Ympäristöhistoriallinen Satakunta
Ympäristöhistoriallinen Satakunta
Satakunnan erittäin hienona piirteenä on sen pitkä asutushistoria ja ihmisen elinympäristöään muokkaavien jälkien jatkumo. Kyse ei vain ole muinaismuistomerkeistä ja historiallisista edustavista kartanomiljöistä vaan ylipäätään suomen historiallisen kehityksen eri vaiheiden peilautumisesta tämänkin päivän asuinympäristöissä.
Kulttuurimaisemien perustyypiksi mielletään maaseutumaisema, jossa vesistö ja metsä yhdessä ihmisen muokkaamaan viljellyn ja laidunnetun maisematilan kanssa rakentavat suomalaisen pastoraali-idyllin. Satakunnassa on säilynyt paljon tällaisia maisemia, joista perinteisinä rakennuskannan ja maiseman idyllejä edustavat mm. Irjanne ja Pomarkku. Kulttuurimaiseman säilyminen perinteisenä edellyttää nykyään suojelutoimia ja ylläpitoa, jota maaseutuelinkeinot eivät itsessään enää pysty hoitamaan. Jos ei ole lampaita hoitamaan niittyjä, niittäminen on ainoa tapa saada maisematila ja sen biotooppi säilymään.
Elinkeinojen muuttuminen ei koske pelkästään maataloustuotantoa. Perinteiset tehdasmiljööt ovat toiminnallisesti muuttuneet ja osa kadonnut uuden toiminnan puutteeseen. Satakunnassahan on säilynyt hienoja esiteollisuuden ajalta kolme ruukinmiljöön (Noormarkku, Leineperi ja Kauttua) kokonaisuutta. Näissä yksityinen omistaja on hoitanut ympäristövastuutaan esimerkillisesti. Suurteollisuuden aikakauden suurempia tuotantolaitoksia ja asuinalueita onkin jo vaikeampi kokonaisuuksina suojella. Teollisuustilaan voidaan kätevästi sijoittaa uutta toimitilaa (Porin puuvilla) tai niitä voitaisiin kunnostaa entistä laajemmin käsityöläisten, taiteilijoiden ja muiden kulttuurityöntekijöiden työtiloiksi. Tiloja saneeraamalla ja uusia toimintoja niihin etsimällä voidaan tehdasrakennuksia saada säilymään työympäristöinä, jotka säilyttävät myös työn historiaa.
Ekologisemman ympäristön suunnittelu on meidän aikamme haaste. Siinä liikkumista ja kulutusta voidaan ennakoida kestävälle pohjalla ja asumisen turvallisuuteen, ääni- ja valosaasteen vaikutuksia pyritään minimoimaan. Hyvällä suunnittelulla tehtävät ympäristön kehittämistä koskevat päätökset ovat erittäin tärkeitä poliittisen päätöksenteon kohteita. Satakunnassa on paljon varjeltavaa ja myös paljon annettavaa sen monipuolisen luonnon- ja kulttuuriympäristöjen ansiosta. Ympäristöhistorian periaatteena on tietoisuus ihmisen ja ympäristön jatkuvasta vuorovaikutuksesta, jossa ihmisen käyttäytyminen, käsitys itsestään ja luonnosta muokkaavat toinen toistaan.
Matti Velhonoja