Pohjois-Satakunnan Vihreät ry

Kaupunkiamme kohdanneet säästötoimenpiteet kulttuurin osalta ovat herättäneet  laajalti hämmästystä. Enemmistöltä päätöksentekijöitä nähtävästi puuttuu henkilökohtainen kosketus näihin asioihin. Kulttuuripuolen säästöt ovat koituneet myös taloudelliseksi tappioksi, sillä supistusten myötä on menetetty mm. mojova lohkare valtionapua, jota ei helposti takaisin saada. Tämä tilanne olisi vältetty viisaalla ennakoinnilla ja laskutaidolla eli asiaan syvällisemmin paneutumalla. Kulttuuripuolen säästöillä kun ei paljon kaupungin menoja paikkailla, mutta itse kulttuuripuolelle leikkaukset ovat huimia, koska käytettävissä oleva raha on valmiiksi naurettavan pieni. Kulttuurin arvostus on yhteisön sivistyksen mittari?

Vaikutuksiltaan globaalit ympäristökysymykset eivät saa myöskään olla päättäjille vieraita. Näin kunnallisvaalien alla onkin syytä tiedustella oman ehdokkaansa suhdetta ja näkemystä esim. kulttuuri- ja ympäristöasioihin. Tämän päivän päättäjiltä vaaditaankin aiempaa kokonaisvaltaisempaa näkemystä kunnan asioista, näkemystä joka ulottuu yli puoluerajojen ja henkilökohtaisten etujen. Äänestämällä (oikein) voimme aikaansaada muutoksia.

Harri Rauhaniemi  

Ilmaston lämpeneminen, jäätiköiden sulaminen, lisääntyvät luonnonkatastrofit, ilmastopakolaisuus…on siinä pienellä ihmisellä maailmantuskaa kerrakseen maapallon nykyistä tilaa miettiessään.

Meiltä on useasti kysytty mitä hyötyä on viiden miljoonaan suomalaisen elää ekologisesti, jos miljardin asukkaan Kiinassa sitä ei tee kukaan. Niinpä. Mutta jos me emme sitä tee, miten voidaan olettaa että kukaan muukaan tekisi. Meidän on toimittava esimerkkinä, koska meillä on siihen kaikki edellytykset. Tämä ei joka kantilta katsottuna ole helppoa, eikä aina niin halpaakaan, mutta ilmastonmuutoksen ehkäiseminen tulee kuitenkin huomattavasti halvemmaksi kuin sen seurausten korjaaminen. Voiko puhtaan luonnon ja ilmaston lämpenemisen estämisen mitata rahassa ja vaivassa? Haluammeko lastemme näkevän lunta vain valokuvista?

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole vain hallituksen vastuulla. Se on meidän jokaisen velvollisuus. Tosin niin hallituksen, kuin kuntienkin on luotava asukkailleen mahdollisuudet pienentää ekologista jalanjälkeään järkevästi.

Ihmiset eivät halua muuttaa elämäntapojaan tai tottumuksiaan ilman että siihen on perusteltu syy. Kuntien hallintoelimien on syytä olla esimerkkinä niin energiansäästössä kuin ekologisessa kuluttamisessakin. Jos päättävät ihmiset eivät ota ilmastonmuutosta tosissaan, miten voidaan ajatella että kuntalaisetkaan sitä tekisivät?

On täysin ymmärrettävää, ettei neljän lapsen äiti sivukylästä lähde kävellen kauppaan, mutta jos sama äiti käyttää tavallisia hehkulamppuja, heittää kaiken roskan samaan pussiin, ostaa toisella puolella maapalloa tuotettuja elintarvikkeita, lämmittää sähkökiukaan neljä kertaa viikossa ja asuu öljylämmitteisessä talossa, on ekologinen jalanjälki jo aika suuri.

Asian ydin on siinä, että jokainen voi säästää energiaa ja ehkäistä ilmastonmuutosta jollain osa-alueella elämästään tekemättä koko elämästään liian vaikeaa. Jokainen pienikin muutos on askel oikeaan suuntaan. Ja juuri tähän kuntien hallinnon pitäisi asukkaitaan kaikin keinoin kannustaa myös täällä Pohjois-Satakunnassa.

Heli Puputti

Jenni Sainala

Irmeli Elomaa

Pohjois-Satakunnan Vihreät ry

P.S.

Tampereen ja Porin kaupunginvaltuustot hyväksyivät muutama viikko sitten Reilu kaupunki – aloitteen. Poliittisessa mittakaavassa teko ei välttämättä ole kovinkaan suuri, mutta osoittaa halua kulkea oikeaan suuntaan.

Pohjois-Satakunnan vihreät haluavat julkisesti tukea taidekoulun säilymistä ja vastustavat Pohjois-Satakunnan alueopiston määrärahojen leikkaamista. Vaikka taidekoulua koskeva päätöksenteko on poissa kankaanpääläisten käsistä, vaikuttaa paikallisten päättäjien ja asukkaiden asenne sen kohtaloon.

”Taidekaupungiksi profiloituvassa Kankaanpäässä on kummallista että taiteen harrastusmahdollisuuksiin halutaan panostaa entistä vähemmän. Alueopiston määrärahojen supistamisessa ei puhuta tähtitieteellisistä summista, mutta vaikutus on suuri. Taidekoulun kohdalla julkinen tuki ja painostus koulun säilymiseksi tulisi lähteä juuri paikallistasolta.” toteaa Pohjois-Satakunnan vihreiden puheenjohtaja Jenni Sainala.

Aikuisten taideryhmien valikoiman pienentyessä harrastusmahdollisuudet kaventuvat entisestään. Panostusta aikuisten harrastusmahdollisuuksiin tarvitaan niin henkisen pääoman ylläpitämiseksi kuin syrjäytymisen ehkäisemiseksikin. Lisäksi kädentaidot pitävät yllä motorisia taitoja, mikä on tärkeää varsinkin henkilöille joiden liikkuminen on muuten rajoittunutta.

”Liikuntamahdollisuuksiin panostamisen lisäksi tarvitaan mahdollisuuksia henkisen pääoman kasvattamiseen. Taiteella on monille terapeuttinen vaikutus. Harrastusmahdollisuuksien ylläpitäminen myös ennaltaehkäisee tarvetta sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluille.” muistuttaa Pohjois-Satakunnan vihreiden varapuheenjohtaja Irmeli Elomaa.