kanssamme. Ennen kaikkea tarvitsemme paljon luovuutta ja iloa yhteisten asioiden hoitoon!
Silja Heikkilä
Rauman Vihreät ry.