Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa, 22.4.2009

Olen nykyisessä työssäni tekemisissä niin sanottujen välityömarkkinoiden kehittämisen kanssa. Välityömarkkinoilla tarkoitetaan vapaiden työmarkkinoiden, ”oikean työn”, ja työttömyyden välissä olevaa palkkatuettua työtä.

Käytännössä ”välityömarkkinoiden kehittäminen” tarkoittaa erilaisten kolmannen sektorin työnantajien, sosiaalisten yritysten tai työttömien työpajojen toiminnan monipuolistamista ja laajentamista. Nykyistä useammalla työttömäksi joutuneella tulisi olla mahdollisuus saada sosiaalista tukea ja toimeentuloa palkkatuetun työn kautta.

Jostakin syystä työ työttömyyden torjuajana synnyttää lähes joka päivä mielikuvan eräästä tietystä taideteoksesta. Joskus taiteeseen liittyvät kokemukset jättävät mieleen pysyvän ja vaikuttavan jäljen. Tällaisista kokemuksista saattaa syntyä kokonainen vertailukohta ja tulkintakehys monelle arkielämässä vastaan tulevalle asialle.

Timo Aro

Tietoplus -tutkimusartikkeli, Kuntalehti 6/2009

Väestönkehitys on aina perusluonteeltaan keskittävää. Tiedämme runsaasti kasvavien ja taantuvien alueiden erityispiirteistä, mutta kuinka hyvin tunnistamme sellaiset alueet, joissa väkiluku on lähtenyt uudelleen syystä tai toisesta nousuun? Suomessa on alle 10 sellaista seutukuntaa, jotka ovat onnistuneet kääntämään laskevan väestönkehityksen positiiviseksi vuosina 1975-2007. Kutsuttakoon näitä alueita väestöllisesti ketteriksi seuduiksi tai nokkeliksi kunniksi.

Olennainen kysymys on, onko ketterien seutujen taustalta löydettävissä sellaisia tekijöitä, jotka ovat laajemmin yleistettävissä? Lähtökohtaisesti jokainen alue ja sen toimintaympäristö on ainutlaatuinen. Alueen historia, työpaikkakehitys, maantieteellinen sijainti, koulutustarjonta, maine, omaehtoisuus, aloitteellisuus, jne. ohjaavat alueen kehitystä. Kovien tekijöiden ohella ei ole mitään syytä väheksyä onnen tai sattuman merkitystä. Meillä on lukuisia nokkelia kuntia, joissa aluksi jostain täysin merkityksettömästä asiasta on tullut paikallinen, alueellinen tai jopa kansallinen vetovoima- ja menestystekijä.  

Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa, 8.4.2009

Vierailin Turun linnassa. Kimmokkeen spontaaniin turistimatkaan antoi Jaan Krossin neliosainen historiallinen romaani Uppiniskaisuuden kronikka.

Krossin teos on virolaisen papin ja kronikoitsija Balthasar Russowin (1535 - 1600) elämäntarina. Nuori Russow lähtee tammikuussa 1558 Suomenlahden jään yli viemään Juhana-herttualle sanaa venäläisten hyökkäyksestä ja pyytämään ruotsalaisia apuun.

Turun linna elävöitti kummasti Krossin historiallista romaania. Liivinmaan kronikan (1578) kirjoittaja Balthasar Russow ja Juhana-herttua jäivät kuitenkin Turun linnassa firenzeläisen Niccolņ Machiavellin jalkoihin.

Machiavellin Ruhtinas (1532), yhteiskunnallisen kirjallisuuden klassikko ja käytännön opas vallan tavoittelijoille, on ollut kiistelty teos aina meidän päiviimme asti.

Turun linnan salit ja sokkelot inspiroivat suunnittelemaan machiavelliläisiä juonia, vallankaappauksia, salamurhia ja keinoja vankityrmien täyttämiseksi.

Kerroin tästä virikkeellisestä ja innostavasta matkasta eräälle kollegalle Porin yliopistokeskuksessa. Totesimme, että 2000-luku vaatii Machiavellin rinnalle modernimpaa lähestymistapaa.

Timo Aro

Yliöartikkeli, Satakunnan Kansa 5.4.2009

Tuoreen arviointiraportin mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistus (PARAS) on edennyt kaksijakoisesti. Eräät kunnat ovat onnistuneet luomaan uudistusta eteenpäin vievän hyvän kehän ja toiset ovat ajautuneet jarruttavaan negatiiviseen kierteeseen. Hyvän kierteen taustalla on kuntien välinen luottamus ja yhteinen näkemys yhteisestä tulevaisuudesta. Pahassa kierteessä jumiudutaan siilipuolustukseen yhteistyön sijaan ja haetaan hakemalla yhteistyöstä aiheutuvia ongelmia.

Kohti hyvän kierrettä
Porin seudulla edetään kohti hyvän kierrettä. Emme ole kenties kuntaliitosten eturintamassa Salon, Kouvolan, Hämeenlinnan tai Seinäjoen seudun tavoin, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueiden kohdalla etujoukoissa. Yhteistoiminta-alueilla on jatkossa monin verroin kauaskantoisempi merkitys kuin kuntien rajapyykkien siirtelyllä pisteestä A pisteeseen B. Kuntaliitokset eivät ole patenttiratkaisu, jos ja kun parempiin tuloksiin päästään toisin keinoin.

Pori-Noormarkun kuntaliitos sekä Porin, Merikarvian, Pomarkun ja Luvian perusturvan yhteistoiminta-alue toteutunee 1.1.2010. Pori nousee 82 500 asukkaallaan takaisin 10 suurimman kaupungin joukkoon. Yhteistoiminta-alueen väkiluku nousee 90 000-100 000 asukkaan välille Ulvilasta riippuen.

Heikki Rantala

Kolumni, Satakunnan Kansa 25.3.2009 

Työhuoneeseeni asteli filosofi. Kertoi filosofoineensa taloustaantuman syitä ja seurauksia. Hänellä on idea.

Ajattelin kysyä, missä hän on ideansa keksinyt. Nykyiseen keskustelukulttuuriin nimittäin kuuluu, että ideoita arvostellaan sen mukaan, missä ne on keksitty.

Keskustelun vakavasti ottavat tyylipoliisit kiinnittävät huomiota myös asian esittävän henkilön vapaa-ajanviettotapoihin.

Esimerkiksi Rukalla sukset jalassa syntyneet ideat tyrmätään sen vuoksi, että ne ovat syntyneet Rukalla sukset jalassa.

Erityisesti naispoliitikolla ulkonäön on oltava tasapainossa esitetyn asian painoarvon kanssa. Tästä syystä esimerkiksi SDP:n naispoliitikot näyttävät keskimäärin 20 vuotta  ikäistään vanhemmilta.

Epäasiallisen keskustelun eräs tunnusmerkki on ideoiden alas ampuminen sen perusteella, kuka henkilö idean esittää. Tällaista henkilökohtaisuuksiin menemistä itse keskustelun kohteena olevan asian kustannuksella nimitetään ad hominem -argumentoinniksi.

Ad hominemin yleinen kaava on seuraava: Henkilö esittää argumentin. Argumentin esittäneen henkilön ominaisuuksissa on jotain vastenmielistä. Henkilön vastenmielisistä ominaisuuksista seuraa, että argumentti on epätosi.

Hiihtävä pääministeri Matti Vanhanen onkin jotenkin kekkosmaisen epäilyttävä. Hiihtämisestä meille kaikille nousee väistämättä mieleen Lahden vuoden 2001 hiihdon MM-kisojen Hemohes-skandaali.

Kooste Ilmasto lautasella -tapahtumasta,  Maria Väkiparta

Ilmasto lautasella -tapahtuma veti väkeä Porissa ja sen suosio ylitti järjestäjien kaikki toiveet.

Porissa järjestettiin Ilmasto lautasella -kasvisbrunssi sunnuntaina 15.3.. Tapahtuma järjestettiin vapaaehtoisvoimin, järjestelyihin osallistuivat Animalian Porin alueosasto, Porin seudun Ympäristöseura, Porin seudun vihreät, Satakunnan Vasemmistonuoret ja Porin seudun Maan ystävät. Tapahtumapaikkana oli Rakastajat-teatteri, jonne väkeä saapui yli kaikkien odotusten, noin 90 henkilöä.

Tapahtuman pääpuhujana oli Suomen Luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava Leo Stranius. Aluksi hän kävi läpi kauhuskenaarioita ilmastomuutoksen ympäristövaikutuksista. Tämän jälkeen Stranius totesi, että päästöjen vähentäminen on kuitenkin helppoa ja jokaisen kuluttajan omista valinnoista kiinni. Uusimpien selvitysten mukaan liharuokapäivien vähentämisellä neljään kertaan viikossa voitaisiin jo saada ympäristön kannalta merkittäviä muutoksia aikaan.