Kesäkuu 2008
Kun hätä on vielä pieni, on apu kaukana
(Julkaistu Länsi-Suomessa 16.6.2008)
Lapsiasiainvaltuutettu ja monikkoperheiden järjestöt ovat tehneet Suomen kunnille aloitteen lapsiperheiden kotipalvelun lisäämiseksi, sillä kuntien tarjoama kotipalvelu on huolestuttavasti vähentynyt kautta maan. Kotiavulla tarkoitetaan hyvin käytännöllistä tukea siinä vaiheessa, kun perhe ei ole lastensuojelun asiakas. Tuoreessa peruspalveluiden arvioinnissa on todettu, että perheiden kotiavun saatavuus ei nykyisellään vastaa sosiaalihuoltolain tarkoitusta. (www.lapsiasia.fi)
Joutuessamme onnettomuuden takia perheen kanssa yllättävään tilanteeseen, sain iloin tutustua raumalaisiin palveluihin. Käännyin luottavaisena kunnan puoleen, sillä olenhan kasvanut sellaisessa Suomessa jossa on ollut itsestään selvää, että apua yhteiskunnalta saa pyytää.
Sosiaaliviraston mukaan kolmannen sektorin toimijoiden (yhdistykset, liitot jne.) tulisi ”täydentää” kunnan palveluja. Haaskalle ovat tulleet myös yrityskentällä toimivat kotipalveluyritykset, jotka tarjoavat kodinhoitoapua hyvään tuntihintaan. Rauma tarjoaa tällä hetkellä lapsiperheiden kotiapua päivähoidon alaisena.
Tein selvitystä näistä tarjolla olevista “täydentävistä palveluista”. Palveluja raumalaisille lapsiperheille -opas siirtää vastuun Mannerheimin lastensuojeluliitolle joka välittää kurssitettuja lastenhoitajia sekä 4H-kerholle, joka tarjoaa lähinnä opiskelijoita vanhusten siivous- ja puutarhatöihin. Lisäksi apua antaa Porin Diakonissalaitos, jolla on toimipiste Raumalla. Heidän palvelunsa on tarkoitettu ensisijaisesti sairastuneen, alle kouluikäisen lapsen hoitamiseen. Seurakunta ei tarjoa mitään kotiapua vaan heidän toimintansa on perhetyötä, leirejä ja tukihenkilötoimintaa. Täytyisi muistaa, ettei seurakuntien palveluja voida asettaa samalle viivalle puolueettomien ja ei-aatteellisten toimijoiden kanssa.
Rauman kunta toivoo myös, että ihmiset saisivat kotiapua sukulaisiltaan. Mitä julkista palvelua se on? Oikeassa elämässä kaikilla ei ole sukulaisia lähitienoolla ja kun akuuttia apua tarvitaan, kestää heidän rekrytointinsa viikkoja. Jos taas kunta kokee, etteivät oikeat raumalaiset tarvitse kotiapua, on kaiketi muutettava pois Raumalta. Sehän on ollutkin trendinä viime aikoina.
Jos vertaamme Rauman kunnan palveluja olemassa oleviin Sosiaalihuoltolakiin (§17, §20, §21) ja Lastensuojelulakiin (§2 ja §36), ja kun vielä tulkitsemme lakia inhimillisesti, voidaan todeta palvelujen olevan puutteellisia.
Tämä vakava puute tulisi välittömästi korjata siten, että palkataan enemmän ”kodinhoitajia” lapsiperheitä varten ja madalletaan kynnystä avun pyytämiseen.
Tilanne olisi korjattava vähintään siten, että kotipalvelujen vuodenvaihteessa siirtyessä mahdollisesti sosiaalipalvelujen piiriin, perustetaan kotiapuneuvojan virka, jonka tehtävänä on räätälöidä viipymättä kullekin yhteydenottajalle sopiva apupaketti ja “määrätä” avunantajat toimeen. Sillä onhan ymmärrettävää, ettei vaikkapa riittävän kauan taistellut ja pian masennukseen vajoava äiti jaksa soitella kymmeniä puheluja, selvitellä asiaa eri toimijoiden kanssa, odotella puhelinaikoja ja vakuutella kerta toisensa jälkeen tarvitsevansa ihan oikeasti apua.
Normaali elämä on sitä, että joskus ihminen väsyy, joskus tulee paha mieli. Ihmisarvoiseen elämään kuuluu myös se, että on oikeus olla onneton luuseri. Onko tilapäistä apua tarvitsevan kriisiydyttävä, ennen kuin apua voi saada? Elääkö myytti kaikenkestävästä äidistä edelleenkin? Vieläkö uskotaan siihen, että koti on erillinen saarekkeensa, joka ei vaikuta millään tavalla yhteiskuntaan? Ainahan äidit ovat jaksaneet ja elleivät jaksa, ongelmat pysyvät kulissien avulla neljän seinän sisällä.
Avunhankkimisprosessi oli ahdistava, ja loi valtavaa voimattomuuden tunnetta. Suomalaisen masennuksen juuret johtavat vihan ja voimattomuuden yhdistelmään (Outi Nyytäjä: Menestys ja moraali, 2008). Olisiko suomalaisella virastokulttuurilla tästä osuvasta oivalluksesta jotain opittavaa? Olisiko aika viedä päättäjät Paluu todellisuuteen -elämysretkelle tavisten lapsiperheiden arkeen?
Silja Heikkilä
Rauman Vihreät ry.