Tammikuu 2008
Ajat muuttuvat – muuttuuko ihminen?
(Kolumni Uusi Rauma -lehdessä 19.1.2008)
Eräiden vanhojen kulttuurien perimätiedoissa ja monissa esoteerisissa piireissä uskotaan, että ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikaan ja ulottuvuuteen. Myyttinen vuosi 2012 tuo muassaan erinäisiä asioita ja keskeistä näiden uskomusten mukaan on se, että ”valon” määrä maapallolla lisääntyy. Se on lohduttava ajatus, jos ymmärtää valon henkisenä käsitteenä, eikä esimerkiksi auringon paahteena.
Valon lisäännyttyä syvenevät myös varjot. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka uskovat siihen, että luonnonkatastrofit maailmassa lisääntyvät, aivan kuten analyyttisen psykologian isä C.G.Jung aikanaan totesi: ”luontokin antaa itsensä helposti raiskata ja kukistaa aivan kuin se olisi voimaton, mutta riemuvoitto joudutaan kuitenkin kalliisti maksamaan.”
Olen kaikessa optimistisessa positiivisuudessani synkeä pessimisti, joka ei varsinaisesti manaa pahaa esiin mutta ikävällä tavalla näkee varjot liian selvästi. Harva se ilta nukkumaan mennessäni mietin esimerkiksi, miten suojaudumme, jos myrsky nousee (menemme maakellariin, mutta pelkään samalla, että jäämme sinne kun jotain romahtaa oviaukon eteen).Tai mitä tapahtuisi, jos joutuisimme yhtäkkiä veden valtaan – tulisiko valtava kirkkovene noutamaan meitä ja veisi luvattuun maahan, miltä maailma näyttäisi jos se olisi vain vettä…niin, synkkää on. Jopa sairasta.
Sen lisäksi uskon, että toivoa kuitenkin on. Joudumme vain ensin opettelemaan uudenlaista suhtautumista niin itseemme, muihin ihmisiin kuin luontoonkin.
Televisiosta muuten sen verran, että sen vaikutus sisäiseen elämäämme tuntuisi olevan valtaisa. Tämän huomasin, kun olimme jälleen kerran luopuneet televisiosta ja eläneet kuukauden päivät ilman töllöä ja kun otimme sen jälleen esiin jonkun jalkapallon loppuottelun takia – ette voi kuvitella sitä visuaalista ilotulitusta, joka päässäni vilisi mennessäni nukkumaan. Tulihan sitä kuitenkin rennosti surffailtua kanavalta toiselle. Jostain syystä en enää lämpene yhdellekään sarjalle, en jaksa kiinnostua mistään elokuvasta niin pitkään että jaksaisin katsoa sen loppuun, uutisetkin näen kätevästi Yle Areenalta ja parhaat palat ”ihankaikesta” YouTubesta.
Kanavia on kymmenkunta, mutta mitään hyvää ei koskaan tule. Katsojan odotukset ovat nousseet ja ainakin henkilökohtaisesti aika televisionkatsomiseen vähentynyt. Pitäisi saada juuri sitä mitä sinä hetkenä haluaa. Kenties jonain päivänä digitelevisiosta löytyisi apu tähän ongelmaan?