Huittisten Vihreät ry

1.8.2011

Julkisuudessa on käyty paljon keskustelua julkisen liikenteen vähenemisestä ja lisääntyneestä yksityisautoilusta. Huittisten vihreät ry esittää, että Satakunnan liikenteen pikavuoro Turku-Tampere-Turku ajettaisiin Huittisten alueella vakiovuorona Vampulan keskustan kautta. Tällä hetkellä näin tapahtuu vain kerran aamulla Vampulasta Huittisiin ja kerran iltapäivällä takaisin. Tämä palvelee lähinnä vain koululaisia. Joukkoliikenteestä hyötyvät kuitenkin muutkin.

Vakiovuoro on matkustajalle useita euroja edullisempi kuin pikavuoro, mutta autoilijalle tämä ehdotus olisi  matkustajamäärien noustessa liiketaloudellisesti edelleen kannattavaa. Mikäli jokainen kerran tunnissa ajettava vuoro kulkisi Vampulan kautta, liikennöitsijä saisi lisää asiakkaita vanhuksista, työttömistä, nuorista ja niistä ihmisistä, joille on tärkeää kannattaa julkista liikennettä esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämisen muodossa tai polttoaineen kallistumisen vuoksi. Kaikki eivät myöskään voi tai halua hankkia perheeseen autoa, kahdesta puhumattakaan. Myös pidempimatkalaiset hyötyvät voidessaan jättää oman autonsa kotiin jatkaessaan matkaa Huittisten hienojen yhteyksien kautta muualle Suomeen.

Aikataulullisia muutoksiakaan ei tarvittaisi, sillä Vampulan kierros ei ole aikaavievä reitillä: Turuntie-Yhdystie-Sallilantie-Turuntie.

 

Virttaankankaan harjun eloonjäämiskamppailussa alkaa viimeinen taistelu. Tavallisten kansalaisten ja mahtavan Turun Seudun Vesi Oy:n vesisota on kestänyt jo toistakymmentä vuotta ja se oli jo melkein päättyä vahvemman voittoon. Nyt harjulla on jälleen toivoa, sillä viimeinen taisto käydään suuremmilla kentillä, EU:n komission ja Suomen ympäristöministeriön välillä.

Luonto ei voi puolustaa itse itseään ja siksi sen suojelemiseksi on laadittu määräyksiä, lakeja ja direktiivejä. Meidän jokaisen velvollisuus on kunnioittaa niitä ja huolehtia siitä, että mapallomme säilyy myös tuleville sukupolville. Erityisesti puhdas vesi on meille kaikille elintärkeää.

Siksi onkin sääli, että Virttaankankaan harjun pohjavedestä käydään tätä taistelua. Eihän se ole harjun vika, jos ihmiset ovat tyhmyyttään pilanneet jokivetensä. Miksi myös pohjavesi pitäisi pilata?

Onneksi ihminen on myös kekseliäs. Insinöörit ja vesiasiantuntijat ovat kehittäneet loistavia tekniikoita, joiden avulla likainen jokivesikin voidaan puhdistaa juomakelpoiseksi. Tähän teknologiaan onkin nyt panostettava ja tehtävä siitä Suomelle vientivaltti – eikä tekopohjavedestä, joka ei lopulta pohjavettä ole nähnytkään.

Toivon myös, ettei komission ja ympäristöministeriön tarvitse ryhtyä taisteluun, vaan että asia selvitetään dialogitasolla luonnon ja ihmisen hyväksi. Juuri niin kuin pohjavesidirektiivissä on tarkoitettukin.

Vesisodan viimeinen taistelu

Valtionvelan kasvattaminen on äärettömän riskialtista. Varsinkin nyt vaalien alla puolueet lupaavat “karkkia ja rahaa”, jotta saisivat ääniä. Ei nosteta veroja, ei leikata menoja. Jäljelle jää siis vain velanotto.

Suomalaiset tuntevat Kreikan tilanteen hyvin. Mutta myös Britanniassa varat ovat loppu. Jokainen ministeriö joutuu leikkaamaan keskimäärin 30% menoistaan, mikä vaikuttaa erityisesti paikallistason palveluihin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että julkiselta sektorilta annetaan kenkää 400 000 ihmiselle. Mitä tapahtuu palveluille?

Nyt on kirjastojen vuoro. Viidesosa kirjastoista suljetaan. Kirjailija Zadie Smith on aloittanut vastakampanjan. Hänen mielestään paikalliset kirjastot  muuttavat tavallisten ihmisten elämää ja avaavat uusia maailmoja aivan eri tavalla kuin valtavan suuret, keskitetyt kirjastot. Hän on vihainen. “Nykyhallitus on ykistyiskoulujen kasvatteja täynnä, joten he eivät ymmärrä kirjastojen merkitystä paikallisille ihmisille.” (Guardian 30.3.11).

Kansalaisaktivistit eivät ole vain vaatimassa, vaan ovat antaneet rakentavan vastaehdotuksen 1,5 miljoonan euron säästöistä, joka pelastaisi Smithin paikalliskirjaston. Kaupunki ei halua kuullakaan ehdotuksesta.

Tämän Kensal Risen kirjaston vuonna 1900 perustanut kirjailija Mark Twain sanoi vapaasti käännettynä, että julkiset kirjastot pysyvät, koska niitä arvostetaan muistojen, nimien, tarinoiden ja tapahtumien muistopaikkoina. Siksi niitä kunnioitetaan sodissakin ja vallankumouksissa ja ne säilyvät aina.

Mutta holtitonta talouspolitiikkaa ne eivät vain kestä.

Jukka Tarkka (SK 31.3.11) kirjoittaa Japanin katastrofin opettaneen paljon ydinvoimateollisuudelle. Hän iloitsee, että ”tämän jälkeen on varmaa, että yhtäkään uutta ydinvoimaa ei rakenneta kevyin perustein.” Siis onko niitä ennen rakennettu kevyin perustein?

Nähtävästi, sillä yksikään vakuutusyhtiö ei ole suostunut ydinvoimaloiden kokonaisriskiä vakuuttamaan, eivätkä osakkaat ottamaan täydellistä vastuuta vahingoista. Totuushan on, että ydinvoimaa ei olisi olemassakaan, jos vakuutusyhtiöt olisivat joutuneet korvaamaan todelliset riskit.

Saksalaisen kauppalehden, Handelsblattin mukaan ydinvoiman todellinen hinta on tosiaan kova. Jos esimerkiksi ydinvoimareaktorin sydän sulaisi, se maksaisi 5000 miljardia euroa – eli kaksi kertaa Saksan kansantuotteen verran. Jo pelkästään vuosittaiset vakuutusmaksut olisivat useiden mijardien luokkaa. Vertailukohteeksi käy Olkiluoto kolmosreaktorin kauppahinta, mikä on vain 3,2 miljardia euroa.

Vuosikymmeniä ydinvoimaa tukenut kansanedustaja Timo Kalli väitti 29.3.11 Euran lukion vaalipaneelissa, ettei vakuutusyhtiöiden kielteisyys ole ongelma, sillä ydinvoimasektori on kerännyt vahinkorahastoa. Hän tosin unohti mainita, että summa on vain noin 2 miljardia euroa ja että sitä kerätään muun muassa ihmisten sähkölaskuista.

Mikäli ydinvoimaonnettomuus tapahtuisi Suomessa, laskua eivät maksaisi yhtiöt eivätkä niiden osakkaat, vaan veronmaksajat. Kansalaiset maksavat jo nyt vahinkorahastoa ja vahingon sattuessa myös maan jälleenrakentamisen. Tai siis mitä on jäljellä.

Vanhanaikaista, kallista ja vaarallista ydinvoimaa ei tule rakentaa enää lainkaan, vaan ydinvoimasta on asteittain luovuttava. Suomen tulevaisuus on työpaikkoja luovassa uusiutuvan energian kehittämisessä ja rakentamisestaa. Osaamista ja teknologiaa meiltä riittää jopa vientiin asti, jos poliittista tahtoa vain löytyy. Kiina on tosin saanut jo kestävän energian maailman markkinoilla hyvän etumatkan, joten nyt on aika pitää kiirettä.

www.annebland.fi: Ydinvoimariskin maksaja on aina kansalainen

(Jokilaakson kolumni 24.3.11)

Nämä eduskuntavaalit eivät ole vain kyllästyneen kansan protestivaalit, vaan olemme valitsemassa Suomelle kokonaan uutta suuntaa. Maailman muuttuessa myös arvojen, keinojen ja maan tapojen on muututtava.

Nämä eduskuntavaalit eivät ole vain kyllästyneen kansan protestivaalit, vaan olemme valitsemassa Suomelle kokonaan uutta suuntaa. Maailman muuttuessa myös arvojen, keinojen ja maan tapojen on muututtava.

Suomen hyvinvointivaltion rakentajat, suuret ikäluokat, ovat jäämässä eläkkeelle ja tulevat tarvitsemaan itse yhä enenevässä määrin hoivaa ja palveluita. Suomessa on pian yhtä monta eläkeläistä kuin on työssä käyvää veronmaksajaakin. Rahoittamisen taakka painaa erityisesti nuorimpia sukupolvia, jotka itse eivät tule välttämättä koskaan saamaan samoja etuuksia kuin vanhempansa.

Myös maailma myllertää ympärillämme. Talouskriisi, luonnonkatastrofit ja sodat kertovat karua totuuttaan yhä epävarmemmaksi käyvästä ympäristöstä.  Suomi on kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta, halusimmepa sitä tai emme.

Mutta onko lasimme puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Haluammeko pistää päämme pensaaseen ja uskotella, että nämä asiat ovat vain pahaa unta? Vai haluammeko yhdessä taistella sen eteen, että kaikilla on Suomessa hyvä olla ja että planeettamme säilyy myös lapsillemme puhtaana?

Ratkaisut eivät tule olemaan helppoja, ja joudumme valitsemaan vain inhottavista vaihtoehdoista. Siksi arvojen pitääkin johtaa toimintaamme. Meillä ei ole varaa apatiaan ja antaa asioiden mennä eteenpäin omalla painollaan, vaan tarvitsemme tietoisia,  selkeitä ja harkittuja päätöksiä.

Itse en halua ottaa lisää valtionvelkaa, leikata palveluja tai  verottaa työn tekemistä.  Siksi olen valmis uudistamaan byrokraattisia rakenteitamme erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella, järkeistämään rahankäyttöä muun muassa perustulon kautta ja verottamaan kulutusta ja energiankäyttöä. Köyhyysloukut on purettava, jotta työnteko, opiskelu ja yrittäjyys olisivat  aina kannattavia.

Jotta voimme säilyttää hyvinvointivaltiomme, tarvitsemme työntekijöitä ja veronmaksajia. Toisin sanoen vain täystyöllisyys ja työperäinen maahanmuutto voivat pelastaa sen, minkä edelliset sukupolvet ovat rakentaneet. Mutta se vaatii meiltä kaikilta paljon: se vaatii yli sukupolvien ja kansallisuuksien ylittävää suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä. Vain siten voimme rakentaa uuden Suomen, joka perustuu vanhan Suomen hyville asioille.

Anne Bland

Metsäteollisuus ry:n 17.3.11 järjestämässä Rauman paneelikeskustelussa olleet kansanedustajaehdokkaat antavat tukensa ydinvoimalle.

On täysin käsittämätöntä, että neljän suurimman puolueen tukea tälle vanhanaikaiselle, vaaralliselle ja energiankulutukseen kannustavalle teknologialle löytyy, vaikka Suomella olisi kaikki mahdollisuudet olla edelläkävijämaa vihreän teknologian kehittämisessä. Suomi tulee näiden fossiilisten ja menneisyyteen katsovien puolueiden johdolla auttamatta häviämään tulevaisuuden suurimmilla markkinoilla, varsinkin nyt, kun Kiina on jo julkistanut uuden, kestävään kasvuun perustuvan viisivuotissuunnitelmansa.

Investoiminen hajautettuun ja uusiutuvaan energiantuotantoon on perusteltua myös sisäpoliittisista syistä; käyttäähän se kotimaista teknologiaa ja luo kotimaisia työpaikkoja erityisesti maaseudulle ja teollisuuden vetäytymisen seurauksena huonosti menestyville alueille. Hajautettu tuotanto elvyttää myös paikallista taloutta, toisin kuin suuret ja keskitetyt ydinvoimalat, jotka luovat vaurautta keskitetysti vain harvoille.

Tuotannon lisäksi energiatehokkaat ratkaisut ja älykkäät sähköverkot ovat tulevaisuutta. Kahdensuuntaiset älyverkot ja kunnolliset syöttötariffit mahdollistavat oman käyttökapasiteetin ylittävän energian myymisen yleiseen verkkoon. Miksei tästä puhuta?

Vihreiden kanta on aina ollut ja tulee aina olemaankin 100%:sti kielteinen ydinvoimalle ja ehdottoman myönteinen kotimaista työtä luovalle vihreälle teknologialle. Osaamista ja teknologiaa kyllä löytyy  omasta maakunnastammekin, nyt tarvitsemme vain poliittista tahtoa!

Vanhusten hoivapalvelut nousivat ykkösteemaksi Rauman vihreiden järjestämässä Hoivapalvelujen tulevaisuus -tilaisuudessa 17.3.11 Rauman kirjastolla.

Vihreiden mielestä kuntien taloudellinen ahdinko on ajanut monet kunnat yksityistämään kalliita vanhusten asumispalveluja yksityisille palveluntarjoajille liian nopeasti, mikä on aiheuttamassa markkinoiden monopolisoitumista.

Opittava ostamaan laatua

Social Business International Oy:n toimitusjohtajan ja vihreän kansanedustajaehdokkaan Anne Blandin mukaan hankintaosaaminen on kohdallaan materiaalipuolella, mutta palvelujen ostamisessa kunnilla olisi kehitettävää.

- Halvinta palveluntarjoajaa ei suinkaan tarvitse ottaa, vaan kuntien tulisi laatia hankintakriteerit kokonaisuutta silmällä pitäen. On opittava ostamaan laatua, ei vain petipaikkoja tai työtunteja, Bland sanoo.

Bland ehdottaakin voitonjaon rajoittamista yhdeksi hankintakriteeriksi. Hänen mukaansa olisi sekä vanhuksen että veronmaksajan etu, mikäli suurin osa yrityksen voitosta investoitaisiin takaisin palvelun laadun parantamiseen.

- Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole kestävää, jos kansainvälinen yritys tuottaa yksityisille osakkeenomistajilleen jopa 20 % voitot kuntien ostopalvelusopimuksilla.

Valtion tuki ei riipu kuluista

Kunnat saavat valtiontukea yli 85-vuotiaan hoivasta n. 20 000 euroa vuosittain riippumatta hoivan tarpeesta. Osa vanhuksista pärjää kotonaan pienen lisäavun turvin elämänsä loppuun asti, kun taas toiset tarvitsevat intensiivistä laitoshoitoa jo aikaisemmin. Hoiva vanhustenkodissa maksaa keskimäärin 4000 euroa kuussa, eli suurin piirtein saman verran kuin yhden peruskoulun opettajan palkkakustannus on. Pienelle kunnalle arpaonni voi olla kohtalokas.

Tilaisuudessa puhuneen vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Ville Niinistön mielestä yksi ratkaisu vaikeaan tilanteeseen voisi olla palvelusetelin käytön lisääminen hoivapalveluissa.

-  Tärkeintä on parantaa vanhusten omaa oikeutta valita asumismuotonsa ja palvelunsa. Julkisen vallan on tarjottava tähän elämäntilanteeseen soveltuvaa tukea ja apua. Palvelu- tai hoivasetelin avulla vanhuksilla tai heidän omaisillaan olisi mahdollisuus päättää, minkälaista palvelua ostetaan ja missä. Myös kuntien tasa-arvo lisääntyisi, sillä valtiontuki perustuisi hoivan todelliseen tarpeeseen, ei vanhuksen ikään. Seteliä voisi käyttää kotipalveluun kuten siivoamiseen ja kaupassa käyntiin, yksityiseen ryhmäkotipalveluun tai vaikkapa kunnalliseen laitoshoitoon, Niinistö pohtii.

—
Lisätietoja:
Rauman vihreiden puheenjohtaja Noora-Stiina Kekki, noora.stiina.kekki@gmail.com, 044-2004644
Anne Bland, anne@annebland.fi, 040-8525656
Ville Niinistö, ville.niinisto@eduskunta.fi

Huittisten vihreät ry

Yhdistyksen kevätkokouksen kannanotto ja aloite 13.3.2011

Uimahallissa voitaisiin käyttää energiatehokkaita ratkaisuja ja uusiutuvaa energiaa

Huittisten kaupunki on aloittamassa mittavaa uimahallin remonttia. Huittisten vihreiden kevätkokouksen mielestä kaupungilla olisi nyt hieno mahdollisuus profiloitua edelläkävijänä uusien ekologisten innovaatioiden käyttämisessä ja samalla tukea Satakuntaliiton tavoitteita uusiutuvien energiamuotojen lisäämisestä.

Vihreät esittääkin, että kaupunki selvittää, mitä energiatehokkaita ratkaisuja uimahallin saneerauksessa voitaisiin käyttää. Esimerkiksi Porin uuden uimahallin rakentamishankkeessa käytetään aurinkoenergiaa hyväksi niin katto- kuin seinäkeräimien muodossa.

Huittisten kaupunginhallituksen päättämä pulpettikatto voitaisiin rakentaa optimaaliseen kulmaan niin, että katolla olevien aurinkokeräinten suhde aurinkoon nähden olisi paras mahdollinen.

Korjaustyön yhteydessä tulisi myös selvittää mahdollisuus ottaa lämpö talteen harmaista vesistä (suihkuvedet) ja kiukaiden tuottamasta lämmöstä.

Vaikka kustannukset saattaisivat aluksi hiukan nousta, vihreät katsoo kuitenkin investoinnin maksavan itsensä takaisin energiankulutuksen pienentyessä sekä myönteisen julkisuusarvon kaupungille kasvaessa.

Huittisten vihreät ry:n kevätkokouksen puolesta

Anne Bland

Puheenjohtaja

Anne Bland

Uutisten välittämät kauhukuvat Japanista uppoavat tajuntaan pikku hiljaa. Epäusko on valtava, kuten aikoinaan Twin Towereiden sortumisen aikana. Kuinka näin monta katastrofia voi edes tapahtua samanaikaisesti? Maanjäristys, tsunami ja ydinreaktorin räjähdys??

Koko maailma pidättää parhaillaan hengitystä ja rukoilee, että Japanin katastrofien uhrit saavat pikaisesti apua ja ihmisiä löydetään vielä raunioista elävinä kolmekin päivää maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen. Vaikka jälkijäristysten riski on vielä olemassa, suurin pelko lienee kuitenkin ydinvoimaloiden tilanteen paheneminen. Tätä pelkoa tuntevat varmasti kaikki empatiaan kykenevät ihmiset, mutta sitä tuntevat myös ne ihmiset, jotka ovat vahvasti satsanneet taloudellisia resurssejaan ja poliittista uskottavuuttaan ydinvoiman rakentamiseen Suomessa.

Toimittaja soitti minulle eilen illalla ja pyysi kommenttia. Mitä mieltä olen: vaikuttaako Japanin onnettomuudet Suomen vaalitaisteluun ydinvoimamyönteisessä Satakunnassa? Mitä tuohon voi vastata? Totta kai! Toivottavasti, mieleni teki huutaa. Olemmehan vaatineet ydinvoiman lakkauttamista ja vastustaneet uusien rakentamista AINA. Koko vihreyden käsitteen ytimessähän on toimia vaarallisen ja energian tuhlailuun kannustavan ydinvoiman vaihtoehtojen puolesta. Satakunnan vihreiden muutamia viikkoja sitten julkistama vaaliohjelma sisältää jopa yhtenä kärkiteemana Satakunnan muuttamisen ydinvoimamaakunnasta uusiutuvien energioiden mallimaakunnaksi.

Mutta ei. En kykene toimittajalle näin lehtihaastatteluun sanomaan; sanat jäävät kurkkuun. Mitä merkitystä meidän vaaleillamme on jopa toisen maailmansodan jälkeen pahimmaksi kriisiksi tituleeratun tilanteen rinnalla? Japanilaisia on saattanut kuolla jo 10 000 ja 300 000 ihmistä on evakuoitu kodeistaan. Vesi, ruoka ja energia ovat loppumassa ja lääkkeistäkin on jo pulaa. Uutiskuvissa välittyvät tuho, kaaos ja kuolema.

Mutta uutisissa näkyvät myös rauhalliset japanilaiset – hysteriaa on vain lentokentillä, kun ulkomaalaiset pyrkivät maasta pois. Pääministeri Naoto Kan sanoo japanilaisten pystyvän voittamaan kriisin vain yhdellä keinolla. Toimimalla yhdessä, yhteistyössä ja kaikkien hyväksi. Ja samaa sanoo myös TV-uutisten kaupan myyjä, joka myy ei-oota vesipulloja tyynesti jonottaville asiakkailleen.

TSV:lle muistutukseksi, minkälaiseksi harju tulee nyt ennallistaa (Kuva: Jouni Seppälä)

Mielipide

Tulisiko TSV:n toimintamalli ottaa yleiseksi normiksi?

Turun Seudun Vesi Oy:n hankepäällikkö Reijo Koskenkorvan ajatuksenjuoksu TSV:n allashankkeen oikeutuksesta Säkylänharjun-Virttaankankaan pohjavesialueella on vähintääkin hämmentävä ellei jopa huolestuttava (SK 9.2.10). Hän väittää, että mikäli Turun hallinto-oikeus olisi ollut “täysin selvillä siitä, kuinka pitkällä tekopohjavesilaitoksen rakentaminen on”, se olisi toki antanut TSV:lle luvan altaisiin.

Puuttumatta Koskenkorvan selkeään ylenkatseeseen ja oikeuslaitoksemme ammattitaidon aliarvioimiseen, kyseenalaistaisin jälleen kerran TSV:n johdon moraalintajun. Millä perusteella hankepäällikkö uskoo TSV:n olevan jonkinlaisessa erikoisasemassa ja voivan toimia ilman, että ottaa huomioon maamme lupamääräykset, lait, EU-direktiivit ja yleisesti hyväksytyt demokraattiset prosessit?

Hallinto-oikeuden päätös (29.12.09), joka kumosi Loimaan kaupunginvaltuuston päätöksen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Tiehallinnon valitusten johdosta, todetaan selkeästi: “Merkittävä osa Virttaan osayleiskaava-alueesta on tärkeää pohjavesialuetta”…” Kun otetaan huomioon osayleiskaavassa annettujen pohjaveden suojelua koskevien kaavamääräysten sisältö sekä toisaalta ne riskit, joita kaavassa osoitetut toiminnot saattavat aiheuttaa pohjaveden laadulliselle tai määrälliselle tilalle, osayleiskaavaa laadittaessa ei ole riittävästi selvitetty näiden toimintojen pohjavesivaikutuksia.”… “Kaupunginvaltuuston päätös on lainvastainen.” Toki lakiviidakko on tunnetusti hankala, mutta eivätkö TSV:n kymmenet palkatut lailliset asiantuntijat voisi selvittää yrityksen johdolle, mitä tämä päätös käytännössä tarkoittaa? Vastaan Koskenkorvalle aivan ilmaiseksi: altaat on rakennettu laittomasti ja ne on ennallistettava.

TSV on päättänyt valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kuitenkin Koskenkorva uhoaa, että koeimeytykset aloitetaan jo tämän vuoden maaliskuussa. Näen tässä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, valitusprosessi ei ole suinkaan ohi kuukaudessa, vaan siihen mennee vuosi. Toisekseen, Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (30.12.2005) myöntämä lainvoimainen ympäristölupa (lupamääräys nro 3) vaatii: “Vuosittain imeytettävästä vesimäärästä on vähintään 1/4 imeytettävä imeytysaltaista. Tämän ylittävä osa vesimäärästä saadaan imeyttää sadettamalla.” Vastaan taas palkatta: TSV ei voi lupamääräyksiä rikkomatta käyttää sadetusimeytystä laisinkaan ilman allasimeytystä. Joten mikäli TSV aloittaa koeimeytykset maaliskuussa, se tulee jälleen kerran rikkomaan lupamääräyksiä ja lakeja.

Kysyisinkin nyt Koskenkorvalta suoraan: haluaisitko tällaisen käytöksen tulevan yleiseksi normiksi? Jokaisen kansalaisen, yrityksen sekä yhteisön kuuluisi toimia kuten TSV toimii? Minkälaisesta yhteiskunnasta TSV:n toiminta kertoo, jos yleishyödyllisten yritysten johto ei kunnioita maamme ja Euroopan Unionin lakeja – vai onko tässä kyse siitä surullisen kuuluisasta “maan tavasta”?

Anne Bland
Huittinen