Huittisten Vihreät ry

Työministeri Anni Sinnemäki Vampulassa

Kuva-blogi – 31. elokuuta 2009

VamBio Oy toimitusjohtaja Kaisa Suvilampi oik. ja työministeri Anni Sinnemäki vas.

Työministeri Anni Sinnemäki VamBio Oy:n työmaalla Vampulassa 28.8.2009. Kuva Tapio Meri

Yllä: VamBio Oy:n toimitusjohtaja Kaisa Suvilampi ja työministeri Anni Sinnemäki. Alla Anni Sinnemäki puhumassa VamBio Oy:n työmaalla Vampulassa 28.8.2009. Kuvat Tapio Meri

Ei kommentteja »

Huittisten Vihreät ry:n perustamiskokous la 15.8.2009

Ajankohtaista – 17. elokuuta 2009

Kuvassa Anna Tuli ja Tapio Meri

Huittisten Vihreät ry perustettiin 15.8.09

Seija Jylhänmaa ja Marianne Poutala tutustuvat perustamisasiakirjoihin.

Ei kommentteja »

Huittisten Vihreät sai upean lähdön

Kuva-blogi – 17. elokuuta 2009

170 Tiedote 16.8.2009

Lauantaina Satakuntaan saatiin uusi Vihreä yhdistys, kun Huittisten Vihreät ry perustettiin. Tilaisuuden avannut Satakunnan Vihreiden puheenjohtaja Tapio Meri luonnehti hetkeä historialliseksi ja valoi uskoa jäsenmäärän moninkertaistamiseen. Tilaisuudessa oli paikalla sekä aiemmin Vihreissä vaikuttaneita että uusia jäseniä.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Anne Bland ja hallituksen muiksi jäseniksi Marianne Poutala (varapj.), Taina Aittomäki (sihteeri) ja Seija Jylhänmaa.

Yhdistyksen toimintaa käynnisteltiin heti perustamiskokouksen jälkeen Huhkolinnassa “Tulkaas kattoon!”-yhdistystapahtumassa. Tapahtuman yleisöltä saatu palaute oli erittäin positiivista – ja ilmaiset luomutomaatit maistuivat.

Huittisten Vihreiden ensimmäisen toimikauden tavoitteena on toiminnan vakiinnuttaminen, jäsenmäärän kasvattaminen sekä vihreän aatteen edistäminen Huittisissa.
Lisätiedot: Anne Bland anne.bland@pp.inet.fi / 040-8525656
toiminnanjohtaja Anna Tuli anna.tuli@vihreat.fi / 045-1369377

Ei kommentteja »

Tampereen jätevesiä Turkuun talousvedeksi?

Kannanotot – 6. elokuuta 2009

Suoraputki säästäisi arvokkaan harjun

Julkaistu Turun Sanomissa, Lauttakylä Lehdessä ja Aluevistissä:

Olen äärettömän hämmästynyt, ettei Turun vesilaitoksen johtaja Irina Nordman (TS 23.7.09) ole huolissaan Tampereen jätevesistä löytyneistä polioviruksista. Tampereen jätevedethän laskevat Kokemäenjoen kautta Selkämereen.

Turun Seudun Vesi Oy:n (TSV) tekopohjavesihankkeen, joka on saanut Korkeimman Hallinto-oikeuden (KHO) siunauksen, tarkoituksena on ottaa raakavesi Kokemäenjoesta Huittisten kohdalta ja laskea esipuhdistettu vesi Virttaankankaan Harjuun, josta se johdettaisiin putkia pitkin tekopohjavetenä sellaisenaan Turun vesijohtoverkostoon.

Näen tässä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, suunniteltu vähäinen veden kemiallinen esipuhdistuslaitos Huittisissa ei poista viruksia, joten raanavesi voi olla käyttäjälle suuri riski. Toisekseen, Nordman mainitsee haastattelussa, todennäköisesti rauhoitellakseen turkulaisia, veden haitta-aineiden jäävän Virttaankankaalle. Tämä on vastoin Suomen lakeja ja EU-direktiivejä sekä myös moraalisesti paheksuttavaa puhtaan luonnon saastuttamista.

Ainoa ratkaisu molempiin ongelmiin on muuttaa tekopohjavesihanke pintavesihankkeeksi. TSV on jo pääosin asentanut Huittisista Turkuun johtavan suuren vesiputken. Tätä pitkin Kokemäenjoen vesi (ja Aurajoen vettä paljon parempi raakavesi) johdettaisiin jo hyvin toimivaan Halisten kemialliseen vesilaitokseen, jossa vesi puhdistettaisiin ammattitaidolla.

Tämän jälkeen puhdistuksen jätteet voidaan viedä, kuten Aurajoen vesi nykyäänkin, viemärin kautta Kakolan tehokkaalle puhdistamolle. Jätteet kuumennetaan Topinojan uudella laitoksella noin 150 asteen lämpötilaan, mikä tuhoaa virukset ja muut taudinaiheuttajat täydellisesti. Pintavesihanke jättäisi myös Virttaankankaan harvinaisen harjuluontotyypin tuhoamatta eikä TSV näin syyllistyisi lakirikkomuksiin. Turun seudun kuluttajien rahaakin säästyisi huikea summa.

Vain pintavesihankkeen myötä Turun kaupungin suuresti mainostama tunnuslause: ”Turku – Kestävän Kehityksen Kaupunki”, voi pitää paikkansa.

Anne Bland (vihr.)
Huittinen

Ei kommentteja »

Yhteiskunnalliset yritykset tulevaisuuden menestyjiä

Kannanotot – 30. heinäkuuta 2009

Törmäsin yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten, kun minut lähetettiin Britanniaan kirjoittamaan artikkelisarjaa alan ensimmäisestä brittiläisestä konferenssista. Jos en nyt väärin muista, teemana oli ’Social Enterprise – Social Inclusion’. Suomalaisittain katsottuna 67 miljoonan ihmisen saarivaltion ongelmat tuntuivat käsittämättömän suurilta, ja uusia näkökulmia ongelmanratkaisuun tarvittiinkin kipeästi. Koskettavien yritys-esimerkkien jälkeen oli kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto sekä tärkeä väline mm. syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys on levinnyt monille erilaisille toimialoille kuten: kierrätys, uusiutuvat energiamuodot, liikenne- ja vapaa-ajan palvelut, sosiaali- ja terveydenhuolto, reilu kauppa, rahoituspalvelut ja koulutus. Näitä yrityksiä on Britanniassa jo 55.000 eli 5% työntekijöitä palkkaavista yrityksistä ja ne kasvattavat brittitaloutta 8.5 miljoonalla eurolla vuosittain. Kansainvälisesti tunnettuja yhteiskunnallisia yrityksiä ovat mm. Jamie Oliverin 15 Restaurant, Anita Roddickin BodyShop sekä Nobel-palkinnon voittanut Muhammad Yanusin Gramees-pankki.

Minusta kiinnostavin toimiala on kuitenkin julkinen sektori, ja erityisesti terveydenhoito, joka monessa maassa on kriisissä tällä hetkellä. Verovaroin ylläpidettävät palvelut kärsivät ja kaupungit ulkoistavat palveluita säästöjen toivossa. Usein kansainväliset jättiorganisaatiot astuvat mukaan kuvioon ja kasvottomat osakkeenomistajat sanelevat pelisäännöt. Laadun heikkeneminen on ollut arkipäivää monessa brittiläisessäkin sairaanhoitopiirissä.

Britannian julkinen terveydenhuolto, joka on edelleen potilaalle ilmaista, onkin seurannut yhteiskunnallisten yritysten menestystä kiinnostuneena. Viime vuonna maan terveysministeriö lanseerasi reilun 100 miljoonan euron rahaston yhteiskunnallisten yritysten perustamisen ja kehityksen tukemiseksi. Sairaanhoitopiirien työntekijöillä on mahdollisuus kilpailla ostopalvelusopimuksista perustamansa yhteiskunnallisen yrityksen kautta. Esimerkiksi, lääkäreiden ja sairaanhoitajien perustama Salford Health Matters sai 50.000 asukkaan Salfordin sairaanhoitopiirin terveyspalvelut hoidettavakseen. Ruohonjuuritason tuntemuksen avulla yritys on kehittänyt terveyskeskustensa toimintaa kokonaisvaltaisesti ja potilastyytyväisyys on huippuluokkaa. Liikevoitto pistetään takaisin yrityksen kehittämiseen; ei osakkeenomistajien taskuun.

Yhteiskunnallisella yrityksellä on valtava kilpailuetu: ”hyvän” tekeminen. Tämä aiheuttaa positiivisen noidankehän, sillä syntynyt voitto käytetään taas hyvän tekemiseen. Uskallanpa jopa väittää, että tulevaisuuden menestyvä yritys tulee olemaan juuri yhteiskunnallinen yritys. Näin siksi, että tulevaisuuden haasteiden ja ongelmien kasautuessa juuri yhteiskunnalliset yritykset – jotka jo liikeideassaan sitoutuvat kantamaan niin yhteiskunnallista, sosiaalista kuin ympäristöllistäkin vastuuta – osaavat toimia innovatiivisesti ja ennakkoluulottomasti muuttuvilla markkinoilla. Ja tämä ”can-do”-asenne on inspiroinut minua jo 10 vuotta.

Anne Bland

197

Yhteiskunnallinen yrittäjyys blogi/The London Finnish Institute Website:

Törmäsin yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten, kun minut lähetettiin Britanniaan kirjoittamaan artikkelisarjaa alan ensimmäisestä brittiläisestä konferenssista. Jos en nyt väärin muista, teemana oli ’Social Enterprise – Social Inclusion’. Suomalaisittain katsottuna 67 miljoonan ihmisen saarivaltion ongelmat tuntuivat käsittämättömän suurilta, ja uusia näkökulmia ongelmanratkaisuun tarvittiinkin kipeästi. Koskettavien yritys-esimerkkien jälkeen oli kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto sekä tärkeä väline mm. syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Yhteiskunnallinen yrittäjyys on levinnyt monille erilaisille toimialoille kuten: kierrätys, uusiutuvat energiamuodot, liikenne- ja vapaa-ajan palvelut, sosiaali- ja terveydenhuolto, reilu kauppa, rahoituspalvelut ja koulutus. Näitä yrityksiä on Britanniassa jo 55.000 eli 5% työntekijöitä palkkaavista yrityksistä ja ne kasvattavat brittitaloutta 8.5 miljoonalla eurolla vuosittain. Kansainvälisesti tunnettuja yhteiskunnallisia yrityksiä ovat mm. Jamie Oliverin 15 Restaurant, Anita Roddickin BodyShop sekä Nobel-palkinnon voittanut Muhammad Yanusin Gramees-pankki.

Minusta kiinnostavin toimiala on kuitenkin julkinen sektori, ja erityisesti terveydenhoito, joka monessa maassa on kriisissä tällä hetkellä. Verovaroin ylläpidettävät palvelut kärsivät ja kaupungit ulkoistavat palveluita säästöjen toivossa. Usein kansainväliset jättiorganisaatiot astuvat mukaan kuvioon ja kasvottomat osakkeenomistajat sanelevat pelisäännöt. Laadun heikkeneminen on ollut arkipäivää monessa brittiläisessäkin sairaanhoitopiirissä.

Britannian julkinen terveydenhuolto, joka on edelleen potilaalle ilmaista, onkin seurannut yhteiskunnallisten yritysten menestystä kiinnostuneena. Viime vuonna maan terveysministeriö lanseerasi reilun 100 miljoonan euron rahaston yhteiskunnallisten yritysten perustamisen ja kehityksen tukemiseksi. Sairaanhoitopiirien työntekijöillä on mahdollisuus kilpailla ostopalvelusopimuksista perustamansa yhteiskunnallisen yrityksen kautta. Esimerkiksi, lääkäreiden ja sairaanhoitajien perustama Salford Health Matters sai 50.000 asukkaan Salfordin sairaanhoitopiirin terveyspalvelut hoidettavakseen. Ruohonjuuritason tuntemuksen avulla yritys on kehittänyt terveyskeskustensa toimintaa kokonaisvaltaisesti ja potilastyytyväisyys on huippuluokkaa. Liikevoitto pistetään takaisin yrityksen kehittämiseen; ei osakkeenomistajien taskuun.

Yhteiskunnallisella yrityksellä on valtava kilpailuetu: ”hyvän” tekeminen. Tämä aiheuttaa positiivisen noidankehän, sillä syntynyt voitto käytetään taas hyvän tekemiseen. Uskallanpa jopa väittää, että tulevaisuuden menestyvä yritys tulee olemaan juuri yhteiskunnallinen yritys. Näin siksi, että tulevaisuuden haasteiden ja ongelmien kasautuessa juuri yhteiskunnalliset yritykset – jotka jo liikeideassaan sitoutuvat kantamaan niin yhteiskunnallista, sosiaalista kuin ympäristöllistäkin vastuuta – osaavat toimia innovatiivisesti ja ennakkoluulottomasti muuttuvilla markkinoilla. Ja tämä ”can-do”-asenne on inspiroinut minua jo 10 vuotta.

Anne Bland

Ei kommentteja »

Maailma muuttuu ostos kerrallaan!

Kannanotot – 30. heinäkuuta 2009

rke_hedelmat_fiilis_01_hires[1]

Tuula Helariutta kirjoittaa (SK 5.7.09) Huittisten Reilun kaupungin arvonimen hakemisesta arvostelevaan sävyyn. Ymmärrän hyvin, että on helppo pitäytyä vanhoissa, tutuissa käytännöissä ja epäillä kaikkea uutta. Muutosvastarinta on inhimillistä.

Mutta jos pidämme kiinni vanhasta ja skeptisestä asenteestamme, mikään maailmassa ei muutu. On siis uskallettava toivoa, uskoa ja luottaa. Muutokset parempaan lähtevät aina pienistä askeleista – tai tässä tapauksessa ostoksista – liikkeelle. Onneksi me suomalaiset ymmärrämme tämän; ostammehan reilun kaupan tuotteita kolmanneksi eniten maailmassa, ja kahdeksan kymmenestä haluaa kaupunkien ja kuntien käyttävän verorahoja eettisesti. Erityisesti lapsityövoimaa kehitysmaissa ei haluta tuettavan suomalaisten rahoilla. Tämän ovat niin Huittisten kuin Porinkin päättäjät ymmärtäneet hienosti.

Helariutta teilaa reilun kaupan tukemisen ”vasemmistovihreiden hullutukseksi”. Taloustutkimuksen (2008) teettämän mielipidekyselyn mukaan puoluekanta ei kuitenkaan vaikuta suomalaisten valveutuneisuuteen reilun kaupan suhteen: eettisiä kuntahankintoja peräänkuuluttavat 95% RKP:n, 94% vasemmistoliiton, 94% kristillisdemokraattien, 91% vihreiden, 86% keskustan, 86% SDP:n ja 79% kokoomuksen kannattajista. Ja se perussuomalaisten luku on 87%.

Kutistuvassa maailmassa ymmärrämme, että valinnoillamme on todellista merkitystä myös toisella puolella maapalloa asuville. Ovidia ja Ovispo Rosario ovat Dominikaanisen Tasavallan kaakaonviljelijöitä ja paikallisen tuottajaosuuskunnan jäseniä. Reilun kaupan järjestelmä takaa heille, ei pelkästään oikeudenmukaisen takuukorvauksen työpanoksestaan, vaan myös paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen ja terveydenhuoltoon. Reilun kaupan lisillä osuuskunta on mm. perustanut taimitarhan, josta Rosariot ostavat edullisesti ruokataimia omaan hyötypuutarhaansa.

Erityisesti taantuman aikana meidän kuluttajien tuki kehitysmaiden tuottajille on äärimmäisen tärkeä. Viime vuonna pelkästään kahvintuottajat saivat Reilun kaupan lisää yli 12 miljoonaa euroa; kiitos meidän länsimaiden kuluttajien. Uskaltakaamme jatkossakin tehdä valveutuneita ostopäätöksiä niin yksityisellä kuin kunta-tasollakin!

Anne Bland

Vampula, Huittinen

Maailma muuttuu ostos kerrallaan!

Julkaistu Satakunnan Kansassa.

Tuula Helariutta kirjoittaa (SK 5.7.09) Huittisten Reilun kaupungin arvonimen hakemisesta arvostelevaan sävyyn. Ymmärrän hyvin, että on helppo pitäytyä vanhoissa, tutuissa käytännöissä ja epäillä kaikkea uutta. Muutosvastarinta on inhimillistä.

Mutta jos pidämme kiinni vanhasta ja skeptisestä asenteestamme, mikään maailmassa ei muutu. On siis uskallettava toivoa, uskoa ja luottaa. Muutokset parempaan lähtevät aina pienistä askeleista – tai tässä tapauksessa ostoksista – liikkeelle. Onneksi me suomalaiset ymmärrämme tämän; ostammehan reilun kaupan tuotteita kolmanneksi eniten maailmassa, ja kahdeksan kymmenestä haluaa kaupunkien ja kuntien käyttävän verorahoja eettisesti. Erityisesti lapsityövoimaa kehitysmaissa ei haluta tuettavan suomalaisten rahoilla. Tämän ovat niin Huittisten kuin Porinkin päättäjät ymmärtäneet hienosti.

Helariutta teilaa reilun kaupan tukemisen ”vasemmistovihreiden hullutukseksi”. Taloustutkimuksen (2008) teettämän mielipidekyselyn mukaan puoluekanta ei kuitenkaan vaikuta suomalaisten valveutuneisuuteen reilun kaupan suhteen: eettisiä kuntahankintoja peräänkuuluttavat 95% RKP:n, 94% vasemmistoliiton, 94% kristillisdemokraattien, 91% vihreiden, 86% keskustan, 86% SDP:n ja 79% kokoomuksen kannattajista. Ja se perussuomalaisten luku on 87%.

Kutistuvassa maailmassa ymmärrämme, että valinnoillamme on todellista merkitystä myös toisella puolella maapalloa asuville. Ovidia ja Ovispo Rosario ovat Dominikaanisen Tasavallan kaakaonviljelijöitä ja paikallisen tuottajaosuuskunnan jäseniä. Reilun kaupan järjestelmä takaa heille, ei pelkästään oikeudenmukaisen takuukorvauksen työpanoksestaan, vaan myös paremmat mahdollisuudet kouluttautumiseen ja terveydenhuoltoon. Reilun kaupan lisillä osuuskunta on mm. perustanut taimitarhan, josta Rosariot ostavat edullisesti ruokataimia omaan hyötypuutarhaansa.

Erityisesti taantuman aikana meidän kuluttajien tuki kehitysmaiden tuottajille on äärimmäisen tärkeä. Viime vuonna pelkästään kahvintuottajat saivat Reilun kaupan lisää yli 12 miljoonaa euroa; kiitos meidän länsimaiden kuluttajien. Uskaltakaamme jatkossakin tehdä valveutuneita ostopäätöksiä niin yksityisellä kuin kunta-tasollakin!

Anne Bland
Vampula, Huittinen

Ei kommentteja »

Ei saa luovuttaa tekopohjavesihankkeen suhteen!

Kannanotot – 30. heinäkuuta 2009

Imeytysaltaiden kaivuut aloitettu arvokkaalla harjulla

Julkaistu Satakunnan Kansassa, Lauttakylä Lehdessä, Loimaan Lehdessä, Alueviestissä ja Pyhäjärven Seudussa.

Tapio Pessi kirjoitti (SK 21.7.09) valaisevasti, mutta yllättävän pessimistisesti Turun Seudun Veden tekopohjavesihankkeen eri vaiheista. Olen muuttanut viime vuoden joulukuussa Huittisiin Britanniasta, jossa asuin 10 vuotta. Siksi en ole ollut tietoinen saman ajan kestäneestä TSV:n projektista, ja järkytys ja epäuskoisuus olivatkin suuret, kun viime viikolla asiaan perehdyin.

Saman päivän lehdessä, 21.7.09, oli osuvasti artikkeli myös EU-selvityksestä, jonka mukaan ”Suomi kuuluu luonnonsuojelussa tarkkisluokalle”. Anna Satovainio kirjoittaa: ”Harjuluonnon tila on suoranainen häpeäpilkku”. Kirjoittajan mukaan harjuja esiintyy vain pääasiassa Suomessa; ja nyt tätä harvinaista luonnonkauneutta ollaan tuhoamassa jopa Korkeimman Hallinto-oikeuden siunauksella ja EU:n silmien alla.

Ymmärrän hyvin turkulaisten tarpeen ja universaalin oikeuden saada puhdasta vettä (olen sitä jopa itsekin joutunut joskus juomaan!), mutta käsittääkseni jokiveden voi puhdistaa harjua pilaamattakin, ja tähän tulisi kaikin keinoin edelleen pyrkiä. Näin myös meidän huittislaisten vedet pysyisivät puhtaina, niin hanasta tulevat kuin joessakin virtaavat. Onneksi huittislaiset kunnallispoliitikot puhaltavat tekopohjavesi-hankkeessa yhteen hiileen ja kuten Pessi mainitseekin, ympäristölautakunta eväsi rakennusluvan. TSV:n tekopohjavesihanke on Suomen suurin, eikä vastaavaa olla täällä ennen tehty. Sen, niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin, seurauksista ei voida olla varmoja.

Soitin viime viikolla TSV:n toimitusjohtajalle, Jyrki Valtoselle, jonka kanssa turhaan yritettyäni saada ymmärrettävää dialogia aikaiseksi päätin toimia. Uskon vakaasti siihen, että asioiden eteen voi aina tehdä jotain ja että epäoikeudenmukaisuutta voidaan kitkeä – luovuttaa ei saa. Olenkin päättänyt viedä asian EU:n tutkittavaksi. Sitten nähdään onko Suomi, ja TSV Oy, rikkonut yhteisö-oikeutta ja EU-direktiivejä.

Anne Bland

Kolmen lapsen äiti

Huittisten Vihreät Ry

Huittinen

Imeytysaltaiden kaivuut aloitettu arvokkaalla harjulla

Julkaistu Satakunnan Kansassa, Lauttakylä Lehdessä, Loimaan Lehdessä, Alueviestissä ja Pyhäjärven Seudussa.

Tapio Pessi kirjoitti (SK 21.7.09) valaisevasti, mutta yllättävän pessimistisesti Turun Seudun Veden tekopohjavesihankkeen eri vaiheista. Olen muuttanut viime vuoden joulukuussa Huittisiin Britanniasta, jossa asuin 10 vuotta. Siksi en ole ollut tietoinen saman ajan kestäneestä TSV:n projektista, ja järkytys ja epäuskoisuus olivatkin suuret, kun viime viikolla asiaan perehdyin.

Saman päivän lehdessä, 21.7.09, oli osuvasti artikkeli myös EU-selvityksestä, jonka mukaan ”Suomi kuuluu luonnonsuojelussa tarkkisluokalle”. Anna Satovainio kirjoittaa: ”Harjuluonnon tila on suoranainen häpeäpilkku”. Kirjoittajan mukaan harjuja esiintyy vain pääasiassa Suomessa; ja nyt tätä harvinaista luonnonkauneutta ollaan tuhoamassa jopa Korkeimman Hallinto-oikeuden siunauksella ja EU:n silmien alla.

Ymmärrän hyvin turkulaisten tarpeen ja universaalin oikeuden saada puhdasta vettä (olen sitä jopa itsekin joutunut joskus juomaan!), mutta käsittääkseni jokiveden voi puhdistaa harjua pilaamattakin, ja tähän tulisi kaikin keinoin edelleen pyrkiä. Näin myös meidän huittislaisten vedet pysyisivät puhtaina, niin hanasta tulevat kuin joessakin virtaavat. Onneksi huittislaiset kunnallispoliitikot puhaltavat tekopohjavesi-hankkeessa yhteen hiileen ja kuten Pessi mainitseekin, ympäristölautakunta eväsi rakennusluvan. TSV:n tekopohjavesihanke on Suomen suurin, eikä vastaavaa olla täällä ennen tehty. Sen, niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin, seurauksista ei voida olla varmoja.

Soitin viime viikolla TSV:n toimitusjohtajalle, Jyrki Valtoselle, jonka kanssa turhaan yritettyäni saada ymmärrettävää dialogia aikaiseksi päätin toimia. Uskon vakaasti siihen, että asioiden eteen voi aina tehdä jotain ja että epäoikeudenmukaisuutta voidaan kitkeä – luovuttaa ei saa. Olenkin päättänyt viedä asian EU:n tutkittavaksi. Sitten nähdään onko Suomi, ja TSV Oy, rikkonut yhteisö-oikeutta ja EU-direktiivejä.

Anne Bland
Kolmen lapsen äiti
Huittisten Vihreät Ry
Huittinen

Ei kommentteja »