Tapio Meri

Mielipidekirjoitus Satakunnan Kansa, 28.1.2009 
 
Tekniikka & Talous-lehti (23.1.) raportoi satamien pudotuspelin kiihtyvän Suomessa. Samaisessa artikkelissa oli myös haastateltu Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamoa. Hänen näkemyksensä mukaan satamia tulee yhdistää nopeasti ja sen hän tekisi aluksi Turun ja Naantalin sekä Kotkan ja Haminan satamille. Hän myös joutui myöntämään keskustelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä todeten kuitenkin että "satamien roolit ovat siksi erilaiset, että erillään olo on parempi vaihtoehto". Tässä taas kerran törmäämme NIMBY ilmiöön ("ei minun takapihalleni"). Uskon kuitenkin satamien tehtävänä pääasiassa olevan laivaliikenteen avulla tapahtuva tuonti ja vienti sijaintipaikasta riippumatta.
 
Synkkenevien talousnäkymien edessä valtiovallalta odotetaan käsittämättömiä satsauksia: molemmat satamat kun haaveilevat 12 metrin syväväylien rakentamisesta. Porin Tahkoluotoon on jo 15 metrin väylä, siirrettäköön rikasteen purku sinne, jolloin väylän syventäminen Mäntyluodon vähenevän liikenteen takia on turha ja kallis investointi.
 
Raumalla koko sataman olemassaolo on yhden tukijalan varassa. Uhkana onkin nykytrendin mukainen paperi- ja selluteollisuuden alasajo. Tällöin paperi- ja selluteollisuuden viennin ja puutavaran tuonnin myötä Rauma kutistuu kääpiösatamaksi, joka samalla voisi myös unohtaa lähes suuruudenhullut laajennushankkeensa.
 
Vuosi on vaihtunut ja niin myös molempien kaupunkien valtuustoissa on paljolti uusia voimia, jotka voivat aloittaa uudet neuvottelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä. Tulevana keväänä valmistuu Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen selvitystyö "Satamien aluetaloudelliset vaikutukset" juuri Rauman ja Porin satamien välillä. Jo tässä vaiheessa on syytä muistuttaa päättäjille selvitystyön oletusten perustuvan vuoden 2007 tuloksiin. Realismi on jotakin muuta, se on jo nyt nähtävissämme.
 
 
 
 

 
 
Timo Aro ja Tomi Lähteenmäki

Satakunnan Kansa, yliö 18.1.2009

OECD julkaisi raportin erilaisista kaupunkityypeistä vuonna 2006. Uudistuneet teollisuuskeskukset olivat yksi ryhmä, jotka olivat selvinneet teollisuuden syvästä rakennemuutoksesta. Eurooppalaisia esimerkkejä olivat mm. Rotterdam, Manchester, Lille, Glasgow, Liege, Bilbao, Liverpool ja Dortmund. 
 
Näiden teollisuuskeskusten uusiutuminen perustui omaehtoisiin valintoihin. Se oli muutakin kuin korkeakoulujen saamista alueelle, uusien toimialojen tukemista tai vanhojen kiinteistöjen uusiokäyttöä. "Ruosteisten työväenkaupunkien" imagomuutoksessa yksi tekijä nousi muiden edelle: profiloituminen kulttuuripalveluihin ja luovuuteen. 
 
Kulttuuri toimi saumakohtana, "liimana" menneen ja tulevan kehityksen välillä. Kulttuuri kohensi alueen mainetta, elävöitti kaupunkiympäristöä, toi alueelle uusia osaajia ja loi uusia työpaikkoja. 
 

 Heikki Rantala

Satakunnan Kansa, kolumni 14.1.2009 

Minulle soitettiin Satakunnan Kansasta. Kysyttiin, että tahdotko sinä Heikki kirjoittaa kolumneja Satakunnan Kansaan?

Tahdon, vastasin.

Suhteeni Satakunnan Kansaan ei ole hetken poltteesta syntynyt liitto. Takana on vuosien kiertely ja kaartelu mielipidesivuilla ja yliöissä. Allekirjoittanut toimi aktiivisena osapuolena. Toki lehtikin osoitti kiinnostusta tekemällä haastattelun silloin tällöin.

Liiton syntyminen edellytti puhemiehen – tai tässä tapauksessa naisen – väliintuloa, kun eräs naiskolumnisti pääsi viime kuntavaaleissa Porin kaupunginvaltuustoon. Syntyi tarve uusille kirjoittelijoille.

Tapio Meri

Satakunnan Kansa, mielipide 14.1.2009

SK (8.1.) kirjoitti kahdessa uutisessaan nostotoimista: toinen koski merisoraa, toinen peltovuokrien hintoja. Molempia voitaneen tarkastella myös ympäristöön vaikuttavina tekijöinä.
 
Morenia Oy:n soranostohankkeen yhteydessä lehdessä mainittujen muiden haittatekijöiden kohdalla tulee kiinnittää huomiota liikenteen kasvuun(maksimissaan 50 40 tonnin sora-autoa ennestään tukkoiselle Mäntyluodontielle) ja koko nostojärjestelmän meluhaittoihin. Kun nyt eräät huvilaomistajat ovat kauhistelleet tuulivoimalan roottorien suhinaa, niin sorannosto toisi parhaaseen kesäaikaa kuultavaksi uusia ääniä.  Imuruoppaajan aiheuttama meteli, meritse kuljetus varastopaikalle (1-3 kertaa/vrk) joko Mäntyluodon tai Tahkoluodon satama-alueelle, kuorman purku, sen jatkokuormaus aikanaan, maaliikenteen melut jne. Rohkenen todeta tämän melumaailman sopivan kovin huonosti Selkämeren kansallispuiston kainaloon.
 
Pori nostaa peltovuokriaan kahdeksan vuoden jälkeen. Nyt olisi kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa pikkuaskel oikeaan suuntaan. Vaihtoehtoja lienee useampia, mutta kaupunki voinee liittää vuokrasopimuksiin maininnan, että vuokra ei nouse niille, jotka tekevät sopimuksen Pori Energia Oy:n kanssa ruokohelpeen viljelemisestä. Kaanaan monipolttolaitos syytää juuri nyt pitkälti turpeella tehtyä energiaa kaukolämpöverkkoon. Kuitenkin polttamalla ruokohelvettä sekoitettuna turpeeseen ehkäistään osalta hiilidioksidipäästöjä.

Ruokohelve on todellinen hyötykasvi. Sen lannoitustarve on vähäinen ja kasvi pystyy kierrättämään ravinteita. Viljelyn aiheuttamat huuhtoutumat ovat 40 prosenttia pienemmät kuin perinteisillä viljelyskasveilla ja viljelijä saattaa saada yhdellä kylvöllä satoa jopa 15 vuotta. Ruokohelpeestä saatava energiamäärä on 20 joissakin tapauksissa jopa 30 MWh/hehtaari.. Kaupungin pelloista olisi siis saatavissa peltoenergian muodossa lähes 2000 sähkölämmitteisen talon tarvitsema vuotuinen energia. Toivoa sopii, että viljelysopimukset määrätään (elleivät jo ole) kohdistumaan juuri ruokohelpeeseen.

(Satakunnan Kansa, kolumni 31.12.2008)

Joskus sitä miettii, miksi taistella sellaisen planeetan puolesta, jolla tuhansia lapsia kuolee päivittäin aliravitsemuksen, pommi-iskujen, vanhempien pahoinpitelyn tms. uhrina. Kärsimys ei lopu maailmasta ennen maailmanloppua! Toisinaan sitä taas miettii, mitä järkeä on yrittää parantaa lasten asemaa maailmassa, jonka päivät ovat luetut kun ilmaston lämpenemistä ei haluta tai onnistuta pysäyttämään.

 (Satakunnan Kansa, mielipidekirjoitus 21.12.2008)

Alueiden väestönkehitykseen vaikuttavat luonnollinen väestönlisäys, maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus. Haasteena on se, etteivät heikentyneet alueet pysy enää vahvempien kyydissä. Polarisoituminen on kiihtynyt 2000-luvulla. Väkiluku laskee 51 seutukunnassa ja kasvaa vain 17:ssa. Millainen on Satakunnan seutujen demografinen kilpailukyky? Ollaanko pysyvällä lasku-uralla vai voidaanko väestönkehityksen nousuun kääntäneiltä alueilta oppia jotain?