Lapset
Lapsissa elää toivo paremmasta maailmasta – tai pelko pahemmasta.
Tämän päivän sosiaalipalvelut painivat yhä raskaammassa sarjassa mm. huostaanottojen, päihteiden ja väkivallan kanssa, eikä sillä ole aikaa ja resursseja ennaltaehkäistä pienempiä tulipaloja. Lapsiperheiden kotipalvelu on huolestuttavasti katoamassa kunnan palveluista. Apua on vaikea saada, ellet ole jo kriisissä.
Koti ei ole erillinen saarekkeensa vaan osa yhteiskuntaa. Lapsi ei myöskään ole erillinen saarekkeensa perheessä, vaan hoidon tulisi ulottua koko perheeseen. On todettu, että esimerkiksi Vantaalla käytössä olleessa intensiiviperhetyössä asiakkuuden taustalla olivat yleisimmin vanhemman uupumus, masennus ja jaksaminen (Linkki: https://oa.doria.fi/handle/10024/38300). Valitettavasti hoito ei edennyt, koska aikuisille ei ollut tarjolla riittävästi aikuispsykiatrisia palveluja. Voi vain kuvitella hoitohenkilökunnan turhautumisen määrän, puhumattakaan apua tarvitsevasta perheestä.
Usein tuntuu, että suuria päätöksiä tehdään vastoin asiantuntijoiden neuvoja. Lakien ja asetusten määräämät rajat tavoitetaan rimaa hipoen. Tavallinen arki on pieniä asioita, ei vain suuria linjoja, tilastoja ja strategioita. Päiväkodin rempallaan oleva aita on vähäpätöinen ongelma päättäjille, mutta todelliseksi ongelmaksi se muuttuu sitten vasta kun onnettomuus on tapahtunut.
Käytännössä tarvitsemme paljon enemmän ennaltaehkäisevää toimintaa ja sellaisia eheyttämisprosesseja, jotka on mietitty alusta loppuun. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia tulee palkata paljon enemmän, mutta tuskin mikään raha riittää täyttämään sitä valtavaa palvelujen tarvetta, joka ihmisillä alkaa olla. Me tarvitsemme uusia ideoita ja näkökulmia kaikkiin prosesseihin! Pois vanhat jäärät!
Politiikassa tehdään jatkuvasti valintoja toisen kustannuksella. Uusittu jäähalli tai kadunlämmitys on varmasti perustellustikin järkevää ja tärkeää, mutta lasten hyvinvointi on vieläkin tärkeämpää. Myös pieniin asioihin tulee voida vaikuttaa heti. Lapsen ääni on pieni, eikä ole tarpeeksi aikuisia pitämässä lapsen puolta.
Minun visioissani päiväkotien pihat remontoidaan ja siellä kasvaa lasten itsekasvattamia kukkia ja ruoka on lähellä tuotettua kasvispainotteista luomua. Ryhmät pysyvät sopivan kokoisina ja jokaiselle persoonalle on tilaa.
Miksi näin ei voisi olla?