Julkaistu SK 14.1.2010

Satakunnan Kansa (9.1.2010) on vaatimassa tapansa mukaan valtiota myöntämään kolmelle uudelle ydinvoimalalle rakennuslupaa mahdollisimman nopeasti. Lehden pelkoa ruokkiva kirjoitustyyli puhuu vakavista ongelmista, energian toimitusten vähenemisestä ja tekee kirjoituksessaan oletuksia ja vähättelee muita ratkaisuja. Olettaisi myös pääkirjoituksen olevan jotenkin asiapohjainen eikä tyyliä ”..ettei tällaisen talven yli eletä tuulimyllyjen varassa…”

(Satakunnan Kansa, 23.12.2009)

Niin hyppivät lehmät iloisena maitopurkin kyljessä ja marketin mainoksessa joulukinkku hymyili – valtakunnassa kaikki hyvin ja kuluttajilla huoleton joulumieli… Oikeutta eläimille –järjestön alkusyksystä suomalaisilla sikatiloilla kuvaama ja A-Studion 9.12. esittämä videomateriaali järkytti suomalaisia. Kaksi vuotta sitten sama järjestö toimitti julkisuuteen vastaavaa videomateriaalia yli 100 suomalaiselta tuotantoeläintilalta. Kuvissa näkyi loukkaantuneita, sairaita ja ala-arvoisissa olosuhteissa olevia eläimiä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kiirehti julkisuudessa kieltämään ongelmien olemassaolon ja hänen puheenvuoronsa kuluneiden kahden vuoden aikana ovat keskittyneet kuluttajien luottamuksen palauttamiseen samalla kun vastuunkanto ilmenneistä ongelmista loistaa poissaolollaan.

Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa 30.12.2009

Sain puolivahingossa omakohtaisen kokemuksen Suomen taloushistoriasta.

Kuulin joitakin vuosia sitten tarinan eräästä 1800-luvun loppupuolella lapsena kuolleesta sukulaisesta. Tämä oli katsellut tuvan ikkunasta Suomussalmen Kiantajärveä ja puhunut jotakin järvestä ja vedestä.

Lapsi oli kadonnut. Tämän puheiden perusteella lasta oli lähdetty jäljittämään Kiantajärven suunnasta. Hänet löydettiin järvestä hukkuneena.

Kiipesin tarinan innoittamana kyseisen talon kivijalan päälle katselemaan, millaista maisemaa 1800-luvun lapsi oli katsellut.

Talosta ei ole jäljellä kuin kivijalka eikä siinäkään ollut juuri kiipeämistä. Talvisodassa talo selvisi poltetun maan taktiikkaa käyttäneistä suomalaisista sekä Juntusrannan ja Raatteen tien kautta Suomeen hyökänneistä neuvostodivisioonista. Lapin sodassa sen polttivat saksalaiset.

Talon paikalta avautuva maisema ylsi muutaman metrin päähän läpitunkemattomaan pusikkoon.

Jos kyseiseltä paikalta on näkynyt reilun puolen kilometrin päässä oleva Kiantajärvi, ei talon ja järven välissä ole voinut olla metsää.

Käynnistin pienimuotoisen Suomussalmen taloushistoriaa käsittelevän tutkimuksen: etsin kotiarkistosta Maanmittauslaitoksen kartan. Kartta vahvisti sen, minkä olin aavistanut.

Laskin kartasta, että talon paikalta puolen kilometrin säteellä on yhdeksän tervahautaa. Niiden suuri määrä yllätti. Pari niistä tunsin entuudestaan maastossa liikkumisen perusteella.

Metsästä on haettu riistaa, marjoja, poltto- ja rakennuspuita. Metsiä on kaskettu pelloiksi. 1800-luvulla metsiä poltettiin tervaksi. 1900-luvulla metsät on parturoitu sahoihin ja sellutehtaisiin.

Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa 16.12.2009

Kirjailija Sofi Oksanen kommentoi Tanskan televisiossa jotakin suomalaisten miesten väkivaltaisuudesta.

Tästä seurasi, että lukemattomissa äijäporukoissa uhottiin: perkele, nyt se virolainen akka pitää käydä hakkaamassa. Otetaan ensin känni. Rohkaisuksi. Muuten ei uskalla.

Seurasin häkeltyneenä kiistakirjoittelua, jonka Oksasen haastattelu synnytti Suomen tiedotusvälineissä. Helsingin Sanomat uhrasi aiheelle poikkeuksellisen runsaasti palstatilaa.

Oksasen kommentit osuivat jonnekin todella syvälle. Syntyi paljon melua, mutta ei tyhjästä.

Kolumnisti Johanna Korhonen (HS 2.12.) esitti syntyneestä melusta terävän analyysin: Sofi Oksaseen kohdistunut kritiikki on täsmäesimerkki väkivallan kulttuurista. Suomalaiset ovat monipuolisia väkivaltaosaajia.

Väkivallan kulttuuriin kuuluu pyrkimys vaientaa heidät, jotka koettavat nostaa epämiellyttäviä ongelmia esille. Kaikenkattavaa väkivallan kulttuuria kannattelee jokainen, jonka mielestä koulu- tai työpaikkakiusaamiselle "ei voi mitään".

Työelämässä väkivallan kulttuuri kukoistaa vähättelynä, mitätöimisenä, syrjintänä, toisten työn varastamisena ja tuhoamisena sekä hallinnollisiin rakenteisiin piilotettuna epäoikeudenmukaisuutena ja nöyryyttämisenä.

Tapio Meri

Mielipidekirjoitus, Satakunnan Kansa 11.12.2009

Kahdeksan kymmenestä  satakuntalaisesta sähköyhtiöstä lobbaa Fennovoiman (FV) tuomasta hyödystä Satakuntaan (SK 3.12.), mikäli kolmanneksen ulkomaisessa omistuksessa oleva ydinvoimayhtiö saisi luvan uudelle ydinreaktorille. Mielipidekirjoitus kertoo kuinka nämä yhtiöt rikastuisivat ja siten hyödyntäisivät myös kuntien taloutta. Edelleen kirjoitus kertoo yhtiöiden pystyvän tarjoamaan asukkaille kohtuuhintaista sähköä.

Niin kuin artikkeli toteaa, FV lähtisi liikkeelle ”puhtaalta pöydältä”. Tämä tarkoittaa kirjoituksen mukaan monenlaisia teknisiä etuja, jotka kuitenkin jäävät kertomatta. Puhdas pöytä tarkoittaisi tässä tapauksessa myös lähes koskemattoman luonnon raiskaamista isoilta alueilta, uusia raskasliikenteelle soveltuvia teitä, laivaväylien rakentamista. Kaikissa kolmessa kunnassa, joita FV on hakenut mahdolliseksi rakennuspaikaksi, olisi edessään maisemakatastrofi. FV:n nettisivuilla kerrotaan vastoin artikkelia myös kunnalle tulevan kustannuksia mm. infrastruktuurin tekemisestä.

Kirjoitus antaa ymmärtää kuluttajien hyötyvän halvan energian muodossa, jos FV saa rakennusluvan ydinreaktorilleen. Tähänastisen hintatahdin suomalaisessa energiapolitiikassa on määrännyt aina kalliilla tavalla tuotettu energia riippumatta siitä mikä on ollut kunkin sähköyhtiön tapa energiaa tuottaa. Onkin vaikea uskoa lupaukseen sähkönhinnan halpenemisesta kuluttajalle FV:nkaan tapauksessa.

Ilmeistä on, että  satakuntalaiset sähköyhtiöt kurkottelevat ydinvoiman perään uskomatta tai tietämättä että koko ydinvoiman lisärakentaminen on tarpeetonta paikkakunnasta tai yhtiöstä riippumatta.. Toimitusjohtajien pitäisi ehkä intoilun sijasta olla huolestuneita, mihin pääomiaan ovat käyttämässä. Rahat voisi sijoittaa mm. uudistuvien energiamuotojen kehittämiseen eikä satsata tuotantoon, jolla ei ole tulevaisuutta. Kaiken kukkuraksi FV:llä ei ole viranomaisten myöntämää lopullista lupaa minne sijoittaisivat ydinjätteensä. Tämä sama ongelma on toki myös Loviisan ja Olkiluodon uraanilaitoksissa.